Yhteiskuntamme elää moraalisessa murroksessa!

(Mal.2:13-16)

Ja toiseksi te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne. Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä. "Mutta kuinkas se yksi -?" Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä. - Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.


Jumalan asettama Pyhä avioliitto on nyky-yhteiskunnassa poljettu päättäjien toimesta jalkoihin siten, ettei se ole enää ainoa vaihtoehto parisuhde-elämässä. Tilalle on tullut avoliitto ja ikään kuin sekään ei vielä riittäisi pidetään nykyaikana hyväksyttävänä myöskin parisuhteet, joissa kumpikaan osapuoli ei ole sitoutunut edes avoliittoon vaikkakin asuisivat samassa taloudessa. Kihloissa olo, joka yleensä on ajan trendinä merkkinä siitä, että parisuhde elää avoliitossa on siis myös taaksejäänyttä elämää ja yhteiskunta lainsäätäjineen taistelee kaikkea sitoutumista vastaan, jota joillekin kihloissa olo merkitsee. Mainittakoon tässä yhteydessä, että kihloihin meno on vuosikymmenien aikana vääristynyt käsitteenä, sillä todellisuudessa sen pitäisi olla lupaus avioliitosta, eli elinikäisestä sitoutumisesta partneriinsa, mutta ajan saatossa se on valitettavasti muodostunut ikään kuin päätepisteeksi, vaikka sen pitäisi olla vain välivaihe matkalla avioliiton Pyhään ja Jumalan asettamaan satamaan. Kun kihloihin menosta joillekin on muodostunut päätepiste, tällöin on automaattisesti selvää, etteivät he koe Avioliittoa sitoumuksineen enää tärkeänä sekä välttämätyönä yhteiselon perustana ja koska kihloihin menosta on ajan saatossa muodostunut päätepiste, eivät edes siihenkään monet halua sitoutua. Tämän ajan yhteiskunta pelkää sitoutumista sekä vastuun ottamista ja juuri tämä ajattelutapa on johtanut meidät aikakauteen, jossa lähes kaikki tahtovat ratsastaa koskien ihmissuhteita vapaudella ymmärtämättä laisinkaan, että todellinen vapaus ja Siunaus on parisuhteessa saavutettavissa vain Jumalan Siunaavien käsien alla avioliitossa, jonka jalot ja vankkumattomat perusteet asetettiin jo Paratiisissa…

Jumalan asettama avioliitto, jossa mies ja nainen tulevat “yhdeksi lihaksi” ollaan päättäjien toimesta kuopattu ja viimeinen naula arkkuun ollaan isketty tekemällä lakiin ja asetuksiin muutoksia siten, että täysin hyväksyttäviä nykyaikana ovat myöskin samaa sukupuolta edustavien yhteiselo, joka on täysin luonnon sekä Raamatunvastainen toimenpide. Elämme totisesti ajassa, jossa sielunvihollinen päättäjien kautta on hyvin onnistuneesti kääntänyt ihmisten arvomaailman ylösalaisin siten, että se mikä on kunnioitettavaa ja oikeata on nyt vanhanaikaista ja tahditonta kun taas kaikki väärä ja moraaliton on trendikästä. Oikein on Raamattu vuosisatoja sitten Apostolien välityksellä ilmoittanut; “Luullen viisaita olevansa ovat he tyhmiksi tulleet”…

Toisaalta vaikka avioliitto on menettänyt merkitystään miehen ja naisen yhteiselon ehdottomana perustana, on ajan ilmiöksi muodostunut se, että avioliiton merkitys ollaan käännetty päälaelleen samaa sukupuolta edustavien oikeutena jopa niin, että lesbous ja homous ei ole enää synti saatikka häpeällistä, vaan ajan trendinä edellä mainitut vähemmistöt vaativat oikeuksiaan avioliittoon ymmärtämättä laisinkaan avioliiton määritelmää, joka kumpuaa Raamatun alkulehdiltä ja joka on Jumalan asettamana tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi sopimukseksi ja molempien osapuolten turvaksi ja lohdutukseksi. Jo biologisestikin perusteltuna samaa sukupuolta olevien yhteiselo avioliiton raameissa on luonnonvastaista puhumattakaan Raamatun selvästä ilmoituksesta ja kuitenkin jopa kristillinen maailmamme on saapunut aikaan, jossa hyväksyen kaiken tuon luonnottomuuden siunaavat avioliiton satamaan ne, jotka eivät sinne kuuluisi ja taas toisaalta toiminnallaan edesauttavat vähentämään avioliiton merkitystä niiden keskuudessa (mies ja nainen), joille se kuuluisi ja olisi ehdoton perusedellytys elinikäiselle yhteiselolle. Päättäjien kautta kieroutuneisuus on syöpämäisillä lonkeroillaan saavuttanut jopa Yhteiskuntamme kristilliset päättäjät ja kaikki tämä on vaikuttanut niin, ettei avioliittoa enää osata arvostaa Jumalan asettamana Pyhänä Sakramenttina jonka alkulähde kumpuaa Raamatusta…

Yksi varsin merkittävä syy avioliiton merkityksen vähenemiseen miehen ja naisen ehdottomana yhteiselon perustana on yhä lisääntyvä seksistinen ajattelutapa, joka on vallannut Yhteiskuntamme. Pornoteollisuus on vallannut median kautta yhä enemmän jalansijaa ja saanut ihmiset ihannoimaan (myös päättäjät) vääriä sekä moraalittomia arvoja. Elämme ajassa, jossa parisuhdetta ei arvioida enää niinkään rakkaudellisten määritelmien mukaan, vaan liian usein siihen ajaudutaan himojen vieteltävinä ja se seisoo tai kaatuu sen mukaan, miten kahden yksilön seksielämä sujuu ja kuinka oleellisena osana se parisuhteessa vallitsee. Kunnioitus ja lähimmäisenrakkaus eivät ole enää niitä elementtejä, joiden varassa parisuhteet seisovat, vaan liian useasti tilalle on tullut kylmä ja moraaliton omien tarpeiden sekä oikeuksien vaatiminen. Seksiä täynnä olevassa Yhteiskunnassamme suurin tarve parisuhteen solmimiselle ei siis enää ole oikeat moraaliset käsitteet vaan seksuaalisen vietin ja hekuman huumassa elämyksien metsästäminen…

Toinen varsin merkittävä syy avioliiton merkityksen vähenemiseen Raamatullisena Sakramenttina on ollut se, ettei sitä olla osattu kunnioittaa elinikäisenä kahden ihmisen välisenä liittona. Avioerotilastot kertovat omaa karua kieltään siitä, ettei avioliiton eteen elinikäisenä liittona parisuhteessa elävien toimesta olla tehty riittävästi töitä, vaan ongelmien tullessa lähdetään eri teille etsimään uutta kumppania ja kun se löydetään niin kirkko (jonka pitäisi pitää ehdottomasti kiinni Raamatullisesta opetuksesta) vielä kaiken lisäksi siunaa uuden liiton mitään kyselemättä. Koska ihmiset ovat huomanneet, ettei uudelleen avioitumisessa ole mitään väärää tai moraalitonta (vallalla oleva ajattelutapa) se on johtanut siihen, ettei avioliittoa kahden ihmisen elinikäisenä sitoumuksena kunnioiteta ja taas toisaalta se juuri edellä mainitun syyn tähden liian usein solmitaan liian kevyesti vailla minkäänlaista harkintaa. Miksi avioliittoon menoa pitäisi syvällisesti harkita, koska ongelmien tullessa parisuhteeseen voi lähteä etsimään uutta puolisoa? Näin muoti-ilmiöksi on tullut uudelleen avioituminen ymmärtämättä laisinkaan avioliittoa kahden ihmisen ELINIKÄISENÄ sopimuksena…

Kolmas merkittävä syy avioliiton merkityksen vähenemiseen on Yhteiskuntarakenteemme muuttuminen siten, ettei avioliittoa enää säätele taloudelliset tekijät kuten joskus vuosikymmeniä sitten, jolloin naiset melkein poikkeuksetta tekivät kotiäiteinä hoitaen perhettään oman roolinsa miehen käydessä töissä ja tienaten perheelle elannon. Tällöin nainen oli enemmän riippuvainen miehestään taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ja taas toisaalta mies vaimostaan lasten hoitamisen / perheen taloudenhoidon ylläpitäjänä. Myöskin avioliiton solmimiseen vuosikymmeniä sitten usein vaikuttivat taloudelliset tekijät, mutta rehellisyyden nimissä on mainittava tässä yhteydessä myöskin toisaalta se, ettei avioliiton solmimisen perusteet taloudellisesta hyötynäkökulmasta ottaen ole suinkaan muuttuneet mihinkään, vaan edelleenkin toisen osapuolen varallisuus on edelleen yksi suuri tekijä kahden ihmisen suunnitellessa avioliittoa tai kuten nykyisin on useimmin tapana; avoliittoa….

Naisen rooli kotiäidistä tähän päivään on muuttunut itsenäisemmäksi siten, ettei vaimot useinkaan ole riippuvaisia miehensä toimeentulosta. Naisten tasa-arvo, joka sinällään on hyvä ja kunnioitettava asia on toisaalta lisännyt avioliiton merkityksen vähenemistä siksi, koska miehen ja naisen roolit parisuhteessa ovat täten muodostuneet epäselviksi lisäten valitettavan usein oman paikan hakemista parisuhteessa, eli toisin sanoen; valtataistelua siitä, kumpi määrää kaapin paikan! Se, mikä vuosikymmeniä sitten oli selvää ja johdonmukaista on muuttunut sekavaksi taistelutantereeksi miehen ja naisen välillä valitettavan monessa parisuhteessa. Tämä taas puolestaan on vaikuttanut avioerojen lisääntymiseen…

Taistelu naisten oikeuksista on johtanut siihen, että miehen ja naisen roolit yksilöinä (oikeat ja selvät roolimallit löytyvät Raamatusta) ovat luoneet epävarmuutta niin yksilötasolla kuin parisuhdetasolla siten, ettei sukupuoliset erot ole enää määräävinä tekijöinä parisuhteessa eikä muutoinkaan ja tämä taas puolestaan on vaikuttanut sen, ettei yksilö tämän päivän Yhteiskunnassa löydä niin helposti omaa paikkaansa kuin joskus vuosikymmeniä sitten, jolloin avioerot sekä uudelleen avioitumiset eivät olleet niin huolestuttavan suuria kuin tänä kultaisena aikakautena. Koska selkeät roolimallit puuttuvat eikä yksilö tiedä mitä häneltä parisuhteessa odotetaan on se heijastunut epävarmuutena sen sijaan, että olisi ollut muovaamassa turvallisempaa ja laadultaan parempaa parisuhdetta saatikka sitä kautta ylipäätänsä koko Yhteiskuntaa. Sen sijaan, että taistelu tasa-arvosta olisi lisännyt yksilön turvallisuutta onkin se ollut lisäämässä vain turvattomuutta ja tämän huomaamme lukiessamme yhä lisääntyviä avioerotilastoja…

Naisten taistelu menestyksekkäästi tasa-arvosta on lisännyt myöskin painetta lapsiperheissä siten, että kun naiset yhä enemmän käyvät perheen ulkopuolella töissä, niin roolit menevät sekaisin eikä mies ja vaimo enää tiedä, mitkä kodin askareet kuuluvat kummallekin. Yhä useimmissa perheissä töissä käyvät molemmat vanhemmat ja täten lapset jäävät ilman kummankaan vanhemman hoitavaa läsnäoloa. Läsnäolon puute pyritään korvaamaan enenevässä määrin tietokonepeleillä sekä muulla teknologian aikaansaamilla kehityksen tuotteilla ja sanomattakin lienee selvää, ettei kehitys aikuisuuteen kasvavalla sukupolvella voi olla mitenkään myönteinen heidän kasvaessaan lähes täysin erossa vanhemmistaan.

Toisaalta naisten menestyksekäs taistelu tasa-arvon puolesta on luonut sekavuutta parisuhteisiin vaikka jompikumpi vanhemmista olisikin kotona. Ennen niin selkeät roolimallit miehen ja vaimon suhteen ovat vaihtuneet epätietoisuuteen ja täten lapsien oma identiteetti joutuu sekavalle taistelukentälle ilmaan minkäänlaista selkeää ohjausta liittyen sukupuoliseen aikuisen roolimalliin. Jos ei vanhemmat tiedä rooliaan parisuhteessa niin kuinka sitä voisi odottaa kasvamassa olevilta lapsiltakaan. Tämä lisää turvattomuutta sekä pelkoa kasvamassa olevalle sukupolvelle…

Neljäs avioeroja lisäävä tekijä on tietoliikenteen huimaava kehitys! Aika jossa elämme tekee avioliiton ulkopuoliset suhteet teknologian kehityksen myötä houkuttelevimmiksi silloin kun parisuhteessa ilmenee ongelmia. Sen sijaan, että mies ja vaimo selvittäisivät ongelmansa (joita jokaisessa parisuhteessa silloin tällöin esiintyy), he liian usein sortuvat parisuhteen ulkopuoliseen suhteeseen, joka varsin hyvin onnistuu kännyköiden sekä internetin kautta samanaikaisesti median ratsastaessa seksiteollisuudella joka kylmästi ja tunteettomasti julistaa vapaan seksin autuaaksi tekevää olotilaa. Teknologia avaa houkutuksien oven ongelmien ilmaantuessa parisuhteessa ja liian moni menee tuosta houkutuksien ovesta hakemaan lohdutusta ajautuen pettämään puolisoaan jonkun toisen sylistä luullen sieltä löytävänsä onnen ja autuuden. Kuitenkin kielletyn hedelmän maistaminen tulee kalliiksi niin parisuhteelle kuin yksilölle itselleenkin. Sisäiset haavat ovat maksuna, mutta koska seuraamukset tulevat vasta jälkikäteen sortuu liian moni parisuhteessa elävä juoksemaan houkutuksien perässä luullen sitä ratkaisuksi avioliitossa esiintyviin ongelmiin. Ainahan parisuhteissa pettämistä on esiintynyt, mutta koskaan aikaisemmin se ei ole ollut niin helppoa ja vaivatonta kuin nyt internetin ja kännyköiden aikakaudella. Valitettavan moni parisuhteessa elävä on ajautunut hakemaan lohtua jonkun vieraan sylistä ja sen sijaan, että olisi päässyt pakoon ongelmiaan, on lisännyt niitä itselleen jopa siinä määrin ettei paluuta menneeseen ole ollut. Näin ovat myös päihde / mielenterveysongelmat kasvaneet sekä itsemurhatilastot puhumattakaan perheessä kasvavien lasten ongelmista, jotka ovat suoraa seuraamusta vanhempien pahoinvoinnista…

Yhteiskuntarakenteemme on kokenut viimeaikoina siis hyvin paljon muutoksia johtuen edellä mainituista yhteiskunnallisista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet yksilöiden arvomaailmaan luoden turvattomuutta sekä ahdistuneisuutta. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä ja yksilöt muodostavat (mies ja nainen) perheen. Perheet taas muodostavat kaupungit ja kunnat ja nämä taas puolestaan muodostavat Yhteiskunnan. Kun Yhteiskunnan peruspilarit on murrettu (käsite avioliitosta) lienee sanomattakin selvää, että se heijastuu koko Yhteiskuntaan sillä muodostavathan perheet pitkälti kokonaisuuden, jota kutsumme Yhteiskunnaksi. Avioliitto, joka luo turvalliset puitteet miehen ja naisen lisäksi myöskin perheessä asuville lapsille on katoamassa ja tilalle on tullut ns. vapaat suhteet ja tämä valitettava ilmiö on heijastunut Yhteiskuntaamme siten, että päihdeongelmat sekä rikollisuus on kasvanut turvattomuuden myötä, jota nykyinen ajattelutapa edustaa. Ihmiset eivät enää koe kuuluvansa mihinkään ja vaikka toisaalta tämä valitettava ilmiö ratsastaa humanistisella vapaudella, on se kuitenkin vain sielunvihollisen aikaansaama illuusio, jonka tarkoituksena on repiä ja raastaa yksilön turvallisuudentunnetta ajaen epätoivoisiin tekoihin, sillä todellisuudessa ihminen tahtoisi olla osana jotakin sen sijaan, että tuntee olevansa kuulumaton mihinkään. Näin vapaudesta on muodostunut suuri vankila vaikka sen olisi pitänyt olla paratiisi niille, jotka näitä vääriä arvoja edustavat ja ylläpitävät. Kun ei ole rajoja ei ole turvallisuuttakaan…