(ote kirjasta: ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT / Marko Lind)



Lopputulos on selvä - aidot Jumalan Pyhät eivät ota maksujärjestelmä merkkiä käteensä saatikka otsaansa. He eivät myöskään aio kumartaa pedon kuvaa - Maailmankirkko julistaa heille kuolemantuomion. Jeesukseen uskovat joutuvat todellisen vainon kohteeksi - heidät luokitellaan harhaoppisiksi, uhkaksi maailmankirkon rauhaa rakastavalle yhteisölle. Heihin luodaan terroristien leima ja heidät mielletään pahantekijöiksi, todelliseksi uhkaksi nyt yhdentyneelle maailmanrauhalle.

Raamattu kertoo meille, kuinka tuhansia vuosia sitten suuri maailmanmahti Baabel kuninkaansa Nebukadnessarin johdolla vaati kaikkia kumartamaan kultaista kuvapatsasta jonka tämä oli teetättänyt Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan (Dan.3:1) - patsas kuvasi sen ajan suurta poliittista, taloudellista, sotilaallista sekä uskonnollista järjestelmää jonka Nebukadnessar oli kunnianhimossaan luonut: "Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin." (Dan.3:4-6). Raamattu kertoo meille myös, kuinka suurin osa ihmisiä eri kansoista pelon sekaisin tuntein alistui sen ajan suuren sekä voittoisan kuninkaan edessä palvomaan tätä poliittista, taloudellista, sotilaallista sekä uskonnollista järjestelmää: "Heti kun kaikki kansat kuulivat torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, lankesivat kaikki kansat, sukukunnat ja kielet maahan ja kumartaen rukoilivat kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt." (Dan.3:7). Juutalaiset olivat tuona aikana pakkosiirtolaisuudessa Baabelissa, mutta Raamattu kertoo vain kolmesta Jumalalle uskollisesta hebrealaisesta, jotka eivät alistuneet tuon hirmuvaltiaan vaatimukseen kumartaa hänen luomaansa järjestelmää:" On juutalaisia miehiä, joiden hoitoon sinä olet antanut Baabelin maakunnan hallinnon, Sadrak, Meesak ja Abednego: nämä miehet eivät välitä sinun käskystäsi, kuningas; he eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt." (Dan.3:12). Samoin kuin tuhansia vuosia sitten, tulee lopunaikana olemaan jäännös joka ei kumarra pedon järjestelmää, vaan tahtoo elää uskollisena Kaikkivaltiaalle Pyhälle Jumalalle julistaen Kristuksen Jeesuksen veren ansioita sekä Raamatun kokonaisvaltaista totuutta. Jumalan todellinen seurakunta ei alistu pedon vallan alle, eika kumartaen anna kunniaa Uudelle Maailmanjärjestykselle. Nämä lopunaikojen Pyhät tulevat asennoitumaan aivan samalla tavalla kuin Baabelin pakkosiirtolaisuudessa tuhansia vuosia sitten eläneet Hebrealaiset veljensä lopunajan porttokirkon vaatimuksiin. Lailla Nebukadnessarin Uusi Maailmanjärjestys vaatii kaikkia ihmisiä alistumaan valtansa alle vaatien palvontaa:"Aivanko tahallanne te, Sadrak, Meesak ja Abednego, ette tahdo palvella minun jumalaani ettekä kumartaen rukoilla kultaista kuvapatsasta, jonka minä olen pystyttänyt? Nyt, jos te siinä silmänräpäyksessä, kun kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, olette valmiit lankeamaan maahan ja kumartaen rukoilemaan kuvapatsasta, jonka minä olen teettänyt, niin hyvä! Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?" (Dan.3:14-15). Samalla tavalla kuin nämä kolme toveria vastasivat tuhansia vuosia sitten eläneelle, valtansa huipulla olevalle kuninkaalle, joka oli menestyksellisesti luonut sen ajan mahtavimman poliittisen, sotilaallisen, taloudellisen sekä uskonnollisen järjestelmän, tulevat lopun ajan Pyhät lausumaan maailmaa hallitsevan Uuden Maailmanjärjestyksen vaatimuksille: "Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt." (Dan.3:16-18). Yksikään todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei alistu palvelemaan saatikka palvomaan sielunvihollisen järjestelmää vaan mieluummin kärsii valintansa seuraukset täällä ajallisessa ajassa luottaen siihen, että kerran on Jumala maksava palkan iäisyydessä, aivan kuten Johannekselle näyn alkuvaiheessa oli ilmoitettu koskien Smyrnan seurakuntaa: "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." (Ilm.2:10). Aivan samalla tavalla, kuin nämä kolme Jumalalle uskollista toveria tuhansia vuosia sitten valintansa seurauksena joutuivat tuliseen pätsiin, menevät lopunajan Pyhät riemumielin Herraansa palvellen mieluummin kuolemaan kuin alistumaan lohikäärmeen luoman maailmanvallan alaisuuteen (Dan.3:21) ja aivan samoin kuin Kristus Jeesus oli heidän kanssaan tulisessa pätsissä Hän on oleva myös lopunaikana omiensa kanssa kärsimyksissä: "Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: "Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?" He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Totisesti, kuningas!" Hän vastasi ja sanoi: "Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika." (Dan.3:24-25). Jeesus on luvannut olla hylkäämättä ikinä niitä, jotka ovat laittaneet Häneen luottamuksensa - Hän on aina omiensa kanssa (Matt.28:20). Maailma tulee saamaan todellisista Jumalan Pyhistä samanlaisen todistuksen lopunajan traagisissa tapahtumissa, kuin se sai tuhansia vuosia sitten, jolloin hirmuhallitsija Nebukadnessar joutui toteamaan: "Jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa." (Dan.3:28).

Apokryfiakirjat kertovat meille kuinka tuhansia vuosia sitten seitsemän veljestä ja heidän äitinsä kidutettiin julmalla tavalla kuoliaaksi, koska eivät tahtoneet rikkoa Toorassa olevia käskyjä. Se piirtää eteemme kuvan todellisista Jumalan Pyhistä, jotka olivat uskollisia kuolemaansa asti. Toisen Makkabilaiskirjeen seitsemännessä luvussa kerrotaan yksityiskohtaisesti siitä kylmästä kohtalosta, jonka nämä jo vuosituhansia sitten eläneet Jumalan Pyhät kokivat uhratessaan mieluummin itsensä kuin alistuessaan toimimaan vastoin uskoansa. Se opettaa meille kiistattomasti sen, että yksikään todellinen Jumalan palvelija ei tee myönnytyksiä saatanan mahdin edessä, vaan mieluummin uhraa itsensä Kirjoituksista nousevan Totuuden tähden kuin alistuu antamaan tuumaakaan periksi Raamatun kokonaisvaltaisesta ilmoituksesta. Äiti joutui katsomaan, kuinka hänen seitsemän poikaansa julmasti kidutettiin - näistä kidutuksista lainauksia: "kuningas antoi vitsoilla ja hihnoilla ruoskia heitä" (2 Makk.7:1), "käski hän (kuningas) leikata kielen siltä, joka oli puhunut heidän kaikkien puolesta, reväistä irti hänen päänahkansa ja silpoa häneltä kädet ja jalat toisten veljien ja äidin silmien edessä. Sitten kuningas käski viedä tuon kokonansa silvotun miehen, joka oli vielä hengissä, tuleen ja paistaa pannussa" (j, 4-5), "he vetivät irti hänen päänahkansa hiuksineena" (j,7), "tämän jälkeen otettiin kolmas häväistäväksi. Ja kun häneltä vaadittiin hänen kieltänsä, niin hän pisti sen heti ulos" (j,10). Toisen Makkabilaiskirjeen seitsemännessä luvussa kuvaillaan, kuinka kaikki seitsemän veljestä kidutettiin kuoliaaksi viimeisen veljen lausuessa ennen julmaa kohtaloaan: "Minä uhraan nyt, niin kuin veljenikin, henkeni ja elämäni isäimme lakien puolesta" (j.37). Lopuksi surmattiin myös näisen lasten äiti (j,41). Nämä Jumalan todelliset Pyhät eivät katsoneet henkeänsä minkään arvoiseksi Jumalan tuntemisen rinnalla. Seuraavat uhrattujen lausunnot kertovat todellisesta rakkaudesta Kaikkivaltiaaseen: "Me olemme valmiit mieluummin kuolemaan kuin rikkomaan isiemme lakeja" (j,2), "Sinä riistät meiltä ajallisen elämän, mutta maailman Kuningas herättää meidät, jotka kuolemme Hänen Lakinsa puolesta, uuteen Iankaikkiseen elämään" (j,9), "On lohdullista, kun kaikilla niillä, joiden täytyy kuolla ihmiskäden kautta, on Jumalalta se toivo, että Hän taas herättää heidät". Kuningas yritti suostutella viimeistä poikaa luopumaan uskostaan, mutta tämän äiti lausui hänelle: "Poikani, armahda minua, joka yhdeksän kuukautta olen sinua kantanut kohdussani ja imettänyt sinua kolme vuotta ja kasvattanut ja hoitanut sinua aina tähän ikään saakka. Minä pyydän sinua, lapseni, luo silmäsi ylös taivasta kohti ja maahan ja katso kaikkea, mitä niissä on, ja tiedä, että Jumala on tehnyt ne tyhjästä, ja että ihmissuku syntyy samalla tapaa. Älä pelkää tätä pyöveliä, vaan osoittaudu veljiesi arvoiseksi ja käy rohkeasti kuolemaan, että saisin sinut yhdessä veljiesi kanssa takaisin, kun armahduksen aika tulee" (j, 27-29). Nämä Jumalan todelliset Pyhät olivat uskollisia kuolemaansa asti (Ilm.2:10).

Nämä kaksi mainitsemaani tapausta jotka ovat tapahtuneet tuhansia vuosia sitten; toinen hirmuhallitsija Nebukadnessarin aikana ja toinen tapaus josta toisen Makkabilaiskirjeen seitsemäs luku kertoo, todistavat kiistattomasti oikean Jumalan palvelijan mielenlaadun - hän ei anna tuumaakaan periksi Kirjoituksista eikä tee kompromisseja tämän maailman kanssa! On surullista, että monet pelkäävät lopunajan traagisia tapahtumia jopa niin paljon, että ovat valmiita antamaan myönnytyksiä uskostaan ymmärtämättä ollenkaan, että Kaikkivaltias on luvannut jokaiseen hetkeen voimansa kaikille niille, jotka totuudessa palvelevat Häntä (5 Moos.33:25). Suvaitsevaisuuden nimissä yrittää sielunvihollinen pakottaa lopunajan suurissa taisteluissa Jumalan Pyhiä luopumaan Raamatullisista totuuksista: se kertoo tuhat totuutta saadakseen ihmiset uskomaan yhden valheen ja vääränlaisen rakkauden nimissä se on saanut paljon ihmisiä puolelleen jo nyt, puhumattakaan tulevaisuudesta. Mutta todellinen Jumalan palvelija ei kumarra antikristuksen järjestelmää - ei siitäkään huolimatta, vaikka joutuisi maksamaan siitä hengellään. Apostoli Paavalin asenne hänen kirjoittaessaan Timoteukselle ennen marttyyrikuolemaansa, vallitsee jokaisen todellisen Jumalan Pyhän sisimmässä, sillä sama Pyhä Henki, joka annettiin Paavalille vaikuttaa jokaisessa Jeesukseen Kristukseen uskovassa: "Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat." (2 Timm.4:6-8). Kun lopunaikana syntyy Uusi Maailmanjärjestys, jossa ihmisiä vaaditaan kumartamaan ja palvomaan antikristuksen luomaa hallintoa, yksikään todellinen Jeesuksen seuraaja ei alistu siihen, sillä enemmän tulee kunnioittaa sekä pelätä Jumalaa kuin järjestelmää, joka voi tappaa ruumiin mutta ei sielua, aivan kuten Mestari lihansa päivinä selvästi opetti: "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Matt.10:28).
Sielunvihollisen järjestelmän kumartaminen ei ole vain tulevaisuutta, eikä koske vain lopunajan traagisia tapahtumia - jokainen tekee valintansa ketä palvelee jo tässä ja nyt. Lukemattomat ihmiset ovat ajautumassa, ja ovat jo valitettavasti ajautuneet, sielunvihollisen mestarillisesti luomaan illuusioon - he ovat ottaneet vastaan valheen sen sijaan, että olisivat palvelleet Totuutta. He ovat antaneet periksi eivätkä ole lujina seisoneet Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen takana saatikka itse itse sitä julistaneet. On huomattava, että Uusi Maailmanjärjestys ei tule syntymään hetken mielijohteesta, vaan sielunvihollinen on tehnyt valmisteluja jo pitkään niin kulissien takana kuin näkyvästikin. Se on onnistunut siinä vääränlaisen suvaitsevaisuuden nimissä polkien jalkoihinsa Jumalan käskyt - suuret joukot on johdettu harhaan ja nämä seisovat jo nyt sielunvihollisen armeijassa, vaikka väittävätkin olevansa Jumalan asialla. Danielin kolme toveria eivät antaneet tuumaakaan periksi uskostaan eikä toisen Makkabilaiskirjeen seitsemän poikaa äitinsä kanssa - he uhrasivat itsensä totuuden tähden! He rakastivat Jumalaa enemmän kuin tätä maailmaa aivan samoin, kuin nyt sekä tulevaisuudessa on niitä, jotka lujina seisovat Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen sanansaattajina uhmaten kuolemaa. Jokainen, joka laittaa toivonsa tähän maailmaan - seisoo huteralla pohjalla, mutta jokainen, joka on kiinnittänyt katseensa sekä toivonsa tulevaan maailmanaikaan, on seisova ylväästi kalliolla eikä se murru jalkojen alla, sillä itse Mestari on sanonut: "Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään." (Joh.12:25)