Jumalan Seurakunta

Tehtävänä Evankeliumin julistaminen

Kaupunki oltiin piiritetty. Sota kävi ylivoimaiseksi piiritettyjen taholta ja silloin kuningas pyysi lähetin luokseen ja antoi tälle viestin vietäväksi naapurimaan kuninkaalle, että hän saapuisi auttamaan taistelussa piirittäjiä vastaan. Lähetti lähti matkalle vieden mukanaan pelastussanomaa. Sanomaa, joka voisi pelastaa kokonaisen kaupungin täysin varmalta tuholta. Saapuessaan perille oli lähetti lopen uupunut ja kuoli naapurimaan kuninkaan käsivarsille. Mutta sanoman hän sai vietyä perille ja niin tuo piiritetty kaupunki pelastui...

Meillä Jumalan lapsilla tulisi olla samanlainen asenne. Meidän tulisi ymmärtää, että meille on uskottu taivaallinen tärkeä sanoma ja meidän tulisi myöskin ymmärtää sen sanoman arvo, joka on meille uskottu, niin että emme säästäisi saatikka säälisi itseämme, niin kuin ei tuo esimerkkimme lähettikään, vaan jalosti kilvoitellen pitäisimme elämäämme suurempana asiana viestin perille viemisen ja olisimme valmiita uhraamaan itsemme. Vain siten, voivat maailmassa saatanan piiritettynä olevat veljemme ja sisaremme pelastua ja eksyksissä olevat ihmiset kuulla toivon sanoman....

Sodassa, jossa me Jumalan lapsina totisesti olemme, ei vastapuoli tunne sääliä. Saatana joukkoineen pyrkii "propagandallaan" vaikuttamaan ajatusmaailmaamme niin, että emme ymmärtäisi sen viestin arvoa, joka kannettavaksemme on annettu.

Kun Suomi oli aikoinaan sodassa Venäjää vastaan (v.1939-40) oli taistelu rintamalla kovaa. Kovassa pakkasessa, nälkiintyneinä ja peloissaan antoivat monet maamme isät henkensä itsenäisyytemme puolesta. Vaikka he joutuivat kärsimään kurjista olosuhteista, niin he siitä huolimatta pyrkivät ylläpitämään toivoa. Nämä maamme sankarit lähettivät koteihinsa rintamalta toivoa antavia kirjeitä, joissa he korostivat jaloa tehtäväänsä isänmaan vapauden taistelijoina. Luokaamme hetkeksi katseemme noiden sankarien kirjeisiin, jotta ymmärtäisimme enemmän meille uskotusta jalosta tehtävästä, jonka on meille antanut itse Jumalan Poika Jeesus Kristus. Luokaamme katseemme noiden sankarien kirjeisiin ja ymmärtäkäämme, että samalla tavalla kuin he olivat sodassa suurta Venäjää vastaan, olemme me, Kuninkaan sotureina, sodassa saatanan suuria joukkoja vastaan...

Otteita "Tuntematon suomalainen sotilas", 1939-40 rintamasotilaiden kirjeitä / koonnut Lotta Svärd-järjestö v.1941): >>23.12.1939>>"...Emme voi jättää tehtäväämme kansamme tähden. Vaikka emme itse näkisi valon ja vapauden päivää, on tuleva polvi saava vapaana kansana luoda itselleen onnekkaan tulevaisuuden. Esi-isiemme perinnön tahdomme puolustaa viimeiseen mieheen saakka isien tavalla, jotka jo ammoin ovat uhranneet kalleimpansa kansamme tähden...Minä olen lähtenyt 10-vuotiaana Suomen mantereita tallaamaan, vailla kotia, työlläni leipää saamaan. Ja sainkin rakentaa onnen, jonka veroista en löydä päältä maan. Vuosi sitten sain luoda kodin, ei omaa, vaan toisen huoneissa, mutta sekin on meille kallis, emme vaihtaisi sitä osaa. Sen edestä ja monen muun kodin edestä annan kaikkeni. Mulle on tää pyhä maa ja kallis perintö-osamme. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, joka sykkii meidän sydämissämme. Täällä on jokainen kuin veli toisilleen, ei riidat täällä näy, ei rajat, jotka ennen kansaamme hajoitti, vaan nyt olemme kuin yksi kautta linjan. Tahdomme voittaa tämän sodan, voimme kaatua, mutta ostamme uhrillamme vapauden kansallemme.."

>>Sodan aikana>>"...Hyvin olen voinut Suuren Elämän kulkiessa rinnallani. Hän on ohjannut minua. Olen taistellut sekä sisässäni että ulkona. Kummassakin olen voittanut sen, mitä voitettavissa on ollut. Taistelen ehdolla millä hyvänsä kuolemattomuuteen, rehellisyyteen ja yleensä voimiin, jotka ovat rakentavia, luovia voimia, niitä, jotka ovat antaneet minulle niin paljon, uskoen. Melkeinpä voisin kerskata siitä, etten koko sodan aikana ole yhtään kertaa joutunut kiroamaan elämän tähden. Olen voinut tehdä sen, mikä on ollut yksi elämäni pyrkimys, kyetä kuoleman edessä vain kiittämään kaikesta. Tässä on elämäni perustus ollut. Kärsimyksiä ei ole puuttunut, kärsimyksiä, jotka ovat raivaava tien pysyvään, tien elämän muuttuvien vaikutteiden taakse. En koskaan ole ollut niin täynnä elämää kuin nyt...Tietäkää, että on olemassa enemmän kuin aistit näyttävät. Onnellinen hän, kelle on näytetty elämän salaisuus!"

>>25.12.1939>>"...Ei sitä kukaan tiedä sanoa, milloin lähtö tulee, mutta niin kauan seisomme lujina, kun veri kiertää lämminnä suonissamme, sillä me tiedämme taistelevamme oikeuksien puolesta...Meitä kannustaa taisteluun se, että taistelemme oikeuden puolesta. En pidä paljonakaan, jos vereni vuodatan tänne pohjolan hankiin, niin kuin sadat ovat jo tehneetkin, joilta tuo elämänhaluinen ja toivorikas katse on iäksi sammunut, mutta jokainen näistä sankareista on silmänsä ummistanut siinä varmassa uskossa, että Korkeimman ollessa johtajanamme Oikeus voittaa..."

>>22.12.1939>>" Rakkaat Omaiseni. Jos tämä kirje tulee perille, niin tiedätte sen olevan minulta viimeisen. Lähdemme aamulla hyökkäykseen ja siltä varalta, etten palaa, tahdon kirjoittaa Teille viimeiset terveiseni. Lähtiessämme suureen tehtäväämme tunnemme sen suuren velvoituksen, mikä siihen sisältyy. Meillä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, voittaa tai kaatua....Kun te vietätte joulujuhlaa, taistelen ehkä samalla hetkellä Teidän puolestanne ja olen ylpeä siitä. Ehkä olen silloin jo saanut antaa henkeni uhriksi isänmaan puolesta, ehkä vielä elän....Viimeinen toivoni on, että jaksaisitte ottaa tämän iskun Jumalan kädestä, vieläpä suurena lahjana. Olkaa ylpeitä siitä, että Teillä on ollut joku antaa isänmaalle" >>Res.vänrikki.synt.19.4.1917. Kaatui Summassa 12.2.1940>>.

>>Sairaalassa.12.3.1940>>"...9 p:nä haavoituin, mutta hyvin lievästi vasempaan jalkaani, että pian paranen ja pääsen taas jatkamaan entistä paremmin rintamatehtäviäni. Täällä on hauska olla sen puolesta, että on heitetty pois kaikki kiroileminen ja pimeyden hengen palveleminen. Kun on aikaa, veisataan virsiä ja luetaan...Pari keskustelua on erikoisesti jäänyt mieleeni rintamalta...Pojat kysyivät päälliköltä, että milloin he pääsevät peseytymään, kun ovat jo niin likaisia. >>Karitsan verellä meidät pestään, kun aika tulee>>. Ja seuraavana päivänä tämä nuori upseeri kaatui. Varmasti ikimuistoissa säilyy meillä tällaisen esimiehen käyttäytyminen...Toisen kerran kysyimme lumipuvuistamme, jotka olivat menneet likaisiksi, milloin saamme uudet. Silloin ryhmämme johtaja vastasi:>>Ainakin taivaassa meidät puetaan valkoisiin vaatteisiin, jos ei ennen>>."

Jos edellä mainitut "sotaurhot" kokivat pyhää velvollisuutta isänmaataan kohtaan taistelussa Venäjää vastaan, niin eikö meidän, Jumalan lasten tulisi sitäkin innokkaammin taistella evankeliumin eteenpäin viemiseksi? Jos isänmaamme sotaurhot pitivät pyhänä velvollisuutenaan taistella maamme päättäjien kehotuksesta, niin eikö meillä, Jumalan lapsilla tulisi olla paljon suurempi syy taistella, kun itse Jeesus on antanut meille käskyn, Mark.16:15 "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille".

Me, sinä ja minä, elämämme "juoksuhaudoissa" vihollisenamme saatanan runsaslukuiset joukot. Me, sinä ja minä puolustamassa Isänmaatamme, joka on taivaissa. Puolustamassa Hänen seurakuntaansa väkeviltä eksytyksiltä. Näemmekö me, samalla tavalla kuin jo edesmenneet Suomen maan urheat soturit suurimman pelkomme. Heitä kannusti taisteluun pelko kotiensa ja lastensa puolesta. Miten on meillä, Jumalan lapsilla, mitä me näemme?

Jos saatana saa lisää valtaa, niin miten käy meidän lapsillemme ja kodeillemme? Jos saatanan salakavalat eksytykset pääsevät pesiytymään pitkillä saastaisilla lonkeroillaan koululaitoksiimme, kirjastoihimme, tiedotusvälineisiimme, niin miten käy lapsiemme, vaimojemme, vanhempiemme? Miten käy meidän...

Entä viimeisellä tuomiolla? Vaikka me pelastuisimmekin, niin voimmeko puhtaalla omallatunnolla katsella, kuinka lapsemme ja rakkaamme jätetään taivaan ihanien porttien ulkopuolelle? Eikö nyt ole korkea aika nousta taisteluun lastemme ja kotiemme puolesta! Eikö nyt ole korkea aika jokaisen Jumalan lapsen olla valmiina vuodattamaan verensä Suomen kauniille hangille ihanan tulevaisuuden, todellisen vapauden puolesta? Eikö nyt, jos koskaan, tule meidän, Hänen sotureidensa, joille itse Jumalan Poika Jeesus Kristus on antanut käskyn evankelioida, olla valmiina täyttämään tuo käsky hinnalla millä hyvänsä? Jos Jeesus ei pelännyt vuodattaa omaa kallista vertaan totuuden tähden, miksi me pelkäisimme?

Me, Hänen lapsensa olemme Kuninkaan asialla! Hän on valtuuttanut meidät aseillaan taistelemaan pimeyden valtoja vastaan. Hän on valtuuttanut meidät kertomaan lapsillemme ja rakkaimmillemme ihanaa ilosanomaa todellisesta Isänmaasta, jonka voi jokainen, joka haluaa tulla Hänen soturikseen, omistaa. Hän on valtuuttanut meidät kertomaan ilosanomaa kaikille, jokaiselle Hänen luodulleen. Jos mikä, niin eikö tämä ole Pyhä tehtävä, joka tulisi suorittaa hinnalla millä hyvänsä!

Väkivalta rehottaa kaduillamme, lapsemme ja nuoremme ovat joutumassa saatanan juonien uhriksi. Huumeet, saatananpalvonta, vapaa seksi, moraalittomuus ja kaikki Jumalan vastainen asennoituminen on valitettavaa todellisuutta kaikkialla maassamme. Kuka vie sanoman näille kasvamassa oleville rakkaimmillemme? Kuka välittää heistä, kuka rakastaa heitä?

Sinunkin lapsesi on ehkä kaduillamme, vuodattaa ehkä nytkin tuskan kyyneleitä paeten alkoholiin, huumeisiin, ehkä saatananpalvontaan. Sanot olevasi Jumalan lapsi, kuinka voit itsekkäästi pitää sanoman, jota Jeesus käski julistamaan, vain itselläsi? Lapsemme ja nuoremme nääntyvät katujen kulmissa, välittääkö todella kukaan, Valit.2:18-19" Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko. Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa".

Maailma hukkuu hätään ja ahdistukseen. Saatanan joukot hallitsevat suurta osaa maapalloamme. Nyt jos koskaan, on aika nousta taisteluun Jeesuksen Kristuksen sotureina. Me emme saa pelätä, niin kuin eivät pelänneet aikoinaan Suomen itsenäisyyttä puolustavat isämmekään! Vuotakoon veremme tähän maahan, jos sota sitä vaatii, mutta älkäämme antako "tuumaakaan periksi" sielunvihollisen joukoille. Meitä on vähän, mutta Jumala on puolellamme ja niin kuin aikoinaan isämme taistellessaan Venäjää vastaan kehittivät sanonnan: "yksi suomalainen vastaa 10:tä ryssää", niin samoin mekin ymmärtäkäämme, että ei määrällä ole merkitystä, vaan laadulla...

Meidän sanomamme tulee kaikua aina maailman ääriin asti. Me emme saa selitellä, vaan meidän tulee taistella! Meidän tulee ojentaa auttava kätemme, kun sitä meiltä vaaditaan, emmekä saa sortua ajattelemaan, ettemme pystyisi auttamaan hädässä olevaa edes maantieteellisen sijaintinsa tähden. Me pystymme auttamaan Jeesuksen nimessä jokaista, asuipa hän sitten missä tahansa. Sillä, jos tänä päivänä pystytään lähettämään ohjus maapallon toiselle puolelle "kenkälaatikon kokoiselle alueelle", niin miksi ei yhtä riisisäkkiä apua tarvitseville...Me emme Jumalan lapsina saa sortua vain rukoilemaan saatikka vain ajamaan pahoja henkiä milloin minkäkin kaupungin yltä, vaan meidän tulee rukoillen taistella! Usko ei jää koskaan odottamaan muurien sortumista, vaan todellinen uskoo murtaa muurit...

Me emme saa Jumalan lapsina vain puhua evankelioimisesta, sillä aikaa kun pahuus valtaa kotejamme ja kaupunkejamme. Meidän tulee sekä puhua että myöskin tehdä ahkerasti työtä evankelioimisen eteen. Me emme saa jäädä vain "elämämme juoksuhautoihin", vaan meidän tulee nousta taisteluun vähempiosaisten ja kurjien puolesta. Kotimme ja todellisen Isänmaamme tähden, joka on taivaissa, meidän tulee kohottaa lippumme Jeesuksen nimeen ja veisata ylistysvirttä Jumalallemme, joka on todellinen linnamme ja apumme hädässä. Vuotakoon vaikka veremme maamme hangille osoituksensa vilpittömästä halustamme taistella jalojen aatteiden puolesta ja jos niin käy, versokoon siitä uskon siemen tuleville sukupolvillemme. Älkäämme koskaan sortuko pelkäämään vihollisen ylivoimaa, sillä pelkureiden ei annettu elää suomen sodassa venäjää vastaan, saatikka että he pääsisivät Jumalan valtakuntaankaan, Ilm.21:8 "Mutta pelkurien... osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Sinun ja minun, meidän todellisten Jumalan lasten sanoma tulee kaikua kaikkialle! Meidän tulee ymmärtää, että vaikka valhekristillisyys julistaa vähäpätöistä sanomaansa isolla rahalla ja siksi saa yhä enemmän jalansijaa maailmassa, niin meillä on kuitenkin todellinen sanoma itse Herrojen Herralta ja sitä tulee julistaa siitäkin huolimatta, ettei meillä ole käytössämme suuria rahavaroja, kuten valheapostoleilla. Rahan puute ei saa koskaan vaikuttaa sanomamme laatuun, vaan niin kuin isämme aikoinaan sodassa Venäjää vastaan taistelivat rääsyissä, samoin mekin tulemme tekemään ja näyttämään tämän maailman hallitsijoille kykymme taistella todellista sissisotaa Kuninkaan sotilaina. Vaikka kylmyys kangistaisi ruumiimme niin tietäkäämme, että Jumala on vuodattava sisäämme virkistävää Pyhän Hengen viiniä, ja saamme nousta jälleen...

Jeesuksen sotureina tehkäämme kaikkemme, että saisimme sen jalon sanoman, mikä meille on uskottu, kuuluville tiedotusvälineissä ja internetissä. Niin kuin aikoinaan suomalaiset sissit ujuttautuivat vihollisen alueille ja tekivät tuhojaan, samoin mekin rohkeasti raivatkaamme tiemme vihollisen alueille, televisioon, radioon ja kaikkiin tiedotusvälineisiin. "Jeesus kuoli syntisen puolesta"; kaikukoon kaikkialle maailmaan saaden ihmiset kääntymään Jumalan puoleen...Meille on annettu ikään kuin evankeliumin jalo puu, ja siksi kastelkaamme sitä ilon ja katumuksen kyyneleillämme älkäämme koskaan omiko sitä vain ahneesti itsellemme. Meidän tulee johdattaa ihmiset evankelioimisen puun tuuheaoksaisten oksien alle suojaan tämän maailman pahuudelta. Me emme saa poimia tuota ihanaa puuta vain itsellemme, sillä silloin se kuolisi, emmekä tällöin pystyisi täyttämään sitä jaloa tehtävää, jonka Mestarimme Jeesus on meille antanut...

Meidän tulee julistaa vain Raamatun sanomaa tälle pimeälle kansalle, emmekä saa koskaan sortua kertomaan legendoja emmekä mitään sellaista, mitä ei lue Raamatussa. Me emme saa rukoilla vain syntisten puolesta, vaan ennen kaikkea meidän tulee rukoilla itsemme puolesta, että Jumala täyttäisi meitä Hengellään jaloa tehtäväämme varten.

Raamattu kertoo meille kuinka Aramin kuningas Benhadad piiritti Samariaa. Samarian kaupungissa syntyi suuri nälänhätä, jopa niin, että äidit söivät omia lapsiaan. Piiritetyn kaupungin portin pielessä makasi neljä pitaalitautista miestä. He olivat kaikkien hylkimiä, eikä juutalaisen tavan mukaan heidän kanssaan saanut edes seurustella. Kukaan ei välittänyt heistä...

Nuo neljä pitaalista olivat nälkäisiä ja avuttomia. He päättivät mennä piirittäjien leiriin, sillä siellä heillä olisi mahdollisuus selviytyä hengissä. Vaikka piirittäjät tappaisivat nuo neljä kaikkien hylkimää pitaalista, olisi kohtalo silloinkin heille sama kuin jos he menisivät "nälkäkuoleman partaalla" olevaan kaupunkiin tai jäisivät paikoillensa. Vaihtoehtona oli siis joko kuolema miekkaan tai nälkään. He valitsivat mieluummin miekan, kuitenkin toivoen, ettei heitä tapettaisi, vaan heidän annettaisiin elää...

Nuo Samarian piirittäjät, Aramialaiset, olivat kuitenkin paenneet leiristään pitaalisten saapuessa sinne. Luokaamme nyt katseemme siihen, mitä tapahtui kaiken tuon jälkeen, 2 Kun.7:8-9"Tultuaan leirin laitaan pitalitautiset menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeata ja kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin ja menivät toiseen telttaan ja ottivat sieltä saalista ja menivät pois ja kätkivät sen. Mutta sitten he sanoivat toisilleen: "Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti, niin me joudumme syyllisiksi. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaan linnaan".

Sinä ja minä olemme lailla pitalisten saaneet kokea Jumalan armon. Omistamme Hänessä, joka kuoli puolestamme Golgatan keskimmäisellä ristillä, kaikki maailman aarteet. Teemmekö me oikein, jos emme mene kertomaan saarroksissa olevalle maailmalle hyvän sanoman päivästä? Teemmekö me Jumalan lapsina oikein, jos vain itsekkäästi keräämme aarteita itsellemme unohtaen ympärillämme olevan hädän? Jokainen, joka on kerran saanut kokea Jumalan armon osaa kyllä vastata edellä mainittuihin kysymyksiin jos vain haluaa? Haluatko sinä...

Kun seuraavan kerran kävelet kadulla ja näet narkkarin, alkoholistin, niin halveksitko heitä? Kun seuraavan kerran luet lehdistä nuorten tekemistä väkivallanteoista, niin syytätkö ja tuomitsetko heidät alimpaan helvettiin? Tiedä se, jos näin teet, että hekin olisivat ansainneet kuulla evankeliumin ja kokea sen muuttavan voiman! Ehkä he eivät ole kuulleet ja siksi tekevät epätoivoisia tekojaan. Ehkä he eivät ole kuulleet, koska sinä et ole Kuninkaan soturina vaivautunut täyttämään Pyhää velvollisuuttasi...