Jumalan Seurakunta

VIIDES EVANKELIUMI

Olipa kerran kuningasperhe , jonka lapset olivat hyvin riitaisia. Niin kuningas kuin kuningatarkin miettivät usein iltaisin suruissaan valtakuntansa kohtaloa. Mikään valtakunta ei pysyisi pystyssä, jos sitä jäisivät hallitsemaan niinkin eripuraiset hallitsijat, kuin heidän lapsensa olivat. Valtakunnan aarteet jouduttuaan vääriin käsiin, olisivat pian mennyttä ja sitä kautta koko valtakunta tuhoutuisi. Täytyi löytyä ratkaisu...

Lapset olivat julmia toisilleen ja odottivat vain vanhempiensa kuolemista päästäkseen saaliinjaolle ja hallitsemaan. He vihasivat toisiansa yli kaiken. Aika kului ja Kuningas ja kuningatar kuolivat. Heidän lapsensa odottivat valtavaa kuninkaallista perintöä ja valtaistuinpaikkoja, mutta yllätyksekseen kukin lapsista sai perinnökseen vain palan kartasta ja paperilapun, jossa luki; RAKASTAKAA TOISIANNE!

Ilman rahaa ei myöskään ollut valtaa ja niin valtakunta joutui muiden hallittavaksi. Lapset ajettiin maanpakoon omaisuutenaan vain kaksi arvotonta paperinpalasta. Aika kului ja lapset vanhenivat. Kukin lapsista joutui asumaan eri paikkoihin. Elämä maanpaossa , yksinäisenä , ilman ystäviä ei ollut helppoa. Vanhempien jälkeensä jättämä paperilappu, jossa luki; RAKASTAKAA TOISIANNE alkoi tekemään työtänsä yön yksinäisinä tunteina...

Eräänä päivänä lapset kohtasivat sattumalta toisensa. Maanpaossa vietetyt yksinäiset vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja nyt lapset osasivat antaa arvoa toisilleen. Vanha viha ja kauna oli kadonnut ja lapset huomasivat pitävänsä toistensa seurasta. Kukin ihmetteli kuitenkin, minne vanhempien keräämä aarre oli kadonnut ja miksi he, joiden tuli periä kuninkaallinen valtaistuin saivat perinnöksi vain kaksi paperilappua. Toisen, jossa luki RAKASTAKAA TOISIANNE ja kartanpalan, jolla ei ollut mitään arvoa.

Kukin näytti toisilleen kartanpalasta ja silloin nuorin lapsista, ennen niin kiusattu ja halveksittu pyysi, että lapset laittaisivat palaset yhteen. Näin tehtiinkin, ja kaikkien yllätykseksi niistä muodostui kartta joka johdatti lapset vanhempien aarteen jäljille...kohti kuninkaallisia valtaistuimia....

Me olemme tässä maailmassa Jumalan viides evankeliumi, Kristuksen kirje, jota ihmiset lukevat. Me itse kukin kannamme mukanamme Kuninkaan meille antamaa kartanpalasta ja vain yhdessä me voimme muodostaa kokonaisuuden, kartan, jota lukemalla eksynyt jumalaton maailma voi löytää tiensä Golgatan kummulle. Jumalan seurakunta on lailla esimerkkimme lasten eksyksissä ja siksi on tärkeää, että sillä olisi kartta, ETTÄ SE MUODOSTAISI KARTAN , josta kävisi ilmi, missä on TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ!

Niin kuin esimerkkimme kertomuksessa, niin myöskin Jumalan lasten täytyy ensin ymmärtää keskinäinen rakkaus. Ilman sitä ei mikään valtakunta voi pysyä pystyssä. Ilman Jumalan seurakunnan keskinäistä rakkautta ei maailma voi nähdä esimakua Taivaan rakkaudellisesta valtakunnasta....

Me olemme tulevan maailman hallitsijoita, usein emme vain tiedä sitä. Meille on varattuna taivaalliset valtaistuimet ja suunnaton aarre. Me löydämme tuon aarteen vain ymmärtämällä, että kukin meistä tietäen tai tietämättään kannamme mukanamme kartanpalasta, vaikka emme usein ymmärräkään sen arvoa. Niin kuin esimerkkimme kertomuksessa lapset, niin samoin mekin liian useasti sorrumme pitämään arvottomana jotakin sellaista, joka todellisuudessa on arvokasta...

Mutta aika alkaa olla täyttymässä ja moni Jumalan lapsi alkaa vihdoin ymmärtämään..... Niin monet yksinäiset vuodet maanpaossa, niin monet yksinäisyydessä vuodatetut kyyneleet tulevat vaikuttamaan meissä Jumalan lapsissa, tulevan valtakunnan perillisissä sen, että osaamme antaa entistä enemmän arvoa toisillemme. Kuningas tulee lopunaikana kokoamaan lapsensa RAKKAUDEN VOIMALLA (Jes.40:10-11)! Jumalan pientä seurakuntaa tulee lopunaikana hallitsemaan Rakkaus, todellinen keskinäinen rakkaus...SILLÄ KRISTUKSEN RUUMIIN, JUMALAN SEURAKUNNAN SALAISUUS ON RAKKAUS!!!

Yhdessä, sinä ja minä, tulemme ymmärtämään, että kartanpala taskussamme on Jumalan antama armolahja meille, itse kullekin. Tällä lahjalla, toinen toistamme palvellen opimme ymmärtämään, mikä on taivaallisen valtakunnan aarre...mikä on todellinen aarre. Tulevassa valtakunnassa, jonka Isä itse perustaa Jeesuksessa Kristuksessa ei tärkeällä sijalla ole tekeminen vaan oleminen. Aarre on lepoa Hänessä, se on olemista Hänen yhteydessään, olemista toistemme yhteydessä, se on YHTEYTTÄ!

Mutta täällä ajassa meille on annettu tehtävä. Tulevaisuuden valtakuntaan, jossa tärkeätä ei ole tekeminen vaan Hänen yhteydessään oleminen, tulee kutsua niin monta kuin suinkin mahdollista. Siksi on tärkeää, että Rakkaus hallitsee sydämiämme. Joko sinä, rakas lukijani, kuulet taivaallista musiikkia.....

Joko ymmärrät, että taivaallinen sävel voi soida vain silloin, kun Jumalan lapset antavat Jeesuksen olla keskipisteenä, heiluttamassa "tahtipuikkoa" ja tyytyessä soittamaan sillä soittimella, jonka taivaallinen Kapellimestari on kunkin käteen antanut. Antamalla epäitsekkäästi yhteiseen käyttöön armolahjansa, palan taivaallisesta kartasta, muodostamme kokonaisuuden. Vilkuilemalla toisiamme, ei Jumalan kansasta kuulu koskaan yhtenäistä taivaallista säveltä. Taivaallinen sointu syntyy vain , kun katsomme kapellimestariimme...Jeesukseen. Revityllä, rikkinäisellä kartalla, niin kuin ei riitaisalla orkesterillakaan ole käyttöä Jumalan suunnitelmissa. Päin vastoin, se saa niin Jumalan lapset kuin maailmankin eksyksiin...

NYT JOS KOSKAAN ON TÄRKEÄÄ YMMÄRTÄÄ, MIKÄ ON JUMALAN SEURAKUNTA JA MITEN JUMALA HALUAA SEN TOIMIVAN. JUMALA HALUAA KOOTA HÄNEN OMANSA YHTEEN VIIMEISINÄ PÄIVINÄ, JOTTA MAAILMA VOISI KUULLA TAIVAALLISTA SÄVELTÄ JA LUKEA MEITÄ KUIN KARTTAA LÖYTÄEN HÄNEN LUOKSEEN. SILLÄ VIIMEISEEN HETKEEN ASTI, JUMALAN TAHTO ON, ETTÄ KAIKKI PELASTUISIVAT JA TULISIVAT TUNTEMAAN TOTUUDEN. VIELÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄKIN HÄN ETSII KADONNUTTA LAMMASTAAN....

Jumalan seurakunnan tulee pitää yhtä, koska kristillinen maailma on julma ja säälimätön. Uskonnollinen maailma on aina ollut kylmä! Tämän päivän kristillisyys ei ole muuttunut valitettavasti miksikään sitten Jeesuksen päivistä. Samoin kuin aikoinaan juutalaiset, jotka olivat "ensimmäisen liiton" lapsia Roomalaisten kätten kautta ristiinnaulitsivat itse Jumalan Pojan ( Apt.2:22-23), samoin tekevät tämänkin päivän uskonnollisuuden edustajat panettelemalla ja aliarvioimalla todellisia opetuslapsia. Jokainen todellinen uudestisyntynyt kyllä tietää, mitä todellinen vaino uskonnollisten ihmisten taholta on. Itsekään en ole jäänyt tuosta valitettavasta kokemuksesta paitsi...

Apostoli Paavali sai aikoinaan paeta uskonnollisuuden edustajia pakanien keskuuteen (Apt.luvut. 22-23) ja samaa ovat saaneet kokea monet Jumalan pyhät sitä ennen ja sen jälkeen. Kuinka monta kertaa ovatkaan ne, jotka ovat sanoneet olevansa Jumalan lapsia, kohdistaneet säälimättömän vihansa todellisia Jumalan lapsia kohtaan. Tämän päivän kirkkokunnat ovat suurin uhka todelliselle Jumalan lasten yhteydelle, niin kuin uskonnollisuus on ollut aina.

Jumalan todellinen seurakuntakin saattaa langeta moniin maailmallisiin ilmiöihin. Kateus, joka nostaa niin useasti päätään myös todellisten Jumalan lasten keskuudessa on todellinen saatanan "ponnahduslauta". Kun uskovat sortuvat vertailemaan itseään lähimmäiseensä, saa sielujen vihollinen vallan aiheuttaa eripuraisuutta ja vihaa uskovien keskuudessa. Tällöin todellinen yhteys Jeesuksen opetuslasten kesken särkyy eikä todellisia Jumalan lähettejä enää osata arvostaa. Työ, joka on yhteinen, kärsii haaksirikon, ja sen sijaan, että uskovat tukisivat toisiaan, he pyrkivät vain aiheuttamaan toisilleen kärsimyksiä ja vahingonilossaan unohtavat itsekään tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa ei ole enää kuin rippeet jäljellä, vain kaatuvat kulissit, ja näiden pystyssä pitämiseen menee opetuslasten koko tarmo ja voima sen sijaan, että sen pitäisi mennä evankelioimiseen..

Ote: Ellen G. White / Apostolien teot, s.317-318: "Tuo sama henki johtaa yhä samoihin seurauksiin. Se ettei jumalallisen armon osoituksia ole osoituksia ole arvostettu eikä käytetty hyväksi, on riistänyt seurakunnalta monia siunauksia. Kuinka usein Herra olisikaan pitkittänyt jonkun uskollisen sananpalvelijan työtä, kunhan vain hänen toimiaan olisi arvostettu. Mutta jos seurakunta antaa sielujen vihollisen vääristää ymmärryksen, niin että seurakuntalaiset välittävät ja tulkitsevat erheellisesti Kristuksen palvelijan sanoja ja tekoja, jos he ottavat asiaksensa seistä hänen tiellään ja haitata hänen hyödyllisyyttään, Herra toisinaan pidättää heiltä antamansa siunauksen.

Saatana pyrkii jatkuvasti edustajiensa välityksellä masentamaan ja tuhoamaan niitä, jotka Jumala on valinnut suorittamaan suurta ja hyvää työtä. Nämä saattavat olla valmiit uhraamaan henkensäkin Kristuksen asian eteenpäin viemiseksi, mutta suuri eksyttäjä synnyttää heidän veljissään heidän suhteensa epäilyjä, joiden elättely kalvaa luottamusta heidän luonteensa nuhteettomuuteen ja turmelee heidän toimintamahdollisuuksiaan. Liiankin usein hänen onnistuu tuottaa heille heidän omien veljiensä välityksellä sellaista sydämen murhetta, että Jumala puuttuu armollisesti tapahtumien kulkuun ja suo vainotuille palvelijoilleen levon. Kun kädet on ristitty hengettömän rinnan päälle, kun varoittava ja kannustava ääni on vaiti, silloin uppiniskaiset saattavat havahtua tajuamaan ja arvostamaan siunauksia, jotka he ovat torjuneet luotaan. Jumalan palvelijoiden kuolema saattaa aikaansaada sellaista, mitä heidän elämänsä ei aikaansaanut".

Seurakunnalle on annettu tehtävä julistaa voitokkaasti evankeliumia. Jos kuitenkin ihmiset näkevät julistajien keskuudessa vain pyrkimystä hallita ja rikastua, ei tällöin sanomalla, jonka Jumala on seurakunnalle uskonut, ole enää mitään merkitystä. Jos seurakunnassa riidat ovat arkipäiväisiä asioita, kärsii tällöin ihana evankeliumin sanoma todellisen haaksirikon ja menettää luotettavuutensa...Jos seurakunta ei itse elä niin kuin opettaa, ei sen sanoma kosketa enää ketään hädässä olevaa. Jos maailman ihmiset eivät näe Jumalan seurakunnassa todellista rakkautta, kuinka he voisivat uskoa rakkauden Jumalaan, josta seurakunta on velvoitettu kertomaan maailmalle. Matt.5:13-16"Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa".

Kristuksen ruumiin, Jumalan seurakunnan, ei tule ylistää omia tekojaan, ikään kuin he olisivat ihmisinä parempia kuin ei-uskovaiset, vaan heidän tulee kertoa maailmalle Jumalan suuresta armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jos me Jeesuksen opetuslapsina julistamme vain omaa hyvyyttämme, kärsii silloin sanomamme, sillä kuinka voimme julistaa armoa, jos emme sitä itsekään tarvitse...

Jumalan seurakunnan tulee olla kuin satama elämän myrskyisällä merellä. Meidän tulee kyetä ottamaan kaikki satamaamme saapuvat rakkaudella vastaan ja rakastaa heitä myöskin silloin, kun he eivät enää tarvitse huolenpitoamme, niin kuin saapuessaan. Meidän tulee Kristuksen ruumiina olla halukkaita luopumaan kaikesta rakkauden nimissä. Vain tällöin maailma voi nähdä meissä sellaisen rakkauden, että jumalattomatkin haluavat elämän myrskyissään "rantautua" satamaamme...

Maailman kirkkokunnat ovat joutuneet häväistyksen kohteeksi, ja syystäkin, ja nyt jos koskaan, on meidän todellisten Jeesuksen opetuslasten kyettävä elämällämme näyttämään toteen Jumalan todellisen seurakunnan olemassaolo! Jeesus antoi meille, Hänen omilleen, tarkan ohjeen siitä, miten viedä eteenpäin voitokasta evankeliumia. Jumalan rakkaus, joka ilmestyi maailmaan n.2000 vuotta sitten, käskee edelleen rakastamaan, sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema ( Kork.V.8:6), eikä rakkauden voittokulkua voi pysäyttää kukaan! Jos me Jumalan seurakuntana rakastamme toisiamme, niin sanoma, jota julistamme saa vastaanoton jollaisesta olemme voineet vain uneksia, Joh.17:21-22"... että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä".

Me, sinä ja minä, olemme siis viides evankeliumi! Maailma lukee meitä, vai lukeeko? Miksi se haluaisi lukea meitä? Ehkä siksi, että meitä lukemalla se saa käsiinsä todellisen, kuolemattoman rakkauskertomuksen, jollaista ei yksikään kirjailija ole voinut tässä maailmassa kirjoittaa. Ehkä siksi, että ihmiset käsittävät "tämän rakkauskertomuksen" olevan sellainen, että siihen voi itse tulla mukaan...

Haluavatko maailman ihmiset olla osana maailman suurinta rakkauskertomusta? Miksi he haluaisivat? Koska, jokainen haluaa tulla rakastetuksi ja jokainen haluaa rakastaa. Haluathan sinäkin...

Kun rakkaus on läsnä, niin kaikki tulee mahdolliseksi. Rakkauden valtava voima tekee mahdottomasta mahdollisen. Kun Jumalan seurakunnassa vallitsee lähimmäisenrakkaus niin vasta silloin laskee Jumala Pyhän Henkensä ja tapahtuu ihmeitä. Ihmeitä ilman määrää, ihmeitä, joita et olisi koskaan uskonut tapahtuvan, mutta jotka kuitenkin Jumalallisen rakkauden myötävaikutuksella tulevat mahdollisiksi. Sillä rakkaus antaa uskolle siivet...