Jumalan seurakunta

PIENI JOUKKO

Legenda kertoo meille, että kun kreikkalaiset eivät aikoinaan monista yrityksistä huolimatta onnistuneet tuhoamaan Troijan kaupunkia 10-vuotisen piirityksen jälkeen, he lopulta turvautuivat ovelaan juoneen. Kreikkalaisten armeija, joka purjehti pois muka lähteäkseen, jätti rannalle puisen hevosen lahjaksi voittoisille piiritetyille. Mutta kuinka ollakaan, hevosen sisällä oli taisteluun valmiita sotilaita. Sinon, Troijassa oleskellut Kreikkalaisten vakooja, suostutteli troijalaiset tuomaan hevosen muuriensa sisäpuolelle uskotellen, että hevonen tekisi Troijasta voittamattoman. Tuona yönä Sinon avasi salaluukut puisessa hevosessa piileskelleille joukoille. Ensin surmattuaan Troijan portinvartijat he avasivat portit kreikkalaisten armeijalle ja niin Troija valloitettiin ja sytytettiin tuleen...

Se mikä ei onnistunut Kreikkalaisilta suurella joukolla, onnistui ovelalla juonella! Se onnistui vain siksi, että ihmiset katsovat niin usein mielellään ulkokuoreen, eivätkä sisimpään. Jos he olisivat kurkistaneet mitä tuo puinen hevonen sisälsi, eivät kreikkalaiset olisi luultavasti ikinä onnistuneet. Joskus yksi onnistuu siinä, missä kymmenen epäonnistuu. Samoin kuin tuo hevosen sisällä ollut pieni joukko avasi ovet suurelle kreikkalaisten armeijalle, samoin lukumääräisesti pieni Jumalan seurakunta avaa ovet Jumalan ihmeille ja taivaan sotajoukoille. Tärkeätä ei ole siis lukumäärä, ei ulkoinen olemus, vaan sisältö.

Jumalan pieni seurakunta Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa on siis todellisuutta, vaikka sitä on hyvin vaikea huomata tämän mädännäisyyden keskellä jossa elämme. Monille ihmisille tuntuu ylitsepääsemättömältä ymmärtää, miksi Jumalan seurakunta on niin pieni? Miksi todellisia Jeesuksen opetuslapsia on niin vähän? Eikö tuntuisi loogiselta, viisaalta, jotta Jumalan tahto toteutuisi, että Hänen opetuslapsiaan olisi mahdollisimman paljon? Mitä useampi ihminen olisi toteuttamassa tässä maailmassa Hänen tahtoaan, niin eikö maailmasta siten tulisi parempi paikka elää? Sorrumme niin helposti ajattelemaan näin! Mutta samaan sortui Gideonkin....

Petyit uskoviin. Kuinka monesti olisitkaan ehkä halunnut löytää ihmisen, joka uskoisi samalla tavalla kalliiseen Vapahtajaamme kuin sinäkin. Yritit nähdä monissa ihmisissä hyvää ja kuitenkin tiesit sisimmässäsi vain valehtelevasi itsellesi. Niin, et ehkä jaksanut enää uskotella itsellesi asioita, jotka eivät tuntuneet olevan todellisuutta...ei, vaikka kuinka olisit halunnut.

Ensirakkaus sydämessäsi halusit vaeltaa Hänen rakkaudessaan. Rukoilit, jotta mahdollisimman moni löytäisi elämäänsä saman onnen, minkä sinä olit saanut löytää. Rukoilit työmiehiä Jumalan työtehtäviin (Luuk.10:2), jotta työ ilosanoman julistamisessa olisi mahdollisimman tehokasta.

Se oli aikaa, jolloin jaksoit vielä katsoa Kristukseen Jeesukseen ja viettää aikaasi Hänen kanssaan. Huomasit kuitenkin monissa niissä, jotka sanoivat olevansa veljiäsi ja sisariasi Herrassa, asioita, joita et totisesti olisi halunnut nähdä. Rakkautesi heitä kohtaan oli valtavaa ja kaipasit heidän seuraansa jatkuvasti. Ehkä siksi todellisuus sai sinut yllättymään ja pettymään entistäkin enemmän. Todellisuus, joka iski säälimättömästi vasten kasvojasi huutaen tuskaisella äänellään; HE EIVÄT RAKASTANEET SINUA EIVÄTKÄ KETÄÄN MUUTAKAAN! Ps.35:12-20 "He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo. Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa. Niin kuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niin kuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa. Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat - kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä, nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa... ...Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan".

Yritit kuitenkin, ihminenhän sinäkin vain olet, voittaa heidän luottamuksensa ja toivoit niin monesti sydämessäsi, että he muuttuisivat. Että he rakastaisivat sinua jonakin päivänä yhtä paljon kuin sinä rakastit heitä. Kukapa meistä ei haluaisi rakkautta osakseen myös ihmisiltä? Yritit kuitenkin rakkaudellasi voittaa heidät ystäviksesi, niin... rakkaus on aina sellainen. Se ottaa aina ensimmäisen askeleen! Voi, kuinka useasti odotitkaan heiltä helliä sanoa, mutta sen sijaan saitkin useasti vain tuomion miekkaa haavoihisi, jotka olisivat tarvinneet balsamia...

Halusit tulla paremmaksi kristityksi, jospa he silloin huomaisivat sinut? Mutta mitä enemmän koit hengellistä kasvua itsessäsi, sen vähemmän he ottivat sinua huomioon. Mitä enemmän Kristuksen rakkaus näkyi sinussa, sitä enemmän he rupesivat vähättelemään ja puhumaan kielteisiä asioita sinusta. Itse asiassa sinun elämäsi oli paras saarna näille monille ihmisille, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, sillä sinut nähdessään heidän omaatuntoansa kirveli, sillä sinussa he näkivät jotakin sellaista, minkä itse olivat jo kauan sitten kadottaneet...tai voihan toki olla, että he eivät olleet koskaan mitään omistaneetkaan, Snl.29:10 "Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät".

Sinulle ei siis ollut tapahtumassa mitään sellaista, mitä ei Jumala olisi nähnyt. Vaikka ethän sinä sitä silloin voinut tietää. Ehkä et tiedä nytkään? Itse asiassa jouduit vain käymään läpi asioita, mitä jokainen todellinen Jeesuksen opetuslapsi joutuu valitettavasti käymään. Se oli siis aikaa, jolloin sinulla vielä oli kaikki hyvin. Jaksoithan silloin vielä katsoa Kristukseen!

Se oli aikaa, jolloin luulit, että Jeesuksen opetuslapsen tuntee siitä, että hän sanoo uskovansa Jeesukseen. Jumalan lapsilla on kuitenkin aina keskinäinen rakkaus (Joh.13:35), mutta näillä joihin sinä halusit tutustua ja joita luulit Hänen omikseen, ei ollut rakkautta ollenkaan...Sinä petyit ja katkeroiduit! Olihan se ymmärrettävää, vaikkakaan ei hyväksyttävää. Nimittäin, olit itsekin lihallinen vaikka sydämessäsi asuikin Jeesus johdattaen sinua itselleen kuolemisen tielle. Se on kuitenkin prosessi joka kestää koko maallisen vaelluksemme ajan ja olithan vasta saanut astua tuolle tielle, joten kasvu oli siinä vaiheessa vielä hyvin vähäistä. Olit elänyt pitkään maailmassa, jossa tärkeätä ei ollut mitä ihminen todellisuudessa on, vaan miltä hän näyttää, ja siksi sorruit etsimään veljiäsi ja sisariasikin samoilla väärillä perusteilla. Olit siis itse lihallinen...

Sinä petyit, koska katsoit ulkokuoreen! Jokainen, joka syyllistyy samaan, on vaarassa joutua eksyksiin. Jumalan maailmassa pätevät aivan eri periaatteet kuin tässä maailmassa, Matt.7:15 "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia". Usko Jeesukseen on sydämen asia. Ulkokuori voi pettää, sydän ei! Todellinen kotikaan ei ole siellä missä ihminen on, vaan siellä, minne sydän halajaa. Ja todellinen kaipuu näkyy Hänen omissaan! Samoin on teot, jotka pulppuavat sydämen maaperästä. Ne ovat aina rakkauden tekoja! Jumala varoittaakin meitä Sanassaan ihmisistä, joilla ei ole rakkauden tekoja vaan pahuus aina sydämessään, josta se pulppuaa pahoja ja itsekkäitä tekoja, 2 Timm.3:1-5 "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta".

Usein mietit, eikö yhteisten asioiden olisi pitänyt yhdistää Jumalan lapsia. Yhteinen usko Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen olisi pitänyt mielestäsi olla se magneetti, joka vetää Hänen omiansa yhteen, kuten Hänen lihansa päivinä kun tuhannet kokoontuivat kuuntelemaan Hänen opetuksiaan. Olit aivan oikeassa...Jumalan lapset kokoontuvatkin yhteen! Samoin tekevät valitettavasti saatanankin lapset, Matt.24:28 "Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat". Jumala näkee sydämen, ihmiset vain ulkokuoren. Todellinen Jeesuksen opetuslapseus näkyy käytännössä rakkautena lähimmäisiin ja Jumalaan, ei vain pelkkinä puheina, Jer.5:7 "Sinun lapsesi ovat hyljänneet minut ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät jumalia ole. Minä ravitsin heitä, mutta he tekivät aviorikoksen, ja porton huoneeseen he kokoontuivat".

Eivät he tulleet sinun luoksesi kylään, vaikka kuinka heitä odotit. Monet yöt valvoit ehkä kyyneleet poskillasi vuotaen ja ihmettelit, miksi ei ovikellosi soinut. Olit varmasti joskus katsonut oikein Raamatustakin paikan, josta juttelisitte jos he vain tulisivat luoksesi. Mutta turhaan odotit...Sen sijaan he menivät toisten "samanlaisten" luokse juoruilemaan ja puhumaan pahaa muista ihmisistä. Kateus Jumalan todellisia pyhiä vastaan yhdisti näitä "susia lammasten vaatteissa" ja siksi he eivät tulleet sinun luoksesi. Oikein heistä sanoi Psalminkirjoittaja, Ps.50:18-20 "Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan". Eikö ole mielenkiintoista miten uskonelämä näkyy käytännössä? VAIN TODELLISILLA JEESUKSEN OPETUSLAPSILLA ON TODELLINEN RAKKAUS! Rakkautta ei sen sijaan ole puhua kenestäkään ihmisestä pahaa...

Nuo, jotka ylpeästi tunnustivat olevansa Jeesuksen nöyriä opetuslapsia, eivät voineet kuitenkaan kokoontua muuta kuin puhumaan valhetellen lähimmäisistään pahaa. Sinun luoksesi he eivät kuitenkaan tulleet tutkimaan Jumalan Sanaa ja rukoilemaan. Itse asiassa he pelkäsivät sinua, Ps.1:5"...eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa". Petyit ja ajauduit tilanteeseen, jossa ajattelit, että ei todellisia Jumalan lapsia olekaan. Luulit, että todellista Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa ei ole, että kaikki ovat vain näyttelijöitä. Unohdit kuitenkin erään asian, olithan sinäkin Hänen omansa!

Se, että ajauduit tähän tilanteeseen johtui varmasti myöskin suurelta osaltaan siitä, että uskoit enemmän ihmisiä kuin Jumalaa. Sinulle valehdellen kerrottiin, että kristittyjä, Jeesuksen opetuslapsia, on todella paljon. Lankesit näkemään kirkkokuntasi jäsenrekisteriin merkityt ihmiset kaikki uskovaisina. Ajattelit ehkä, että Suomikin on kristitty maa ja luulit näin ollen, että kaikki jotka kantavat nimeä kristitty, olisivat Jeesuksen opetuslapsia. Kun sitten näit niin paljon epäaitoa, sai saatana sinut uskomaan, että kaikki olisi valhetta. Luulit, ettei todellisia Jeesukseen uskovia olisi ollenkaan...

Nyt ehkä, kun olet edennyt kirjani lukemisessa näinkin pitkälle, olet ehkä tullut vakuuttuneeksi Eliankin esimerkkitapauksen kautta, (luvussa yksi), että Jumalan seurakunta Jeesuksessa Kristuksessa on todellisuutta. Sortuihan Eliakin aikanansa samaan mihin me tämän päivän uskovat usein sorrumme. Epäilemään koko seurakunnan olemassaoloa! Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että me emme näe kaikkialle kuten Jumala. Me emme tiedä todellisuutta kuten Jumala. Emmekä me voi luokitella Jumalan seurakunnan rajoja Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa...Sen tekee maailman Luoja yksin!

Tiesitkö, että silloinkin, kun sinä etsit, toivottavasti etsit vieläkin sisariasi ja veljiäsi, niin todelliset Jumalan nöyrät palvelijat kaipasivat sinua. He rukoilivat johdatusta Herralta, että saisivat löytää sinut. He eivät rukoilleet, eivätkä nytkään rukoile vain jossakin toisella puolen maapalloa...EI! Voi olla, että seinäsi takana, naapurissasi viettää yksinäisiä päiviä sinun sisaresi tai veljesi joka kaipaa yhteydenottoasi...Sinä vain et huomannut häntä, eihän hän näet pitänyt itsestään niin suurta numeroa, kuin nämä sudet lammasten vaatteissa! ETSIT SIIS VÄÄRISTÄ PAIKOISTA!

Ehkä tuo "naapurissasi elävä" yksinäinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi yritti joskus päästä kanssasi keskusteluun, mutta sinulla ei ollut aikaa. Sinulla oli ehkä kiire päästä tekemään vaikutusta kirkkokuntasi kylmiin, rakkaudettomiin tekokristittyihin. Ehkä tuo sinun veljesi tai sisaresi kyyneleet silmissä rukoili samaa rukousta kuin sinä...Eikö maailma olekin ihmeellinen...Jumalan maailma!?

Sielujen vihollinen on tullut hajottamaan ja siinä se on valitettavan hyvin onnistunut. Saamalla Jumalan lapset epäilemään seurakunnan olemassaoloa, se saa "lauman" hajalle ja sitä kautta yksinäiset taistelijat ovat sille helppoja saaliita. Etkö huomaa itsestäsi? Toivosi menetettyäsi menetit myöskin halun olla Jeesuksen yhteydessä. Olet pitkän aikaa vain "laahautunut" lailla Israelilaisten matkalla kohti luvattua maata. Et ole huomannutkaan kuinka sinusta on tullut niskoittelija ja samoin kuin Israelilaiset joutuivat kiertämään erämaassa 40 vuotta epäuskonsa tähden, niin samalla tiellä olit sinäkin. Ehkä olet vieläkin? Herää ja katso itseäsi...minäkin olen joutunut niin tekemään... Luulit kaikkien muiden elävän pimennossa...ehkä se olitkin sinä?! Ainakin seurakunnan suhteen...

Näen sieluni silmin, kuinka kyyneleet valuvat poskillasi. Ethän häpeä...niin ne ovat valuneet minunkin poskillani. Se on Jumalan suurta armoa, että saamme Hänen valkeudessaan nähdä valkeuden (Ps.36:10). Pidit itseäsi niin viisaana ja nyt, todellisuus lyö vasten kasvojasi...mikä ihana todellisuus! Sisimmässäsi halusit löytää toivon, toivon Jumalan seurakunnan olemassaolosta. Nyt kun se on löytynyt, sinua hävettää. Jumalan rakkaus sydämessäsi kehottaa sinua pyytämään anteeksi niin monelta, mutta teet sen mielelläsi. Mitäpä ihminen ei tekisi Hänen rakkaudessaan?

Jumalan seurakunta Jeesuksessa Kristuksessa on todellisuutta! Kuitenkin sinua ihmetyttää nyt, miksi heitä on niin vähän? Jos kerta ne, joita luulit Jeesuksen opetuslapsiksi eivät niitä olleet, niin missä he sitten ovat? Kivien ja kantojenko alla? Korpimetsissä ja suurilla saloillako piilossa elämän karua todellisuutta? MISSÄ HE OVAT? HE OVAT LÄHEMPÄNÄ KUIN ARVAATKAAN! Ehkä olet tänäkin päivänä nähnyt heitä kadun vilinässä, kioskilla käydessäsi tai ehkä kotonasikin on tänään käynyt veljesi tai sisaresi? Niin, ehkä...

Jotkut sanovat, että uskovia on paljon. Mutta tämän sinä olet jo karussa elämässäsi huomannut valheeksi. Sen todistaa Jumalan Sanakin, Raamattu, Sak. 13:8-9 "Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niin kuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niin kuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani".

Aika jota elämme on lopun aikaa. Kaikki menee pahempaan suuntaan niiden keskuudessa, jotka eivät turvaa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Kristikunnassa on tapahtunut luopumus ja se etenee aina siihen asti, kunnes tulee Hän , johon uskomme, 2 Tess.2:7-12 "Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen".

Me emme ikinä ymmärrä seurakunnan salaisuutta, jos uskomme valheita. On valhe, että itseään kristityksi kutsuva olisi aina Jeesuksen opetuslapsi. Näin toki voi olla, mutta ei välttämättä. Niin kuin ei Jeesuksen aikanakaan Israelin kansassa kaikki olleet Jumalalle otollisia vaikka niin väittivät, niin on myös tänäänkin. Jos tyydymme epäaitoon, emme voi koskaan löytää aitoa! Jeesus itse sanoi, Luuk.18:8"...kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä"? Jos taas kuuntelemme, mitä monet tämän päivän papit ja saarnamiehet sanovat, niin saamme toisenlaisen kuvan. He kun väittävät pelastuksen tulevan liittymällä johonkin valtavaan organisaation, eivät ehkä suorasanaisesti, mutta kuitenkin. Jos kaikki "isojen kirkkokuntien jäsenet" olisivat Jumalan lapsia, silloinhan Jeesus olisi valehdellut...

Jotta tulisit vakuuttuneeksi, että Jumalan pyhiä on vähän, niin vielä muutama Raamatun vakuutus edellä mainitusta tosiasiasta, Matt. 24:12 "Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus". / 2 Tess. 2:3"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu".Niin kuin Eliankin aikana, niin nytkin, on vain pieni joukko. Samalla tavalla kuin Eliakaan ei nähnyt, ei ymmärtänyt seurakunnan olevan todellisuutta kaiken mädännäisyyden keskellä, samoin me tämän päivän ihmisetkin useasti sorrumme samaan. Mutta seurakunta on olemassa ja kiitos siitä Jumalalle...HALLELUJA!

Miksi Kristuksen ruumis on niin pieni? Jeesus Kristus on Kuningasten Kuningas ja eikö olisi loogista, että myös Hänen joukkojensa lukumäärä olisi mahtava? Jotta ymmärtäisimme, niin luokaamme ensin silmäys ihmiseen...itseemme. Eikö ole totta, että sinäkin onnistuessasi olet ylpeä itsestäsi? Eikö ole totta, että pienikin menestys saa ihmisen nostamaan päänsä usein muiden yläpuolelle? Eikö ole totta, että menestyvät usein kadottavat "todellisen elämän tajunsa" ja näin heistä tulee kylmiä ja rakkaudettomia?

Tämä maailma rypee menestyjissä! Tämän päivän kirkkokunnat rypevät menestyjissä! Oppineisuus ja sitä kautta saatava maallinen viisaus on vaikuttanut ihmisissä niin, että ollaan unohdettu Jumala, joka todellisen viisauden antaa! Uskonnolliset ihmiset pyrkivät tekemään tästä maailmasta paratiisin ihmisvoimin, jos he onnistuisivat niin mihin se johtaisi? Jos nälänhädät ja sodat voitaisiin tukahduttaa olemattomiin ihmisten viisauden ansiosta, niin eikö ole totta, että silloin Jumala unohdettaisiin? Jos rotusorto, terrorismi ja köyhien sortaminen saataisiin kitkettyä pois ihmisvoimin, niin mihin Jumalaa sitten tarvittaisiin? Eikö esim. kommunismi aja köyhien etuja yrittäen jakaa ihmisten omaisuudet? Joissakin maissa kommunismi on todellisuutta. Eivätkö juuri kommunistit kiellä Jumalan olemassaolon...

Oletko huomannut, että ihmiset jotka luulevat olevansa hyviä, pyhiä ja todellisia uskovia ovat usein kadottaneet elävän yhteyden Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen? He kyllä saattavat tuntea Raamatun tekstin, mutta eivät todellisuudessa sen sisältöä eivätkä itse Jumalaa! Harvoin edes Raamatun tekstiä...

Seurakunta on pieni, koska Jumala on suuri! Todellisia uskovia on ajassamme vähän, koska Jumala ei tarvitse "ihmismassaa" tuekseen, vaan "ihmismassa" tarvitsee Jumalaa elääkseen ja voidakseen hyvin! Valitettavasti vain harva sen ymmärtää. Seurakunta on pieni, jotta Jumalan valtasuuruus tulisi ilmi vajavaisuudessa, Sak. 4:6 "Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot".

Seurakunnan pienuus ei johdu kuitenkaan Jumalasta! Pelastus on tarjolla jokaiselle ihmiselle. Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden,1 Timm.2:3-4 "Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden". Mutta kaikki eivät halua! On ihmisiä, jotka eivät mielestänsä tarvitse Vapahtajaa, he kun ovat mielestään niin osaavia ja viisaita! Ja mihinkäs täydellinen ihminen Jumalaa tarvitsee?

Ei ole siis Jumalan vika, että uskovia on niin vähän! Se on ihmisten itsensä vika! Jumala ei ole siis ENNALTAMÄÄRÄNNYT vaan ENNALTA TIENNYT seurakuntansa pienuuden ilmoittaessaan siitä Raamatussa. Luoja ei ole ennalta määrännyt kenenkään kohtaloa, vaan on antanut ja antaa tänäkin päivänä jokaiselle mahdollisuuden tulla Hänen seurakuntaansa. Kaikki eivät vain halua...

Jumalan tarjoama pelastus Hänen Pojassaan ei valitettavasti houkuttele suuria ihmismassoja. Markkinatalouden säälimättömät rattaat jauhavat Suomessakin voitokasta kulkuaan tallaten maahan jalot, Jumalalliset periaatteet, saaden ihmiset ihannoimaan rikkauksia, valtaa, huveja ja nautintoja. Maamme elää moraalittomuudesta. Kaikki on pinnallista himojen ja halujen etsimistä. Viina virtaa ja kaikilla tuntuu olevan kivaa! Vain harva haluaa nähdä kolikon toisen puolen. Ilta nautintojen parissa kun tuo usein mukanaan krapulaisen aamun....

Jos seurakunnan koko olisi kaikkeuden Luojasta kiinni, se olisi suuri. Itse asiassa se käsittäisi kaikki maapallolla asuvat ihmiset. Tämä olikin alunperin Hänen tarkoituksensa luodessaan ihmiset paratiisiin. Ihminen ei kuitenkaan halunnut samaa kuin Luoja. Jumala on kuitenkin Rakkaus, eikä näin ollen pakottanut eikä pakota luotujansa ratkaisuihin vasten tahtoaan...Syntiinlankeemus johti ihmiskunnan eroon Jumalasta. Todistaakseen saatanalle nyt ja tulevaisuudessa sekä koko universumille valtakuntansa rakkaudelliset periaatteet Jumala toimii vain vapaaehtoisuuden pohjalta, toisin kuin saatana, tuo sielujemme armoton vihollinen väittää. Jumala ei halua, että Häntä palvotaan helvetin pelosta tai vastuuntunnosta, vaan rakkaudesta, joka kumpuaa aina vapaaehtoisuuden pohjalta (Matt.22:35-40).

Kun Jumala perustaa uuden valtakunnan, niin silloin tulevat kaikki luodut tietämään Jumalan valtasuuruuden. Silloin kaikki, pienimmästä isompaan, tulevat antamaan kunnian Luojalle ja Hänen rakkaudellisille periaatteilleen (Fill.2:10). Silloin, niin ihmiset, enkelit, kuin saatanakin joutuvat myöntämään, että Jumala ansaitsee palvonnan. Silloin koko maailman kaikkeus joutuu myöntämään, että syntiinlankeemuksessa vika ei ollut Jumalan vaan ihmisen.

Jumala tulee osoittamaan, että Rakkaus on väkevä kuin kuolema ja Rakkaus on Jumala ( Kork.v.8:6-7). Tässä taistelussa seurakunnalla on suuri merkitys. Hän tulee osoittamaan maailman kaikkeudelle todeksi sen, että todellinen valtakunta pysyy voimassa vain rakkauden lain periaatteiden pohjalta. Voittoisen valtakunnan ei tarvitse olla iso, riittää kun se on täydellinen rakkaudessa. Ja Jumala tekee sen täydelliseksi katsomalla seurakuntaansa Kristuksen ristin kautta...

Jumalan seurakunta Jeesuksessa Kristuksessa on siis pieni. Se on pieni siksi, että Jumala ei luovuttanut syntiinlankeemuksen tapahduttua paratiisissa. Hän olisi voinut sen tehdä. Rakkaus ei kuitenkaan koskaan tee niin! Rakkaus toivoo ja se on valmis kärsimään. Jumala taistelussaan luotujensa puolesta antoi oman Poikansa ja se jos mikä on kärsimyksen ja todellisen rakkauden täyttymys. Kristuksen pieni seurakunta on kalliisti ostettu Jumalan Pojan verellä. Jeesus Kristus ei näyttänyt aikansa ihmisten silmissä Kuninkaalta ( Jes.53:2-12), niin kuin ei tänä päivänä Hänen seurakuntansakaan näytä inhimillisesti katseltuna mahtavalta ja silmiinpistävältä, 1 Kor. 1:26-29 "Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä". Siinä on seurakunnan salaisuus, Jumalan suuruuden salaisuus!

Me ihmisinä sorrumme katselemaan vain silmillämme, kun meidän pitäisi tutkia sydämellämme. Näin kävi ehkä sinullekin? Niin kuin Jeesuksen aikanakaan ihmiset eivät voineet ymmärtää Nasaretilaisen olevan Jumalan Poika, koska eihän Hän niin kuninkaalliselta näyttänyt, niin samoin on tänäkin päivänä Hänen seurakuntansa kohdalla. Hänen seurakuntansa tunnusmerkkejä ajassamme eivät ole ihmiset kauniine autoineen, kalliine luksustaloineen ja pröystäilevine vaatteineen, niin kuin ne eivät olleet sitä heinäsirkkoja syövän, hyvin vaatimattoman ihmisen , Johannes kastajankaan aikana! Itse asiassa ne eivät ole olleet sitä koskaan, Luuk.7:24-28 "Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa. Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.' Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes".

Joko nyt huomaat, että lankesit etsimään veljiäsi ja sisariasi vääristä paikoista? Joko nyt huomaat, että Jumalan valtasuuruus tulee ilmi vajavaisuudessa! Jumalan maailmassa toimivat aivan eri lait kuin meidän vajavaisten ihmisten maailmassa. Jumalan valtasuuruus tulee seurakuntansa kohdalla esille niin ihmisten vajavaisuudessa kuin lukumäärässäkin.

Meillä, Jumalan seurakunnan jäseninä Jeesuksessa Kristuksessa, on ainainen taistelu sielunvihollista vastaan (Ef.6:12). Tätä taistelua emme voita turvautumalla seurakunnan lukumäärään tai taitoon ja tietoon vaan turvautumalla Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, Syntiemme Sovittajaan, Vapahtajaamme. Tämän taistelun voitamme vain turvautumalla Jumalaan! Mutta usein ihmisinä sorrumme turvautumaan kaikkeen muuhun kuin Vapahtajaamme...

Ei aika ole ihmistä mihinkään muuttanut. Jo menneisyydessä sortui samaan Gideonkin. Mies, jonka Jumala oli valinnut taisteluunsa pahuutta vastaan. Jumala antoi hänelle kuitenkin opetuksen, niin kuin se tahtoo antaa tänä päivänä sinullekin...

Israel oli joutunut ryöstetyksi. Se huusi Jumalan puoleen. Jumala valitsi Gideonin, mutta tuo maailman Luojan valitsema henkilö tunsi itsensä vähäpätöiseksi. Vihollisten joukkojen suuri lukumäärä ja Israelin voimattomuus sai Gideonin tuntemaan tehtävän mahdottomaksi, Tuom.6:14-15 "Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut." Hän vastasi hänelle: "Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä". Niin kuin Mooses tunsi aikoinaan pienuutta Jumalan valitessa hänet johdattamaan Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta, samoin tunsi nyt Gideonkin. Niin kuin Jumala aikoinaan kertoi olevansa Mooseksen kanssa, samoin Hän lupasi olla Gideoninkin kanssa, Tuom.6:16 "Herra sanoi hänelle: "Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niin kuin yhden ainoan miehen".

Jumala valitsi pienen joukon tehtäväänsä, Gideon taas puolestaan olisi halunnut turvautua suureen joukkoon. Jumalan ihmeet ovat aina tapahtuneet "pienen ihmisjoukon" kautta, niin nytkin, Tuom.7:2-7"Mutta Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: 'Oma käteni vapautti minut.' Julista siis kansan kuullen näin: 'Se, joka pelkää ja on arka, palatkoon takaisin ja väistyköön Gileadin vuorilta.'" Niin kansasta palasi takaisin kaksikymmentäkaksi tuhatta, ja kymmenentuhatta jäi. Ja Herra sanoi Gideonille: "Vielä on väkeä liian paljon; vie heidät alas veden ääreen, niin minä siellä heidät sinulle tutkin. Se, josta minä sinulle sanon: 'Tämä lähteköön sinun kanssasi', se lähteköön kanssasi; mutta jokainen, josta minä sinulle sanon: 'Tämä älköön lähtekö sinun kanssasi', se älköön lähtekö."

Niin hän vei väen alas veden ääreen. Ja Herra sanoi Gideonille: "Aseta erikseen jokainen, joka latkii vettä kielellään, niinkuin koira latkii, ja samoin jokainen, joka laskeutuu polvilleen juodaksensa." Niiden luku, jotka latkivat kädestä suuhunsa, oli kolmesataa miestä; kaikki muu väki oli laskeutunut polvilleen juomaan vettä. Silloin Herra sanoi Gideonille: "Niillä kolmellasadalla miehellä, jotka latkivat, minä vapautan teidät ja annan Midianin sinun käsiisi; kaikki muu väki menköön kukin kotiinsa". Gideon pienellä joukolla voitti Midianin ( Tuom.8:22) ja näin kunnia, joka aina kuuluu vain Jumalalle, tuli ympärillä olevien pakanakansojen tietoon.

Ei lukumäärällä ole merkitystä, vaan laadulla. Jumalan seurakunta on lukumääräisesti pieni ja kuitenkin aina näihin päiviin asti säilyttänyt Jumalan ilmoituksen ja se jos mikä todistaa maailmalle Jumalan suuruudesta. Jumalan kansalle uskottu sanoma, joka löytyy Raamatusta, on halki vuosisatojen säilynyt todellisten Jumalan lasten keskuudessa aina näihin päiviin asti. Monet Kuninkaan soturit ovat verellään osoittaneet pelottomuutensa ja kansakunnat ovat kautta aikojen vainonneet Jumalan pyhiä siinä kuitenkaan onnistumatta. Jo pelkästään Raamatun olemassaolo todistaa Jumalan olemassaolosta.

Jumalan kansa on säilyttänyt sille uskotun viestin, mutta se ei ole ollut ihmisten ansio, vaan Jumalan todellinen ihme! Jumala ei anna kunniaansa kenellekään, ja jos ihmiset olisivat lukumääräisesti suurena ihmisjoukkona pystyneet säilyttämään Jumalan ilmoituksen, ei Jumala olisi saanut siitä kunniaa, vaan ihmiset. Jumala on aina pitänyt, ja tulee tulevaisuudessakin pitämään huolen siitä, ettei mikään liha voisi kerskata Hänen töistään, vaan kunnia tulisi aina Hänelle, joka sen ansaitseekin, Jes.42:8 "Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille".

Miksi Jumalan todellinen seurakunta on niin pieni? Älä mieti sitä, vaan mieti mieluummin, kuulutko sinä Hänen seurakuntaansa? Älä siis enää ikinä kiinnitä katsettasi siihen, mikä näkyy niin helposti inhimillisiin silmiisi, vaan katso sydämeesi! Katso, asuuko sinun sydämessäsi Kristus Jeesus, sillä vain sillä on merkitystä! Jumala kyllä on voimallinen tekemään ihmeitä vajavaisen ja pienen seurakuntansa kautta, johon sinäkin ehkä kuulut...

Ei Jumala tarvitse "isoa joukkoa", ei Jumala tarvitse sinua eikä minua, vaan me tarvitsemme Jumalaa! Jumala on aina yllättänyt maailman ihmiset sillä, että on tehnyt ihmeitään sellaisten ihmisten kautta, jotka eivät ole saaneet arvostusta tämän maailman hallitsijoilta. Jumala on aina toiminut heikkojen astioiden kautta...Jumalan seurakunta on lukumääräisesti pieni ehkä siksi, että sinäkin ihmettelisit sen voimaa! Se on pieni ehkä siksi, että sinäkin ymmärtäisit Jumalan olevan suuri! Mitä ihmeellistä olisi, jos iso mies hakkaisi pienen rääpäleen? Ei mitään! Mutta jos pieni mies voittaa ison vahvan miehen, niin eikö se ole ihme?

Voimme lukea Raamatusta, kuinka pieni vaatimaton lammaspaimen Daavid tappoi ison pahan Goljatin ( 1 Sam.17:4-51). Miten se oli mahdollista? Ehkä se oli mahdollista siksi, että se mikä on mahdotonta meille, on mahdollista Jumalalle! Ehkä sinutkin on valittu samanlaiseen kaksintaisteluun...

Olet lukenut tämän kirjan "alkusanat", jossa kerroin lankeemuksestani ja elämästäni. Ajattelet ehkä minusta siten, että olisin voimaton tällä kirjalla rohkaisemaan ketään saatikka ylipäätänsä opettamaan muita. Miten voisi olla mahdollista, että tämän kirjan kautta joku saisi elämäänsä rohkeutta taistella Jumalan riveissä jalon taistelun? Miten noin "vajavaisen" ihmisen kautta Jumala voisi toimia?

Niin kuin ei Daavidkaan kerskannut itsestään vaan Jumalasta, samoin teen minäkin. Vaikka tämän maailman kirkkokunnilla on väkevät aseet minua vastaan, kuljen minä kuitenkin Jumalan voimassa. Vaikka minä en olekaan viisas tai oppinut, vaikka en olekaan kirkkokuntien kannustama ja tukema, niin olen minä silti kuitenkin Jumalan tukema ja Hänen lähettämänsä. Mitä voivat kirkkokuntien johtajien aseet Jumalan aseita vastaan? Samoin kuin Goljatin aikana ihmiset hämmästyivät, samoin tulevat he tekemään tämän kirjan jälkeenkin. Jumalan ihmeet kun eivät loppuneet Daavidin ja Goljatin kaksintaisteluun...Monet tämän kirjan lukijat tulevat kannustamaan minua, niin kuin aikoinaan ihmiset kannustivat Daavidiakin. Heitä on kuitenkin vähän, vähemmin kuin vihollisiani. En silti pelkää, äläkä sinäkään pelkää, sillä Jumala on puolellamme! Jumala on aina sorrettujen puolella...

Miksi Jumalan seurakunta on niin pieni? Ehkä siksi, että vain harva haluaa kuulua sorrettujen riveihin. Haluatko sinä...

Marko Lind on heikko, ei ole paljon viisautta eikä inhimillistä älyä! Marko Lind on taitamaton eikä osaa kirjoittaa! Marko Lind on sitä sun tätä... Mitä sitten? Ehkä Marko Lind on heikko ja taitamaton juuri siksi, että tämä kirja olisi osoitus Jumalan ihmeestä? Ehkä Marko Lind ei ole mitään, koska vain Jumala on, 2 Kor.11:30 "Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani".