KATOLINEN KIRKKO:

LEPOPÄIVÄN "SIIRTÄMINEN" VAIN JÄÄVUORENHUIPPU EKSYTYKSEN KAVALISSA JUONISSA

(Ote Marko Lindin kirjasta: VAHVISTA VELJIÄSI)

Katolinen kirkko on kautta aikojen kehunut sillä, että se on muuttanut lepopäivän! Käsittelemme tässä luvussa Katolisen kirkon syntyä ja sitä kautta syntyneitä pakanallisia tapoja, jotka ovat pesiytyneet kristikansaan Katolisen kirkon valheopetusten kautta, Vain näin me ymmärrämme, että lepopäivän siirtäminen on ollut vain osa Raamatullisten totuuksien "vesittämistä"! Tutkimme tässä luvussa myöskin Lain ja Armon suhdetta toisiinsa, koska se olennaisena osana kuuluu siihen, tuleeko Sapattia viettää vai ei! Katolisen kirkon verinen historia tulee tässä luvussa väkisinkin esille ja myöskin joudumme ottamaan kantaa Kalevi Lehtisen kirjaan, jolla hän, lailla Katolisen kirkon, on pyrkinyt "vesittämään" Raamatullisen totuuden Jumalan Laista! Joten...tutkimusmatkamme alkakoon!

Dan.7:23-27"...ja hän vastasi näin; neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. hän puhuu sanoja korkeinta vastaan ja hävittää korkeimman pyhiä. hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan korkeimman pyhien kansalle. hänen valtakuntansa on iänkaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset".

Edellinen Raamatunkohta puhuu meille karua kieltään Katolisesta kirkosta Paaveineen. Kautta historiansa, on Katolinen kirkko, pukeutuneena sutena lammasten vaatteeseen, ollut taistelemassa harhaopeillaan todellisia Jumalan lapsia vastaan. Se on pyrkinyt muuttamaan "ajat ja lain" ja siinä valitettavan hyvin onnistunutkin. Lähestulkoon kaikki ns.Kristikunnassa vaikuttavat harhaopit ovat katolilaista alkuperää, monenkaan siitä tietämättä. Tässä luvussa käsittelemme pääsiäistä, joulua, kolminaisuusoppia ja sapattia, Jumalan antamaa lepopäivää! ( Sielun kuolemattomuus oppi Helvetin ikuisine lieskoineen, on katolinen harhaoppi. Tätä käsittelemme luvuissa 11 ja 12. Lapsikaste yhdessä "väärän hurmoksellisuuden" kanssa on myöskin katolista alkuperää. Aihetta käsittelemme luvussa 13. Sivuamme myöskin Paavinkirkon roolia lopunajan verisissä vainoissa luvussa 16.) (Käsittelen tässä kirjassani vain siis "tärkeitä" ja usein esille nousseita Raamatun vastaisia opetuksia, jotka ovat usein Katolisen kirkon alkuperää. Kaikkia katolisen kirkon harhaopetuksia "Marian ilmestymisineen" kun olisi mahdoton käsitellä tässä kirjassani, sivut eivät riittäisi. Kaikesta harhaopetuksesta emme voi kuitenkaan antaa kunniaa katoliselle kirkolle, vaan osa siitä kuuluu monien kirkkokuntien perustajille )!

Katolisen kirkon vaikutuspiiristä ovat nousseet tämän päivän kirkkokunnat! Ne ovat "Katolisen kirkon lapsia", luullen pärjäävänsä omillaan, mutta kuitenkin, lailla pienen harhailevan pojan, kantavat taskussaan äitinsä kuvaa! Paavi nimittääkin kirkkoaan "äitikirkoksi", joka tulevaisuudessa ottaa siipiensä suojaan kaikki kirkkokunnat ja uskonnot ekumenian hengessä ( tätä käsittelemme luvussa 9). Tietäen tai tietämättään, ovat tämän päivän kirkkokunnat omaksuneet oppirakennelmiinsa paljon katolilaisia vaikutteita. Nyt jos koskaan, ennen Jeesuksen toista tulemusta, pitäisi tapahtua "todellinen uskonpuhdistus" kaikesta siitä pakanallisesta vaikutuksesta, joka on kristikuntaan, lailla syövän, pesiytynyt.

Meidän tulee heti aluksi ymmärtää, tutkiessamme Baabelin uskonnon siirtymistä Katoliseksi uskonnoksi ja luopumusta yleensä, että samanlaiseen tilanteeseen kuin silloin ajauduttiin, ollaan ajauduttu myöskin tänä päivänä! Niin kuin silloin, niin myöskin tänään, elämme todellisuudessa, jossa Jumalan Sanaa ei kunnioiteta ja julistetaan vain "osatotuutta". Näin Jumalan Sana, Raamattu, on menettänyt sen aseman, mikä sille Jumalan kansan keskuudessa kuuluu.

Luopumus Raamatun totuuksista, joka alkoi heti apostolien kuoltua, on jatkunut aina näihin päiviin asti! Kuitenkin historiasta voimme lukea, että Jumala on lähettänyt "uskonpuhdistajia" kautta aikojen omiensa keskuuteen, kuitenkin huonolla menestyksellä. Vain hetken on Jumalan kansa vaeltanut "parannuksen valossa", eksyen kuitenkin taas pian ihmisoppien salakavalaan viidakkoon! Turhaan ei Apostoli Pietari kirjoittanut seuraavia sanoja: 2 Piet.2:9-22 "Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne; heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia. He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden. Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."

Ottamalla vain joitakin kohtia Raamatusta ja unohtamalla muut, olemme ajautuneet samanlaiseen luopiotilaan kristikuntana kuin aikoinaan Baabelin uskonnon muodostuessa Katoliseksi kirkoksi! Raamattua on siis opetettava kannesta kanteen, eikä sen Jumalallista alkuperää sovi vähätellä !

Kun Jeesus Kristus oli noussut taivaaseen ja kun Hänen seuranaan olleet opetuslapset olivat kuolleet, alettiin kristittyjä vainoamaan verisesti. (toki heitä vainottiin myös opetuslasten aikana). Nämä vainot tapahtuivat Rooman keisarien toimesta. Kolmesataa-luvun alussa Roomassa oli sisällissota. Tuhotakseen kilpailevat keisariehdokkaat Konstantinus halusi puolelleen sen ajan vaikutusvaltaiset kristityt (sota erästä ehdokasta; Maxentiusta vastaan). Konstantinus julisti, että jos hän voittaa sodan, hän lopettaa kristittyjen vainot ja tekee kristinuskosta tasavertaisen muiden Rooman uskontojen kanssa. Hän väitti nähneensä näyn, ristin taivaalla, ja kuulleensa sanat "tässä merkissä olet voittava". Hänen sotilaidensa kilpiin pantiin muinainen egyptiläinen risti, joka kristityille symbolisoi Kristuksen ristiä ja pakanallisille roomalaisille sotilaille se symbolisoi muinaista Egyptin auringonjumalan ra"an merkkiä (ANKH). Konstantinus voitti sisällissodan ja teki lupaustensa mukaisesti kristinuskosta tasavertaisen uskonnon Rooman pakanauskontojen joukossa ja lopetti kristittyjen vainot.

Niin kuin arvata sopii, kristityt olivat riemuissaan, sillä olivathan he vielä äsken kokeneet veristä vainoa. Se mihin vaino ei ollut tepsinyt, kokeili saatana nyt uutta konstiaan.2 Kor.:11:14"...sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi". Tämän juonen tarkoituksena oli saada kristityt lankeamaan maallisuuteen, harhaoppeihin ja ennen kaikkea Baabelin uskonnon valheeseen. Konstantinuksen julistuksen seurauksena kristinuskosta tuli yhtä-äkkiä suosittu uskonto.

Jotta pakanalliset roomalaiset saatiin hyväksymään uusi uskonto, tehtiin kompromisseja Raamatullisen opetuksen ja Baabelin uskonnon välillä. Semiramus-tammus-kultin tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus lapsi kultti. Mariasta tehtiin taivaan kuningatar ja jumalatar, jota alettiin rukoilla ja palvoa pelastuksen ja rukousvastausten välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Raamatullisen lepopäivän, sapatin tilalle, otettiin Konstantinuksen julistuksella auringonpäivä eli sunnuntai lepopäiväksi. Tämä tapahtui 321 jkr.

Pääsiäisen vietto mukaan "Uuteen liittoon"!

Pääsiäisen vietto , jota aikaisemmin oltiin Tooran mukaan vietetty nisankuun 14 päivänä, siirrettiin vietettäväksi Nikean kirkolliskokouksen päätöksellä 325 jkr, kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin (jossa se on tänäkin päivänä valtaosassa kristikuntaa roomalaisen käytännön mukaisesti). Pääsiäisen vieton ajankohta siirrettiin siksi, että nyt samana päivänä voitiin viettää Ishtar juhlaa (Ishtar juhlassa Tammus nousi kuolleista)!

Ote Otavan kustantamasta, Fredrik Nielsenin,.Kristillisen kirkon historiasta 1, sivu 175: " Se eroavaisuus, mikä pääsiäisjuhlan vieton aikaan nähden oli olemassa vähä-Aasian ja muiden seutujen kristittyjen välillä, tuli ensin puheeksi silloin, kun Smyrnan piispa Polykarpos oli Roomassa; myöhemmin se aiheuttiriitoja siellä että vähä-Aasiassa. Mahtava Victor tahtoi pakottaa vähä-Aasialaisia luopumaan vanhasta pääsiäistavastaan. Pääsiäisriita synnytti paljon pahaa verta ja sai kristityt käyttämään kovia sanoja toisiaan vastaan, kunnes se vihdoin ratkaistiin Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. Päätös sai itämailla asuvat veljet, jotka ennen olivat pitäneet pääsiäistä juutalaisten kanssa (14 päivä nisan-kuuta), siitä lähtien viettämään sitä samaan aikaan kuin roomalaiset ja muut."

Ote; Otavan suuri ensyklopedia, s. 5503: "Varhaisimpina aikoina, varsinkin Aasian seurakunnissa, pääsiäistä vietettiin juutalaisen käytännön mukaisesti nisan kuun 14 päivänä. Lännessä noudatettiin toisenlaista perinnettä, jonka mukaan paasto saatiin lopettaa ja juhla aloittaa vasta seuraavana sunnuntaina. Myös tätä käytäntöä pidettiin apostolisena. Varhaisin varma tieto pääsiäisen läntisestä tyypistä on Roomassa 100-luvun alusta. Pakanakristillisellä perinteellään Rooman-kirkko halusi selvästi erottautua juutalaisvaikutuksesta. Rooman suosima pääsiäinen erosi myös juhlan sisällön puolesta itäisestä. Voiton saavutti pakanakristillinen pääsiäinen, joka vahvistettiin Nikein konsiilissa 325. Pääsiäisenvieton ajankohta, josta käytiin tosin keskusteluja vielä parinsadan vuoden ajan, sijoitettiin kevätpäivän tasausta seuraavaan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin."

Pääsiäinen sai myös pakanamaista sisältöä. Rooma suosi Baabelin uskontoa ja kompromissien kautta juutalaiseen pääsiäiseen otettiin pakanamaisia tapoja, jotka esiintyvät tänäkin päivänä keskuudessamme! Pääsiäismunat - tammukselle pyhitetty muna, joka ishtarin juhlapäivänä otettiin kuolemasta puhkeavan elämän vertauskuvaksi. Virpomisvitsat- asiaa kristikunnassa selitellään tapauksella, jossa Jeesus saapui Jerusalemiin. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä Raamatun tapahtumien kanssa! Ajattelepas lorua, joka virpomisen yhteydessä lausutaan; "virvon , varvon, tuoreeks, terveeks jne". (Voisiko vitsa voisi tehdä terveeksi, tuskin...selvää pakanallisuutta !!) Trullit ja noidat (noidat-eli tietäjät / velhonaiset/ ovat selvästi Jumalan vastaisia, eikä niillä pitäisi leikitellä edes pääsiäisenä, 2 Moos.22:18), Meidän tulisi Jumalan kansana tietää, että Jumala on erittäin tarkka siitä, että emme muuta juhlien sisältöä pakanamaiseksi (1 kun.12:26-13:5), vaan vietämme Raamatulliset juhlat Jumalan ohjeiden mukaisesti!

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että pääsiäistä ei ole Uuden-liiton uskoville annettu ollenkaan vietettäväksi! Kyllä, luit aivan oikein. Pääsiäisen vietto oli tarkoitettu vain Israelin kansalle ( 2 Moos. luku 12), niille, jotka olivat "perimältään" juutalaisia, ja vain siihen asti, kunnes tulisi "Jumalan karitsa", tuo luvattu Messias, joka pois ottaisi maailman synnit! (Tänä päivänä Israel olemme me kaikki, jotka olemme antaneet elämämme Jeesukselle Kristukselle ja uskoneet Golgatan työhön, käsittelen tätä luvussa 9)!

Israelin kansan tuli viettää pääsiäistä muistojuhlana siitä, että Jumala oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta ( 2 Moos. luku 12). Pääsiäisen viettoon saivat osallistua vain ympärileikatut ( 2 Moos.12:48). On muistettava, että Jumala on hyvin tarkka siitä, että Raamatulliset juhlat vietetään tarkasti Jumalan antamien ohjeiden mukaisesti (1 kun.12:26-13:5), ja siksi kaikkien niiden, jotka haluavat viettää "pääsiäistä" tulisikin ympärileikkauttaa itsensä. Jos joku viettää pääsiäistä luullen näin miellyttävänsä Jumalaa ja samalla laiminlyö Jumalan selkeän käskyn ympärileikkauksesta, niin kuinka Jumala voisi sellaiseen katsoa suopeasti? Jumala tahtoo luoduiltaan ehdotonta kuuliaisuutta kaikissa käskyissään ja ohjeissaan ( 5 Moos.30:2)!

Israelin kansan tuli viettää pääsiäistä myöskin odotuksena todellisesta Jumalan karitsasta, joka tulisi "jonakin päivänä" ja pois ottaisi maailman synnit. Pääsiäisaterialla nautittava karitsa oli siis "esikuva" Kristuksesta Jeesuksesta: 2 Moos.3-10" Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti...Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa...Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt. Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. Älkää jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa. "

Ote: Iso Raamatun tietosanakirja, osa 5, s.171:" Messiastoivo yhdistyi näin pääsiäisenviettoon. >>Sinä yönä heidät vapahdettiin ja sinä yönä meidät vapahdetaan>>, kuuluu vanha sananparsi. Monet juutalaiset lähteet osoittavat, että Messiaan uskottiin tulevan pääsiäisyönä. >>Messias, jota kutsutaan ensimmäiseksi (vrt.Jes.41:27), on tuleva ensimmäisessä kuussa (niisan-kuussa)". Ote samaisesta kirjasta s.173:"Pääsiäisateria on esikuva myös ehtoollisesta, joka asetettiin Jeesuksen jäähyväisaterialla( Matt.26:26).

Ote; Iso Raamatun tietosanakirja, osa 1, s.235: "Samalla se viittasi siihen tulevaan pelastukseen, jota Egyptistä lähtö ennakoi. Vähitellen pääsiäisateria sai selvän eskatologisen ja messiaanisen merkityksen. Yö, jona juutalaiset söivät pääsiäisaterian, oli se yö vuodessa, jolloin he aivan erityisesti odottivat Messiasta. Juutalaisen tavan mukaan katettiin pöytään myös pikari Messiasta varten, siltä varalta, että Hän tulisi aterialle mukaan...Asettamalla ehtoollisen juuri juutalaisten pääsiäisaterialla Jeesus korosti aterian profeetallista sisältöä ja siirsi samalla tämän merkityksen ehtoolliseen."

Jos juutalaiset odottivat Jeesusta aterialle, niin ei heidän tarvitse odottaa enää, sillä Jeesus on jo tullut! Hän tuli jo n.2000 vuotta sitten. Odotatko sinä, lailla juutalaisten, kun vietät pääsiäistä, Häntä aterialle kanssasi? Etkö tiedä, että Hän on jo tullut....

Enää ei tulisi kenenkään syödä karitsaa, koska Jeesus Kristus tuli maailmaan jo n.2000 vuotta sitten: 1 Kor.5:7"...sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu". Kaikki ne, jotka viettävät pääsiäistä luullen näin miellyttävänsä Jumalaa, julistavat todellisuudessa Hänelle: "Ei Jeesus ollut sinun poikasi! Ei Jeesus ole vielä tullut"! Ja näin he pilkkanaan pitävät Jumalan Pojan "Jumalan karitsana", joka uhrasi itsensä Golgatalla meidän kaikkien syntien tähden!

Veri näytteli suurta osaa Israelin kansalle annetussa Pääsiäisjuhlassa: 2 Moos.12: 7, 13, 21-23". Ja he ottakoot sen (karitsan) verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät...Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata...Ja Mooses kutsui kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: "Menkää ja ottakaa lammas kutakin perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas. Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua. Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään."

Kenenkään ei tulisi tänä päivänä sivellä ovenpieliänsä karitsan verellä, sillä ei siitä ole mitään hyötyä! Kun Jeesus tuli maailmaan ja kuoli Golgatalla maailman syntien puolesta vuodattaen kalliin verensä meidän jokaisen tähden, niin nyt on merkitystä vain sillä, onko sydämemme vihmottu Jeesuksen verellä :1 Piet.1:2: "...jotka Isän Jumalan edeltä tietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi". 1 Piet.1:17-19" Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan" . Hebr.10:19-22" Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta..."

Jokainen, joka tänä päivänä viettää pääsiäistä luullen miellyttävänsä Jumalaa, oli hän sitten lihallisesti juutalainen tai ei, sivellen ovenpielensä karitsan verellä, julistaa todellisuudessa Jumalalle: " Ei Kristus ole vielä tullut! Ei Jeesuksen kalliilla verellä, joka vuodatettiin Golgatalla ollut mitään merkitystä! Ei Jeesuksen Kristuksen vuodatettu veri voi meitä ketään pelastaa maailman (Egyptin) vitsauksilta"!

Israelin kansalle annettu Pääsiäisjuhla sisälsi lupauksen tulevasta Messiaasta. Pääsiäisen vietto sisälsi tapoja, "esikuvia", jotka selvästi ovat toteutuneet Kristuksessa Jeesuksessa! Luokaamme katseemme yhteen tällaiseen: 2 Moos.12:11"Ja syökää se (karitsa) näin: kupeet vyötettyinä... ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi." 1 Piet.1:13-21"Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ... niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan".

Pääsiäisen vietto ei kuuluisi tänä päivänä kenellekään, ei edes juutalaisille! Jos maailman ihmiset ymmärtäisivät Jumalan Karitsan jo tulleen maailmaan n.2000 vuotta sitten, olisi maailma varmasti parempi paikka elää, meille jokaiselle, niin juutalaiselle kuin ei-juutalaisellekin!

Lähestulkoon kaikki kirkkokunnat maassamme viettävät pääsiäistä siitäkin huolimatta, että väittävät olevansa "Uuden-liiton seurakuntia! Mm. helluntalaisten Iso Raamatun tietosanakirja osa 5, s.172 kertoo seuraavaa: "Pääsiäisen syvällinen sisältö on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa"! Kuitenkin Helluntailiike viettää pääsiäistä! He sotivat omaa oppiaan vastaan! Turhaa on heidän opettaa "ulkopuolisille" yhtään mitään, kun itsekään eivät tunnu tietävän omaa oppiaan....

Monet viettävät pääsiäistä ja perustelevat sen sillä, että tuo juhla annettiin ikuiseksi säädökseksi Israelin kansalle (2 Moos.12:24). Niin se annettiinkin, mutta vain siihen asti, kunnes olisi tuleva Jumalan lupaama "synnitön karitsa", Jeesus Kristus!

Mitä Raamattu tarkoittaa kun se puhuu "iankaikkisesta". Sana iankaikkinen tulee sanasta aion. Sillä on kolme merkitystä, sanalle "aion" on siis kolme synonyymiä: maailmanaika, epämääräinen ajanjakso , tai loputon aika eli iankaikkisuus. On selvää , että jos sana aion käännetään joka kerta sanaksi "loppumaton" iankaikkinen, niin se ei tee oikeutta Pyhän Kirjan sanomalle. Näin kuitenkin useat harhaopettajat tekevät. Siksi on syytä tarkastella, että onko Raamatussa kohtia joissa sana iankaikkinen, ikuinen, onkin osoittautunut joksikin sellaiseksi, mikä ei tarkoita "loputonta ajanjaksoa"?

2 Moos.40:15" Ja voitele heidät, niinkuin sinä voitelit heidän isänsäkin, että he pappeina palvelisivat minua. Niin tämä on oleva heille voitelu ikuiseen pappeuteen, sukupolvesta sukupolveen." Me tiedämme, että Aaronin pappeus ei ole enää voimassa! Se yksinkertaisesti kuului Vanhan testamentin Jumalanpalvelussäädöksiin, jotka nyt on kumottu. Tästä kertoo meille mm. Hebrealaiskirje, luvussa 7 jakeissa 11 -18:" Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Sillä hänestä todistetaan: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön. Niin kuin huomasimme, pappeuden piti olla ikuista ja kuitenkaan se ei sitä ollut. Tällä kertaa sana aioon olisikin tullut suomentaa "epämääräiseksi ajanjaksoksi".

1 Sam.1:22" mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Tässä Hanna lupaa lapsensa Jumalalle ainiaaksi. Mitä hän tällä tarkoitti, selviää jakeessa 28: " Sen tähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu. Niin kuin huomaamme, tässäkin kohtaa sana aion olisi pitänyt suomentaa tarkoittamaan "tiettyä ajanjaksoa, epämääräistä ajanjaksoa, elämänsä elinpäiviä".

Joona.2:1" Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Kuitenkin Joona itse selittää tapahtunutta seuraavalla tavalla jakeessa 7:" Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani". Ristiriitaako, ei tietenkään! Meidän on vain ymmärrettävä, että kaikissa kohdin sanaa aioon ei tule suomentaa sanalla iankaikkisesti eli loputtomasti. Niin kuin ei tapauksessakaan, jossa Israelin kansalle annettiin pääsiäisen vietto "ikuiseksi säädökseksi" Egyptistä vapautumisen muistoksi ja esikuvaksi tulevasta Jumalan tahrattomasta karitsasta. Jeesus, Jumalan todellinen karitsa on tullut, mihin siis pääsiäistä enää juhlana tarvitaan?

Ote; Aapeli Saarisalo/Sanakommentaari/Mikro-Rabbi: "(hepr. pesah ohikulkeminen). Pääsiäisjuhla asetettiin Egyptin esikoisten hävittämisen ja israelilaisten vapautumisen muistoksi. Se sai nimensä siitä, että kuoleman enkeli kulki niiden ovien ohi, joiden pielet oli sivelty pääsiäislampaan verellä, «2. Moos. 12:11-27». Sitä on sanottu "Herran p:ksi", «2. Moos. 12:11», «2. Moos. 12:27», "happamattoman leivän juhlaksi", «3. Moos. 23:6»; «Luuk. 22:1», ja "happamattoman leivän päiväksi", «Ap. t. 12:3»; «Ap. t. 20:6». Sanaa p. ei ole käytetty ainoastaan juhlasta yleensä, vaan myös pääsiäislampaasta, «1. Kor. 5:7», ja pääsiäisateriasta, «Matt. 26:18», «Matt. 26:19»; «Luuk. 22:7»; «Hepr. 11:28». Juutalaisten p. on 14 p:nä niisan kuuta ja alkaa edellisenä iltana, kun kolme tähteä on tullut näkyviin taivaalle. Samat kolme tähteä taas ilmoittavat sen loppuneen. Aattoiltana on kynttilän valossa tarkastettava kaikki paikat etsien hapatusta, joka juhlaksi on kokonaan karkotettava jokaisesta kodista. Vrt. «1. Kor. 5:7-8». Ennen sitä on tehty suursiivous, huoneitten seinät sivelty kalkilla valkoisiksi ja kaikki romu poltettu. Jeesuksen aikana pantiin temppelissä aattoaamuna määräpaikkaan 2 kiitosuhrileipää, joista toinen otettiin pois tuntia ennen puoltapäivää merkiksi, että siitä alkaen happamen leivän syönti oli kielletty. Toisen poisto illalla merkitsi sitä, että oli aika hävittää kaikki hapatus. Juutalaisten perinnäissäännöissä sanotaan, että pääsiäislammas on syötävä sinä iltana ennen puolta yötä, ja aamusta siihen saakka piti paastota. Juhlan viettoon tarvittiin kolme happamatonta leipää, kitkeriä yrttejä (vesinenättiä l. Nasturtium officinale, karvassalaattia, sikuriruohoa ja nokkosia), niin paljon viiniä, että siitä riitti 4 maljaan punaväriksi, kun vettä oli 2/3, sekä temppelissä tarkastettu ja teurastettu karitsa. Teurastettavan lampaan tuli olla aivan virheetön, ajastaikainen karitsa, oinas. Luita ei saanut rikkoa. Kitkerät yrtit oli syötäessä kastettava ensin suolaveteen tai etikkaan ja sitten haroset-nimiseen kastikkeeseen, joka oli sotkettu pähkinöistä, manteleista, rusinoista, omenoista ja muista hedelmistä. Tämän leivänsärpimen piti olla jokseenkin paksua, koska se on vertauskuvana Egyptin orjuudenajan tiililaastista. P:n viettoon kuului edelleen temppelissä toimitettava uhri, johon otettiin karitsan veri ja rasva, sekä sitten paistettava karitsa suusta sen läpi pistetyssä ristinmuotoisessa granaattiomenapuuvartaassa hiilivalkealla. Juhlalamput oli myös kunnostettava. Tätä kaikkea tarvittiin p:n viettoon, johon ainakin 10 piti ottaa osaa samassa seurueessa.Yöllä, niisankuun 15 p:n alettua, pappi temppelissä poltti teurastetun pääsiäislampaan rasvan. Veri kaadettiin alttarille, «2. Aik. 30:16»; «2. Aik. 35:11». Yön mentyä pidettiin pyhä kokous, «2. Moos. 12:16». Seuraavana päivänä uhrattiin uutislyhde, jota pappi heilutti Herran edessä, ja oinas polttouhrina sekä toimitettiin ruoka- ja juomauhri. Seuraavat päivät olivat hiljaisia päiviä. Viimeinen juhlapäivä oli niisankuun 21:nen, jolloin taas oli pyhä kokous, «5. Moos. 16:8». Pääpiirteenä koko juhlan ajan tuli olla ilon, «5. Moos. 27:7». Vapahtajamme päivinä, jolloin juhlallisuudet saattoivat tapahtua vain Jerusalemissa, kokoontui yhteen suunnaton ihmisjoukko, liian suuri mahtuakseen kaupungin muurien sisäpuolelle, vrt. «Matt. 26:5». Juutalainen kirjallisuus tarjoaa valaistusta siihen, millä tavoin opettaja oppilaineen vietti pääsiäisaterian. Opettaja oli juhlan johtaja, jonka nimissä karitsa oli uhrattu. Juhlapöydän oli oltava pitkä ja matala, kolmasosalta paljaana, kahdelta kolmannekselta peitettynä liinalla. Ruoka-astiat olivat paljaalla osalla, johon palvelijan oli helppo päästä niitä vaihtamaan ja täyttämään. Aterioivat olivat pitkällään lepoasennossa piirissä verhotun pöydänosan ympärillä vasemmalla kyljellään, tyyny vasemman käsivarren tukena, jalat suoraan pöydästä ulospäin. Opettaja otti ruokaa jakaakseen siitä kullekin ja pannakseen viinimaljan kiertämään. Juhlan aluksi opettaja otti yhteisen maljan lausuen samalla 2 siunausta, aluksi: "Kiitetty olet Sinä, Jahve, Jumalamme, joka olet luonut viinipuun hedelmän"; toinen on juhlapäivän siunaus. Sen jälkeen opettajan tuli pestä kätensä. Varmaankin tällöin Jeesus toimitti opetuslasten jalkojen pesun, sillä vaikka aterian loppuosaan kuuluu yhteinen käsien pesu, olisivat kaikki nousseet silloin, eikä hän olisi voinut pestä kenenkään jalkoja. Pesun jälkeen tuotiin ruoka pöytään, opettaja otti kitkeriä yrttejä, kastoi ne suola ja etikkaveteen, siunasi, otti itselleen ja jakoi oppilaille. Sitten hän otti yhden kolmesta happamattomasta leivästä, mursi sen pannakseen puolikkaan syrjään aterian loppua varten ja sanoi toista puolikasta kohottaen: "Tämä on se leipä, jota isämme söivät Egyptin maassa. Kaikki nälkäiset tulkoot syömään; kaikki tarvitsevaiset tulkoot pitämään pääsiäistä." Nykyisin lisätään tähän: "Tänä vuonna täällä, ensi vuonna Israelin maassa; tänä vuonna orjina, ensi vuonna vapaina". Sitten seurasi toinen malja, jolloin seurueen nuorin teki kysymyksen juhlan merkityksestä: "Miksi tämä ilta on erilainen kuin kaikki muut illat?" ja sai vastaukseksi täydellisen selityksen, «2. Moos. 12:27»; «2. Moos. 13:8»; «5. Moos. 6:21-25». Tällöin laulettiin kaksi psalmia ns. Hallel-psalmeista, «Ps. 113» ja «Ps. 114», joita seurasi rukous.Nyt syötiin pala leipää ja harosetiin kastettuja yrttejä. Tällainen oli se pala, jonka Jeesus kastoi antaakseen Juudaalle, ja tämä sai sen ensimmäisenä, koska oli parhaalla paikalla Jeesuksen vasemmalla puolen. Oikealla, hevosenkenkäkehän päässä, oli Johanneksen paikka, ja Pietari oli pöydän takana häntä vastapäätä kehän toisessa kärjessä. Juudaan ja Jeesuksen sanat pettäjästä kulkivat varmaankin kuiskauksina, joten kukaan ei niitä kuullut paitsi Johannes, joka sai siitä vihiä. Juudas poistui sitten jo aterian alkupuolella. Loppupuolella täytettiin kolmas malja, "siunauksen malja", josta Paavali puhuu, «1. Kor. 10:16». Nimensä se on saanut tällöin lausuttavasta siunauksesta. Tähän Jeesus varmaankin sovitti pyhän ehtoollisen asettamisen. Aterian alussa syrjään pantu leivän puolikas syötiin tavallisesti lopuksi, ja Jeesuskin teki niin: "Tämä on minun ruumiini." Tapa oli vanha, mutta merkitys ja sanat olivat uusia. Vanhan tavan mukaan juotiin vielä neljäs malja ja sen ohella laulettiin jälkiosa Hallelista, «Ps. 115-118». Laulettuaan lopuksi kiitosvirren, psalmin «Ps. 136», he lähtivät kuutamossa yli Kidronin laakson Öljyvuorelle, Getsemaneen.Tämä Jeesuksen ateria oli pääsiäisjuhlan edellisenä iltana. Johanneksen lauseet, «Joh. 13:1-20»; «Joh. 18:28»; «Joh. 19:14», «Joh. 19:31», näyttävät sisältävän, ettei juutalaisten pääsiäisyö ollut vielä tullut, ja siitä johtuisi, että Herran Ehtoollinen syötiin tavallisen pääsiäispäivän edellisenä päivänä. Sen mukaan ilta oli niisankuun 13-14p:n välinen, laillinen pääsiäisilta seurasi 14-15 p:n välillä. Ristiinnaulitsemisen edellinen päivä ei siis ollut juutalaisten suuri juhlapäivä, joka seurasi heti pääsiäisiltaa, vaan edellinen päivä. Voimme olla varmat, että Johannes, joka kirjoitti myöhemmin kuin toiset evankelistat, varmaankin tunsi heidän selostuksensa. Johanneksen todistus on yhtä luotettava kuin synoptisten evankeliumien, koska käytettiin kahta eri juhlakalenteria. Herra söi pääsiäisaterian edeltäpäin farisealaisten kalenterin mukaan ja Hän, oikea Pääsiäislammas, kuoli juuri samana tuokiona, jolloin lammas teurastettiin temppelissä."

Jos me uskovina sorrumme eläinuhrijärjestelmään, joka oli esikuva todellisesta uhrista, Jeesuksesta Kristuksesta tai sorrumme juhlimaan juhlia, jotka olivat esikuvia todellisesta Jumalan Karitsasta, Jeesuksesta, niin silloin elämme vielä "orjuuden aikaa", emmekä ole oikeasti päässeet maailman saastutuksia pakoon. Niin kuin aikoinaan Israelin kansa kaipasi takaisin lihapatojensa ääreen Egyptistä lähdön jälkeen, niin samanlaisia "henkipattoja" olemme me, jos me samalla tavalla palaamme ajassa taaksepäin, aikaan, jollainka Jeesus ei ollut vielä tullut lihaksi.

Jos me vietämme pääsiäistä, niin olemme kuin monet Vanhanliiton seurakunnan jäsenet, jotka huulillaan kyllä turvasivat Israelin Jumalaan, mutta kuitenkin piilottelivat epäjumalia milloin missäkin huoneensa kolkassa. Me palvelemme aina silloin epäjumalia, jos emme palvele Israelin Jumalaa, Aabrahamin ja Iisakin Jumalaa, Jeesuksen Kristuksen Isää ja sitä kautta meidänkin Isäämme!

Katolinen kirkko on täynnä komeata uskonnollisuutta! Erilaisia juhlia, kuten pääsiäisen vietto ja erilaisia juhlakulkueita, pyhimysten ja Marian palvontaa, jota esiintyy sellaisessa mittakaavassa, että mikään "maallinen organisaatio" ei ole pystynyt, eikä pysty parempaan, vaikka yrittäisi. Yksikään tämän päivän tuotemerkki ei ole niin myyvä kuin esim. Marian patsaat Katolisten keskuudessa. Tämän päivän liikemiehillä olisi paljon opittavaa Paavilta....

Uskonnollisuus on kuitenkin aina eri asia kuin "elävä usko". Jokaisen, joka julistaa olevansa Jumalan lapsi, tulisi ottaa selvää, mitä Raamatun tapahtumat todella merkitsevät. Mitä Raamatun Vanhan-liiton uhrimenot ja juhlat pyrkivät sanomaan meille, tämän päivän uskoville, Uuden-liiton lapsille? Sortumalla uskonnollisuuteen, joka kyllä ihmis silmään näyttää usein komealta, me sorrumme, lailla katolisen kirkon, elämään vain "pintapuolista" uskon elämää. Todellinen Jeesuksen opetuslapseus tarkoittaa janoamista Hänen syvempään tuntemiseensa! Jos kaikki ne, jotka sanovat olevansa Jumalan lapsia, todella niitä olisivat, ei maailmassa uskonnollisuus saatikka katolilaisuus kristikansan keskuudessa näyttelisi niin suurta roolia, kuin se tänä päivänä näyttelee. Pääsiäisen vietto on yksi osoitus siitä, että kristikansan keskuudessa "suurin osa ihmisistä" on vain näyttelijöitä matkalla helvettiin. Heitä ei pelasta silloin uskonnollisuus, kun Herramme Jeesus Kristus tulee takaisin toisen kerran noutamaan omansa!

Kaikki ne saarnamiehet, jotka tänä päivänä julistavat Raamatullista totuutta, sotien uskonnollisuutta vastaan (heitä on vähän), repien maahan saatanan istutukset, uskonnolliset juhlat ja harhaopetukset, joilla ei ole mitään tekemistä oikean Raamatullisen opetuksen kanssa, mutta jotka kuitenkin "tavalla tai toisella" ollaan liitetty Raamatun opeiksi, joutuvat ihmisten silmissä naurunalaiseksi ja vihattaviksi. Miksi? Eiväthän ihmiset mennessään "kuolemantaudeissaan" lääkärinkään luokse, hyökkää lääkärin kurkkuun hänen ilmoittaessaan potilaalla olevan jonkin vakavan sairauden ja että parantuakseen potilas tarvitsee kivuliaan leikkauksen? Päin vastoin, he usein ovat kiitollisia lääkärilleen siitä, että tämä julisti rohkeasti mikä heissä oli vialla ja leikkasi heidät kuntoon! Miksi kristinkansa tekee sitten sen, mihin maailman ihmiset eivät lankea? Puhuttaessa hengellisestä sairaudesta, puhutaan aina silloin kaikkein vakavimmasta sairaudesta, mikä ihmisellä voi olla! Raamatun sanoma on kuin kirurgin veitsi, leikkaa syvältä, tekee kipeää, mutta parantaa! Miksi tuota kirurgin veistä pelätään niin paljon....

Pääsiäisen tilalle Jeesus itse asetti ehtoollisen! Itse asiassa ehtoollinen on ainut Uuden liiton uskovan juhla, jota meidän tulisi viettää (SEKÄ TIETYSTI SAPATTI OIKEANA AJANKOHTANA)! Raamattu ei kehota viettämään mitään muuta juhlaa, kuin ehtoollisen Jeesuksen muistoksi ja Hänen odotuksensa julistamiseksi ( 1 Kor.11:26). Ehtoollinen on täten siis myös "esimakua" taivaallisesta ateriasta (Luuk.22:28-30)!

Jesaja aikoinaan ennusti ehtoollisen asettamisesta (Jes.25:6-7) ja Jeesus itse täytti ennustuksen ehtoollisesta näillä sanoin, Luuk.22:14-20"Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa." Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.

Viettämällä Uuden-liiton lapsina vain ehtoollista, jonka Jeesus asetti, viestitämme maailmalle, että Jeesus, Jumalan Poika on tullut syntisiä pelastamaan! Sen sijaan viettämällä pääsiäistä elämme silloin samassa harhassa kuin monet juutalaiset odottaen Messiasta ja "käytännöllämme" (viettäessämme pääsiäistä), herjaamme Jumalaamme, tehden Hänestä Luojan, joka ei ole vieläkään täyttänyt lupaustansa tulevasta "Jumalan karitsasta"...

Joulu-pakanallinen juhla!

Joulukuun 25 päivä oli Roomassa moninkertainen juhlapäivä Baabelin uskonnon mukaisesti. Se oli talvipäivänseisauksen, auringonjumalan, Mithrajumalan ja myöskin Keisarin syntymäpäivä, riippumatta siitä, milloin keisari oli syntynyt. Lisäksi Roomassa vietettiin joulukuussa irstasta Saturnaalia-juhlaa, jossa sika uhrattiin epäjumalille. Konstantinus siirsi kristillisen sisällön joulukuun 25 päivälle ja teki siitä Kristuksen syntymäjuhlan. Tuon ajan kristillinen kirkko ei käynyt taistelemaan vastaan, vaan myöntyi tähän. (Mitä todennäköisemmin todellinen Jeesuksen syntymä olisi tapahtunut lehtimajanjuhlan aikaan eli syys-lokakuussa,"tishri-kuussa").

Raamattu ei kehota viettämään joulua, siitä ei ole Raamatussa mitään mainintaa. Joulu on täysin pakanallista, katolista alkuperää, eikä sillä ole mitään tekemistä Jeesuksen Kristuksen syntymän kanssa. Myöskään mitään viitteitä ei Raamatusta löydy sille, että apostolit olisivat viettäneet joulua. Joulua eivät viettäneet myöskään alkukristityt. Varhaisin merkintä joulun vietosta löytyy roomalaisesta asiakirjasta vuodelta 336 jKr. Suomeen joulunvietto tuli vasta 1100 luvulla !

Ote; Otavan suuri encyklopedia; "Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö": "Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n.350-luvulla....Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sen sijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset; Roomassa vietettiin Keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjumalan syntymäpäivänä "dies natalis solis in victi". Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoihin, mm.Mithra- kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin kuin monesti muulloinkin, se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön! Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella vietettyä juhlaa; ensimmäinen "Saturnaalia" ja toinen "Kalendai". "

Raamattu ei kehota viettämään joulua, vaikka se olisikin Kristuksen Jeesuksen syntymäjuhla! Mutta sitä se ei ole, ja sen lisäksi, että tänä päivänä kristikunta viettää pakanallista joulua, on tuo juhla muutenkin täynnä tradioita, jotka tulevat pakanallisista uskonnoista ja mielikuvitusmaailmasta!

-Joulukuusi ;( Joulupuun alku varhaisesta Babyloniasta., Nimrodin päivistä lähtöisin). Talvipäivän seisauksen aikaan vietettiin Nimrodin, suuren metsästäjän syntymäpäivää. Nimrod avioitui äitinsä Semiramuksen kanssa ja Nimrodin kuoltua tämä väitti, (voidakseen ylläpitää kuninkaallista valtaa), että Nimrod ei ollutkaan kuollut. Tästä todisteeksi oli puunkannosta yhtenä yönä kasvanut hedelmäpuu. Näin tuli tavaksi kantaa puu sisään joka vuosi Nimrodin syntymäpäivänä ja koristaa se kullalla ja hopealla. Raamattu kertoo meille tuosta pakanallisesta juhlasta: Jer.10:3-4"sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä. ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju".

-Piirileikki kuusen ympärillä: Varhaissuomalaiset laittoivat lihapaloja metsiin kuusten oksille, josta sitten linnut söivät ne! Pakanauskontoja palvovat ihmiset luulivat peikkojen ja maahisten nauttineen ne ruuakseen. Kun sitten ristiretkeilijät tulivat Suomeen, he rankaisivat pakanallisia suomalaisia ja pakottivat heidät pyörimään puun ympärillä, kunnes he nääntyneinä kaatuivat maahan. Näin haluttiin kitkeä maastamme pois kaikki pakanallinen ajattelutapa ( sen ajan lähetystyö joskus aika raakaa). Tapa on säilynyt siltä osin, että vielä nykyäänkin tanssitaan joulupuun ympärillä ja lauletaan..."piiri pieni pyörii", tietämättä tuon tradition kauheasta alkuperästä yhtään mitään...

-Joulupukki: (Saanut alkunsa pyhästä Nikolauksesta).

-Joulupukin lentävä porovaljakko:(Tullut muinaisesta Baabelista, joskin hieman muuttunut). Pakanallinen jumala ratsasti tällaisella lentävällä hevosvaljakolla. Jumalan nimi oli Smamash/Sumer/Utu- eli auringonjumala! Raamattu kertoo meille, että Kuningas Joosia aikoinaan puhdisti uskoa baabelin pakanuudesta Juudasta polttamalla tulivaunut: 2 kun.23:11"...ja hän poisti ne hevoset, jotka Juudan kuninkaat olivat auringon kunniaksi asettaneet, siitä, mistä mennään Herran temppeliin, hoviherra Netan-Melekin kammion vierestä, joka oli Parvarimissa ja poltti aurinkovaunut tulessa."

-Joulukinkku; (Muinaiset germaanit ja skandinaavit juhlivat vuoden pimeimpänä aikana talvipäivänseisausta ja sadonkorjuun loppua. Freialle, sateen ja auringonpaisteen, hedelmällisyyden ja kasvun jumalalle uhrattiin porsas.)

-Pallot joulukuusessa: ( Symbolisoivat Tammus-kultissa aurinkoa)

Niin kuin huomaamme, niin joulunvietto on täysin pakanallinen juhla, joka juontaa alkunsa pakanallisista uskomuksista. Jeesuksen syntymän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä! Kuitenkin niin moni kristitty viettää tänäkin päivänä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana. Kirkkokuntien opettajat ovat visusti vaienneet joulun pakanallisesta alkuperästä ja juhlivat itsekin joulua syyllistyen Katolilaiseen uskontoon, Baabelin uskontoon!

"Suuri kristikansa" tuomitsee Paavin kirkon "porttokirkoksi" ja kuitenkin itse viettää tuon kirkon aikaansaamia juhlia ja uskoo moniin Katolisen kirkon mielivaltaisiin Raamatun tulkintoihin. "Suuri kristikunta" tuomitsee Katolisen kirkon harhaopiksi, tietämättä, että se itsekin elää monissa Raamatun tulkinnoissaan täysin ihmisoppien varassa! Voi pimeyttä, jossa elämme! Jos "suuri kristikansa" olisi vaivautunut tutkimaan monien oppiensa alkuperän, tulisi se hämmästymään!

Ei ole väärin viettää perheen kanssa juhlaa ja jakaa lahjoja! Ei lahjojen antaminen ole koskaan väärin. Toivathan tietäjätkin Jeesukselle lahjoja. Eikä lahjojen antaminen joulunakaan ole väärin, sama se milloin niitä annetaan. Ei Raamattu kiellä lahjojen antamista minään päivänä vuodesta! Ei ole väärin tehdä herkkuruokia ja syödä niitä perheen kesken. Ei Raamattu kiellä sellaista! Ei sillä ole mitään merkitystä milloin perheessä herkkuruokia syödään. Kyllä herkut maistuvat myös jouluna, niinkuin kaikkina muinakin päivinä. Minä ainakin tykkään aina silloin tällöin herkutella, puhumattakaan pojastani Joelista...

Joulunvietto saa ihmiset kautta maailman hiljentymään ja tekemään hyviä tekoja toisilleen. Jouluna ihmiset myöskin "ainakin hetkeksi" hiljentyvät Jeesuksen syntymän ihmeeseen, vaikka joululla ei olekaan mitään tekemistä Jeesuksen todellisen syntymän kanssa. Eivät nämä ole pahoja asioita! Mutta aina silloin, kun jostakin tapahtumasta tai juhlasta tehdään Kristillinen juhla, vaikka se ei sitä todellisuudessa ole, on kysymys selvästä Jumalan pilkasta!

Miksi Jeesuksen todellisesta syntymästä ei olla otettu selvää, ja juhlittu sitä oikeana ajankohtana? Miksi vääristää asioita ja tehdä ne niin monimutkaisiksi? Kuka siitä loppujen lopuksi hyötyy? Eikö olisi paljon pienempi synti juhlia Jeesuksen syntymää oikeana ajankohtana? Raamattu ei kehota juhlimaan Jeesuksen syntymää ollenkaan, joten ainakaan ansiota siitä, että tuosta tapahtumasta on tehty juhla, ei ihmiskunta voi itselleen ottaa. Miksi "kasata" Jumalan vihaa ylen määrin ihmiskunnan ylle, eikö maailma ole muutenkin jo tarpeeksi paha paikka elää?

Eikö Kristikansa ymmärrä, että vesittämällä totuuden joulun pakanallisesta alkuperästä, se tekee itsensä valehtelijaksi maailman silmissä, puhumattakaan Jumalan ajatuksista. Julistamalla joulu Jeesuksen syntymäjuhlaksi, vaikka se ei sitä ole, tekee Kristikansa itsestään valehtelijan jokaisen "totuutta etsivän silmissä". Jos kerta Kristikansa valehtelee joulun alkuperästä, niin sen sanoma joutuu samaan valheelliseen valoon myöskin kaikessa muussa Raamattuun liittyvässä opetuksessa. Näin Kristikansa on itse tehnyt sanomalleen myyräntyötä. Uskottavuus Raamatun totuuksiin on mennyt maailman ihmisiltä, joskin se on mennyt monilta kristityiltäkin...

Tätä lukua kirjoittaessani eletään joulunalusaikaa! Tänä aamuna avatessani paikallisen lehden ja lukiessani kirkkokuntien ilmoituksia, en voinut muuta kuin surukseni todeta Katolisen kirkon pakanallista mahtia tänä päivänä kaikkien kirkkokuntien keskuudessa! Lehdestä oli luettavissa mm. seuraavaa; Ortodoksikirkko pyytää ihmisiä "Jeesuksen Kristuksen syntymän juhlapäivään"! Helluntaiseurakunta julistaa: "Riemullista Kristuksen syntymäjuhlaa kaikille"! Luterilainen kirkko juhlii:" Jouluyö; teille on syntynyt Vapahtaja"! Ja joku vielä kehtaa sanoa, että Kristikansa on ollut uskollinen saamalleen valolle.....

Viettämällä joulua vain perhejuhlana ihmiskunta tekee pienemmän synnin kuin viettämällä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana. Jos jouluna annetaan lahjoja ja syödään herkkuja, eikä sotketa sitä millään tavoin Jeesuksen syntymään, ei ihminen tällöin syyllisty syntiin ollenkaan. Sillä eihän Raamattu kiellä antamasta lahjoja ja syömästä herkkuja, ei edes 24 päivä Joulukuuta!

Kuitenkin viettämällä joulu pakanallisen tavan mukaan, mm. uskotellen lapsille joulupukin olevan oikeasti olemassa saavat vanhemmat syyttää vain itseään, kun myöskin sanoma Jeesuksesta saa saman vastaanoton lasten kasvaessa isommaksi, kuin teoria joulupukista. Lapset kasvettuaan aikuisikään pitävät Jeesusta vain samanlaisena taruolentona kuin joulupukkiakin, huomattuaan valheeksi kaiken jouluun liittyvän tradition. Jos joulupukki ei ollut totta, niin miksi Jeesus sitten olisi? Jokainen vanhempi miettimällä mihin pakanallisen joulun vietto johtaa, osaa varmasti tehdä oikean päätöksen joulunvietosta ja sen sisällöstä. Edellyttäen, että rakastaa lapsiaan ja haluaa olla johdattamassa heitä taivastielle.....

Joulunvietto ei aina ole kaikille ilonjuhla, vaikka niin annetaan ymmärtää! On paljon yksinäisiä ja köyhiä, joille joulunvietto on kuin osoitus heidän kurjuudestaan. Köyhillä ei ole varaa ostaa lahjoja lapsilleen saatikka lähimmäisilleen ja yksinäiset ovat jouluna vieläkin yksinäisempiä kuin aikaisemmin. Markkinatalouden jykevät rattaat ovat luoneet maahamme joulunvieton ihanteet. Joulusi on juhla vain jos ostat "sitä sun tätä"! Kuinka moni ihminen onkaan sortunut ostamaan viimeisillä rahoillaan "ylellisiä" lahjoja lapsilleen ja lähimmäisilleen, joutuen joulun jälkeen katsomaan jääkaapistaan vain pelkkää valoa. Vääränlaiset joulunvieton ihanteet vievät joka joulu monia perheitä vararikon partaalle! Jos he eivät taas ostaisi viimeisillä rahoillaan lahjoja, joilla ei monestikaan tee mitään ja jotka ovat juuri joulun aikaan ylihinnoiteltuja, he olisivat yhteiskuntamme mielestä "todellisia ilonpilaajia". Vain lahjoja ostamalla ja niihin mielettömät rahat tuhlaamalla on ihminen ymmärtänyt joulun vieton oikein. Mitä hulluutta...

Joulusta on siis näin ollen tullut vain kaupallinen ja täynnä pakanamaisuutta oleva juhla, vaikka komeasti se ollaan Kristinuskon raameihin saatukin sopimaan. Kuinka monelle ihmiselle olisikaan vapautus, jos joulua ei vietettäisi ollenkaan! Tuo saatanallinen juhla on osoittautunut myöskin merkitykseltään saatanalliseksi, sillä todellista rauhaa joulun aikana on vaikea kokea kenenkään. Kiire lahjojen ostoon ja sukulaisvierailuille on aiheuttanut monen ihmisen elämässä joka vuosi todellisen katastrofin, puhumattakaan joulun jälkeisestä ajasta, jolloinka useasti on saanut tyytyä vain näkkileipään, jos siihenkään....

Jos Kristikansa haluaa välttämättä sotkea lahjojen antamisen johonkin Raamatulliseen juhlaan, niin miksi ei sitten vietetä vaikka juutalaisten Purim juhlaa (vietetään keväisin adar-kuun 14 päivänä)? Se on oikein ilojuhla, jolloin annetaan toisille lahjoja (Ester.9:20-25)!

Pääsiäinen ei kuulu Uuden-liiton uskoville, eikä sitä näin ollen tulisi viettää ollenkaan. Sitä kuitenkin vietetään Kristikunnan keskuudessa ja vieläpä usein vääränä ajankohtana. Se ei ole kuitenkaan Kristikunnalle riittänyt, vaan mukaan ollaan otettu pakanallisia traditioita noitineen ja pääsiäismunineen. Herää väkisinkin kysymys: " kuka ohjaa tätä laivaa"?

Joulua ei tulisi viettää Raamatullisena juhlana ollenkaan, vaikka Jeesus olisikin syntynyt 24 päivä Joulukuuta! Raamattu ei missään kohdin kehota viettämään Jeesuksen syntymäjuhlaa. Kuitenkin kristikansa juhlii joulua Kristuksen syntymäjuhlana tehden siitä todellisen pakanallisen juhlan kaikkine traditioineen. Joulupukki poroineen, puhumattakaan tontuista jne. on selvää Jumalanpilkkaa, mutta tästähän Kristikansa vähät välittää, vaan samanaikaisesti kun se juhlii pakanallisia juhliaan, se julistaa tietävänsä tien taivasten valtakuntaan. Jos se todella tietäisi tien Jumalan luokse, niin miksi se ei itse vaella sillä tiellä?

Monet uskoviksi itseään kutsuvat ympäri maailmaa viettävät myöskin "Uutta-vuotta". He eivät kuitenkaan usein tiedä, mistä Uudenvuodenjuhla on peräisin. Tiedätkö sinä? Ote: Herätkää lehti / 8 Tammikuuta 2002 nro.1"Uudenvuodenjuhla ei ole uusi asia. Muinaiset tekstilöydökset osoittavat, että sitä vietettiin Babyloniassa jo kolmannella vuosituhannella eaa. Juhlaa vietettiin maaliskuun puolessavälissä, ja sillä oli ratkaiseva asema. "Silloin Marduk-jumala päätti, mikä olisi maan kohtalo tulevana vuonna", kerrotaan tietosanakirjassa The Worl Book Encyclopedia. Babyloniassa uutta vuotta juhlittiin 11 päivää, ja juhliin kuului uhreja, kulkueita ja hedelmällisyysriittejä. Jonkin aikaa roomalaisetkin aloittivat vuotensa maaliskuussa. Vuonna 46 eaa. keisari Julius Caesar kuitenkin sääti, että vuoden tuli alkaa tammikuun (lat.januarius) ensimmäisestä päivästä. Tuo päivä oli jo omistettu Janukselle, alkujen jumalalle, ja nyt se olisi myös roomalaisen vuoden ensimmäinen päivä. Päivämäärä vaihtui, mutta riehakas tunnelma säilyi. McClintockin ja Strongin Cyclopediassa sanotaan, että "tammikuun ensimmäisenä päivänä ihmiset antoivat myöten hillittömyydelle ja monenlaisille pakanallisille, taikauskoisille tavoille". Nykyäänkin taikauskoisilla rituaaleilla on osansa uudenvuoden juhlinnassa. Esimerkiksi jossain osissa Etelä-Amerikkaa monet vastaanottavat uuden vuoden oikealla jalallaan seisten. Toiset soittavat torvia ja ampuvat raketteja. Tšekkiläisen tavan mukaan uudenvuodenaattona syödään linssikeittoa, kun taas slovakialaiseen traditioon kuuluu se, että ihmiset laittavat pöytäliinan alle rahaa tai kalan suomuja. Tällaiset rituaalit, joiden tarkoitus on torjua huono onni ja taata menestys, ainoastaan toistavat sen vanhan uskomuksen, että kohtalot määrätään vuodenvaihteessa".

Kauniissa Suomen maassamme itseään kristittyinä pitävät juhlivat usein uutta vuotta. Raketteja ammutaan ja torvia soitellaan puhumattakaan "uuden vuoden tinojen" valamisesta. Uudenvuoden juhlinta on kuitenkin pakanallinen tapa, puhumattakaan tinan valamisesta, jolla pyritään saamaan selville tulevan vuoden tapahtumat. Raamattu kieltää selkeästi pakanallisten juhlien viettämisen, 5 Moos.18:9-12"Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi".

Pakanalliset tavat hallitsevat tämän päivän kristikansaa ja monikaan ei tiedä niiden saatanallista alkuperää. Useasti ne tavat, jotka maailma on jo hyljännyt, on katolinen kirkko sitkeästi pitänyt, tehden niistä kristillisiä tapahtumia tavalla tai toisella. Katolinen kirkko on omaksunut enemmän pakanallisia tapoja kuin yksikään kirkkokunta maailmassa ja tätä kautta muut kirkkokunnat ovat tulleet jäljessä, jäljitellen katolisen kirkon saatanallista opetusta, joko tietäen, tai tietämättään.

Katolisen kirkon saatanallinen vaikutus suhteessa kirkkokuntiimme ei jää vain pääsiäisen, joulun tai uudenvuoden juhlimiseen. Niin kuin olen aikaisemmin maininnut, niin lähestulkoon kaikki tämän päivän kirkkokuntiemme opetukset ovat "jossain määrin" katolista alkuperää!

Uskotko kolminaisuusoppiin?

Tiedätkö edes, mitä se merkitsee? Pilkkaat ehkä Jehovan todistajia siitä, että he eivät usko Jeesuksen ollen Jumala, mutta tiedätkö itse mukamas paremmin? Jos tiedät, niin miksi et ole tukkinut Jehovan todistajien suita heidän tuodessaan harhaoppia myös sinun kotiisi? Onko Jehovan todistajien oppi Jeesuksen alkuperästä oikea vai ei? Oletko sinä tutkinut asiaa? Osaatko perustella Jeesuksen Jumaluuden Raamatulla? Tiedätkö edes, mitä Jumala "käsitteenä" merkitsee? Jos uskot Jeesuksen Jumaluuteen, silloin uskot kolminaisuuteen, mutta jos et edes tiedä, mikä on kolminaisuusoppi, niin kuinka tietäisit sitten kuitenkin syyttää harhaoppiseksi kaikkia niitä, jotka julistavat kolminaisuusoppia vastaan sanoen, että Jeesus ei ollut Jumala, vaan Jumalan Poika?

Kuka Jeesus oli? Tiedätkö sinä? Ehkä sinä et olekaan oikeassa väittäessäsi, että Jeesus oli Jumala? Ehkä olet sittenkin oikeassa ja Jehovan todistajat väärässä? Tai ehkä Jehovantodistajat ovat väärässä ja sinä oikeassa? Tai ehkä te molemmat olette oikeassa....

Hebreankielessä sana jumala, tarkoittaa voimaa, valtaa, vastakohtana kaikelle inhimilliselle ja heikolle. Suomen kielen "jumala" sana tarkoittaa erään selityksen mukaan valoisaa, kirkasta. Erään suomenkielen tulkinnan mukaan kantasana "juma" merkitsee taivasta. Kreikan jumalaa tarkoittava sana on teòs, joka merkitsee "henki" ja sen kantasana merkitsee "hengittää, puhaltaa". Sanalle jumala on siis erikielissä eri synonyymeja! Itse asiassa sana "jumala" ei kerro meille vielä paljoakaan siitä, mitä tarkoittaa sana "jumala"! Vain lukemalla Raamattua voimme hahmottaa sieltä, mitä merkitsee koko Jumala-käsite käsitellessämme Jeesuksen jumaluutta!

Raamattu kertoo meille, että Jehova (JHVH) on luonut kaiken. Hän on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan. Hänellä ei ole alkua eikä loppua. Hän on kaikkialla läsnäoleva, kaikkivoipa ja viisasten viisaus. Hänessä on kaikki ja ilman Häntä ei ole mitään! Hän pystyy luomaan uutta elämää! Hän tietää menneet ja tulevaiset! Hän tietää kaiken! Hän on siis Jumala, Isämme!

Oliko Jeesus Jumala? Eikö Jeesus ollutkaan Jumalan Poika? Vai oliko Hän sekä Jumala, että Hänen Poikansa? Niin...oliko Jeesus Jumala? Kolminaisuusoppi sanaa ei löydy Raamatusta! Kirkkoisä Tertullanius (synt.n.v.160) teki kolminaisuusopin tunnetuksi puhuessaan jumaluuden kolmen persoonan keskinäisestä suhteesta! On huomattavaa, että yksikään Apostoli ei puhunut kolminaisuudesta mitään...

Kolminaisuusopista tuli >>oppi>> vasta Athanasioksen uskontunnustuksessa viidennellä tai kuudennella vuosisadalla jKr. (On muistettava, että tuo uskontunnustus on Katolinen)! Tuo tunnustus kuuluu seuraavasti: " On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius; he ovat luomattomia, äärettömiä, iankaikkisia, kaikkivaltiaita, jumalallisia. Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, mutta >>kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi>>. Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria. Siksi kolminaisuutta tulee kunnioittaa ykseydessä ja ykseyttä kolminaisuudessa.! Tarkastelkaamme edellä mainittua kolminaisuuden julistusta, sillä tuo Athanasioksen uskontunnustus on yksi ns. ekumeenisista symboleista, joka ollaan hyväksytty niin Ortodoksisen, roomalaiskatolisen kuin protestanttisen kristikunnankin keskuudessa ja siitä on tullut yksi yleiskirkollisista uskontunnustuksista. Toisin sanoen, jos olet kristitty, sinun täytyy uskoa tuo kolminaisuuden julistus. Ellet usko, et suuren kristikunnan mielestä ole edes kristitty, joten asiaa ei voi vähätellä! On siis selvää, että jokaisen, joka pitää itseään kristittynä, tulisi tietää tuon julistuksen sisältö ja myöskin pystyä perustelemaan se Raamatulla! Sanot olevasi kristitty, tiedätkö sinä? Oletko edes koskaan kuullut Athanasioksen kolminaisuuden uskontunnustusta? Tiedätkö ylipäätänsä mitään...

Athanasios julisti Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, tarkoittaen myös Poikaa eli Jeesusta:.."he ovat luomattomia...kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan,"! Raamattu kertoo meille, että Jeesus on ollut mukana luomisessa ja että ilman Häntä ei ole syntynyt mitään ( Joh.1:1-3). Jumalan Sana kertoo meille myöskin, vastoin kolminaisuusopin julistusta, että Jeesus on luotu olento, eikä täten olisi aina ollut olemassa, Snl.8:22" Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua".

Jeesus on siis ollut ennen lihaksi tulemistaan olemassa! Hän on ollut Isänsä luona taivaassa! Hän ei ole kuitenkaan ollut olemassa aina, niinkuin kolminaisuusoppi väittää, vaan Jumala on Hänet luonut "ennen aikojen alkua". Luoda-sana Hebreassa tarkoittaa puhuttaessa jumalallisesta luomisesta>>saattaa olevaiseksi, saada aikaan jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin ollut, tehdä tyhjästä>>. Jumala siis loi Jeesuksen tyhjästä "ennen aikojen alkua" samoin kuin Hän on luonut paljon muutakin!

Jeesuksella ei ollut "lihallista isää", vaan Joosef oli Jeesuksen "isäpuoli"( Matt.1:20). Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä ja tuli ihmiseksi. Jumala siis loi Hänet, ei perinteisellä tavalla, miehen ja naisen rakkauden tuloksena, vaan ilman miestä. Jumala valitsi Marian kantamaan kohdussaan Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta eikä Maria tarvinnut hedelmöittyäkseen Joosefia, vaan ihme hänen kohdussaan oli Pyhän Hengen työtä. Mutta tekikö tuo ihme Jeesuksesta Jumalan?

Ei Jeesusta tee Jumalaksi se, että Hänet on luotu tyhjästä, ilman miehen ja naisen välistä seksuaalista kanssakäymistä, sillä luotiinhan Adamkin tyhjästä ( 1 Moos.2:7), eikä hänelläkään ollut isää eikä äitiä! Eihän Adamkaan ollut Jumala siksi, että hän oli Jumalan ihmeellisellä tavalla luoma olento! Jos Jeesusta palvotaan Jumalana siksi, että Hän syntyi Pyhästä Hengestä, niin samoin tulisi palvoa Adamiakin! Kumpikaan kun ei syntynyt normaalin miehen ja naisen "rakkauden" tuloksena...

Jeesus on ollut olemassa jo ennen tulemistaan ihmiseksi. Ei sekään tee Jeesuksesta Jumalaa, sillä olihan profeetta Jeremiakin ollut olemassa jo ennen syntymistään, Jer.1:5""Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi."

Kolminaisuusopin puolesta puhujat perustelevat oppiaan "Isä-Poika-testamentilla". Jeesus syntyessään Jumalasta, on tietenkin silloin myös itse Jumala ja tulisi perimään kaiken ja täten Hänestä tulisi Jumala "Jumalan paikalle". On vain yksi mutta! Maalliset isät kuolevat ja perintö siirtyy pojalle, mutta Jumala ei koskaan kuole! Jeesus ei saa koskaan Isänsä perintöä, koska Hänen isänsä ei ikinä kuole! Hänestä ei siis koskaan tule Jumalaa "Jumalan paikalle", 1 Kor.15:25-28" Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle." Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle." Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa."

Jeesus ei ole koskaan ollut Jumala, eikä tulisi olemaan koskaan Jumala! Jeesus itse sanoi, että se kunnia, mikä Hänellä oli, sen oli Jumala antanut, Joh.8:54""Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa"! Jeesus on Jumalan Poika ja pysyy Jumalan ainosyntyisenä Poikana! Raamattu ei opeta meille muuta, kolminaisuusopin puolestapuhujat kylläkin, julistamalla vastoin Raamatun selkeää opetusta, Athanasioksen julistuksen mukaan;>>Kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius>> ja >>kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi>> sekä >>Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria.. Mitä hulluutta ja selvää Raamatun sanoman pilkkaamista....

Kolminaisuusopin puolestapuhujat joutuvat ristiriitaan itsensä kanssa, niin edellä mainitussa, kuin kaikissa muissakin opinkohdissaan. Kun he eivät enää pysty naurettavaa kolminaisuusoppiaan muuten perustelemaan, he väittävät sen olevan mysteeri, jokin sellainen asia, jonka vain Jumala ymmärtää! Tällöin väkisinkin herää kysymys, jos se on mysteeri, niin miksi he ovat käyneet siitä ylipäätänsä tekemään mitään opinkappaletta? Jos se on mysteeri, jonka Jumala vain ymmärtää, niin miksi he sitten toisaalta väittävät ymmärtävänsä Jeesuksen Jumaluuden? Miksi väittää ymmärtävänsä jotakin sellaista, jota ei kuitenkaan ymmärrä?

Kuinka moni onkaan menettänyt henkensä taistellessaan kolminaisuusoppia vastaan tutkiessamme Katolisen kirkon veristä historiaa! Katolinen kirkko on luonut julistuksen, jota ei edes itse pysty perustelemaan ja samanaikaisesti julistaa kaikki kolminaisuusopin vastustajat harhaoppisiksi. Nyt ei kuitenkaan harhaoppisilta katkaista kauloja, heitä ei tapeta mestauslavalla saatikka polteta roviolla, niinkuin aikoinaan Katolisen kirkon uskonpuhdistuksissa....

Samanaikaisesti kun kristikunta julistaa Paavin olevan antikristus, se kuitenkin julistaa ymmärtämättömyydessään Katolisen kirkon harhaoppeja! Sitä, mitä Katolinen kirkko ei aikoinaan saavuttanut väkivallalla, se on tänä päivänä saavuttanut viekkaudella ja kieroudella rakkauden nimissä, vaikka todellisuudessa on kirkkokuntana todellinen "susi lammasten vaatteissa". Tuo susi tulee paljastamaan todellisen luonteensa lopun ajan verisissä vainoissa....

Kolminaisuusoppi julistaa, että >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>>. Toisin sanoen, Jeesus olisi sama kuin Jumala, ja Jumala olisi sama kuin Jeesus! Jos Jeesus olisi sama kuin Jumala, niin eivätkö ihmiset nähdessään n.2000 vuotta sitten Jeesuksen nähneet myöskin Jumalan? Eivät! Miten Jeesus siis olisi voinut olla Jumala? Eikö Jeesus itsekin sanonut, ettei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt (Joh.1:18)!

Jeesus tullessaan maanpäälle otti ihmisen muodon ( Fil.2:5-8), mutta se ei tarkoita sitä, että Hän olisi ollut pienempi ja ala-arvoisempi vain silloin, kun Hän vaelsi maan päällä opettaen kansaa Jumalan tuntemiseen. Jeesus itse toistamiseen kertoi ihmisille, että Jumala on Häntä suurempi, että Hän on vain Jumalan lähettämä synnitön karitsa ja ihmiset uskoessaan Häneen saisivat elävän yhteyden elävään Jumalaan. Jeesus itse sanoi, että myös taivaassa Isä on Häntä suurempi, Joh.14:28"Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi".

Jos Jeesus olisi ollut Jumala, niin miten selittäisimme kaikki Jeesuksen rukoukset? Rukoiliko Jeesus itselleen? Entäpä silloin, kun Jeesus ristillä huusi, Matt.27:46".. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit"? Hylkäsikö Jeesus itse itsensä? Eikö kolminaisuusoppi, joka julistaa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>> sorru omaan mahdottomuuteensa? Jeesus ei ollut Jumala ennen tulemistaan ihmiseksi, vaikka Hänessä on kaikki luotu ja vaikka Hän näyttelikin jo tärkeätä roolia mm. silloin, kun Israelilaiset Mooseksen kautta vapautettiin Egyptin orjuudesta ( 1 Kor.10:1-4). Raamattu sanoo, että Hänessä on kaikki luotu, ei, että Hän olisi kaiken luonut! Jeesus ei siis itse luonut, vaan Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta!

Hän ei ollut Jumala myöskään silloin, kun Hän vaelsi maan päällä "lihansa päivinä". Jos Hän olisi ollut Jumala, ei Hänen kuolemallaan ja kärsimyksillään olisi mitään merkitystä ihmiskunnalle, koska "uhrin" tuli olla kuuliainen Jumalan laille ja lain oli Jumala antanut ihmisille, ei itselleen, Hebr.2:14-18"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sen tähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa".

Jeesus ei tule olemaan Jumala myöskään tulevaisuudessa, koska on vain yksi Jumala ja Hänen allensa tullaan kaikki asettamaan, 1 Kor.15:22-25"Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle." !

Jeesus ei ole ikinä ollut, eikä siis tule ikinä olemaan Jumala, vaikka kolminaisuusoppi niin julistaakin! Jeesus Kristus tulee aina olemaan JUMALAN POIKA! Jeesuksen antama lähetyskäsky, Matt.28:19" Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" EI PUOLUSTA KOLMINAISUUTTA, TAI JEESUKSEN JUMALUUTTA, vaikka kolminaisuusopin puolestapuhujat niin väittävät! Jos se olisi ainut kohta Raamatussa, missä tulisi tehdä jotakin monien persoonien nimeen, niin se saattaisi silloin puolustaa kolminaisuutta, mutta näin ei ole. Raamatussa on mainintoja siitä, että on lukumääräisesti monta ja kuitenkin puhutaan heidän nimestään:

Joos.23:6-7"Olkaa siis aivan lujat ja noudattakaa tarkoin kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta siitä oikealle tai vasemmalle, niin ettette yhdy näihin teidän keskuuteenne jääneisiin kansoihin, ette mainitse heidän jumaliensa nimiä ettekä vanno niiden nimeen, ette palvele niitä ettekä kumarra niitä". >>"niiden" (monikko) ja "nimeen" (yksikkö). Ei kirjoiteta niiden nimiin, niinkuin kieliopillisesti oikein kirjoitettaisiin, vaan nimeen>>!

5 Moos.18:20" Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.' >>"jumalien" (monikko) ja nimessä (yksikkö). Ei kirjoiteta jumalien nimissä, niinkuin kieliopillisesti oikein kirjoitettaisiin, vaan nimessä>>!

"Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" ei tarkoita, että nämä olisivat persoonina samoja, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nämä kolme ovat yhtä siinä mielessä, että ajavat samoja tarkoitusperiä, ajavat samaa asiaa ja ovat kaikki kolme Jumalallista alkuperää, eivät kuitenkaan yksi ja sama persoona, niinkuin kolminaisuusoppi julistaa.

Samalla periaatteella maallinen isä ja poika ovat yhtä! Pojassa on isän verta ja päinvastoin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että isä ja poika olisivat yhtä siten, että he olisivat yksi ja sama persoona! Ei Jeesus ole Jumala, vaikka onkin Jumalasta syntynyt. Eihän ajallisessa ajassa elävä poikakaan ole isä, vaikka pojan suonissa virtaakin isän veri. Jeesus ja Jumala ovat kaksi eri persoonaa, niinkuin ajallisessa ajassa elävät isä ja poikakin ovat...

Puhuttaessa Jumalan seurakunnasta, me tiedämme, että se koostuu ihmisistä (monikko) ja kuitenkin sitä kutsutaan Jumalan seurakunnaksi (yksikkö). Sinä ja minä emme ole kuitenkaan sama, vaikka kuulummekin Jumalan seurakuntaan! Sinä ja minä olemme yhtä Hengessä, emme persoonana! Aivan samalla tavalla Jeesus, Pyhä Henki ja Jumala ovat yhtä ja täten muodostavat kokonaisuuden, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että He olisivat sama persoona, niinkuin kolminaisuusoppi valheellisesti julistaa.

Niin kuin huomaamme, Jeesus lähetyskäskyssään käskiessään kastamaan ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ei millään tavalla osoita kolminaisuutta todeksi! Kolminaisuusoppi on vain vajavainen ihmisten yritys selittää järjellä jotakin käsittämätöntä. Miten vajavainen ihminen pystyisi selittämään täydellisen Jumalan olemassaolon? Ei Jumalaa voi täysin kukaan ymmärtää saatikka Hänen Poikaansa tai Pyhää Henkeä. Meidän on käsketty uskomaan Jeesukseen syntiemme sovittajana ja Jumalan Poikana, eikä Raamattu ole käskenyt meitä tekemään Jeesuksesta Jumalaa! On olemassa vain yksi tosi Jumala, 5 Moos.6:4" Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi"!

Tiedätkö rakas lukijani, että Raamatun kohta, Matt.28:19" Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" ei ole alkutekstissä ollut edellä mainitun kaltainen? "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on KATOLISEN KIRKON LISÄYS! Alkuperäisessä Raamatun kohdassa on lukenut vain: "minun nimeeni". Edellä mainittu Raamatun kohta on muutettu Nikean kirkolliskokouksessa v.325 jKr. palvelemaan kolminaisuusoppia.

Ote: Suomalaisen UT:n selitys, julkaissut, Rafael Jyllenberg, Aimo T. Nikolainen, Eino Sormunen ja avustuskunta Gulin-Haapa-Lauha "Kuningasten kuningas antaa käskyn. Se käsky ei ole kuitenkaan käsky kapinoitsijoiden tuhoamiseksi, mikä vanhan kaavan mukaan olisi seurannut hallitsijan valtaan pääsyä. Opetuslapset kyllä lähetetään vuorelta kuningasten Kuninkaan asialle, sillä ilmoituksen vuorelta saadaan tehtävä, mutta se ei ole tuhoamistehtävä. Opetuslasten on vaellettava ilmestysvuorelta tekemään kaikki kansat Jeesuksen opetuslapseksi. He eivät lähde omassa nimessään - niin tekevät ulkokullatut - vaan minun nimessäni, niinkuin Eusebiuksen ennen Nikean kokousta (324 jKr) viljelemä tekstivariantti selvästi ilmoittaa....Ei ole sen vuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen nimeen, johon toimitukseen liittyi Pyhän Hengen saaminen (Apt.2:38), saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän kolminaisuuden nimeen. Niin sanotaan tapahtuneen ensiksi Syyriassa, mihin myös Matteuksen ja Didakheen yhtäpitävyys asiassa viittaa". On huomattava, että jos Jeesus todella olisi käskenyt kastaa ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin miksi opetuslapset eivät totelleet Hänen käskyään, vaan aina kastoivat uskoon tulleet Jeesuksen nimeen (Apt. 2:38 / 8:16 / 10:48 / Gal.3:27 / Kol.3:17). Raamatun kokonaisvaltainen opetus kertoo meille, että Matt.28:19 kohta on Katolisen kirkon väärennös (v.325 jKr.). Raamattu opettaa meille, että jokainen asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla, ennenkuin se on pätevä ( 2 Kor.13:1). Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on vain yksi maininta Raamatussa. Miksi vain yksi...

Kolminaisuusopin puolustajat esittävät usein seuraavan Raamatun kohdan puolustaessaan sitä, että Jeesus olisi Jumala, Matt.1:23"Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme" . Tarkoittaako edellä mainittu Raamatunkohta todellakin sitä, että Jumala olisi "persoonallisesti" ilmestynyt Kristuksessa vai tarkoittaako se kenties jotakin muuta? Pukeutuiko Jumala Jeesuksen "ruumiiseen" ja täten olisi ollut läsnä maan päällä n.2000 vuotta sitten? Jumala meidän kanssamme ei tarkoita sitä, että Hän olisi ollut persoonallisesti läsnä, vaan se tarkoittaa sitä, että Hän oli Hengessä läsnä! Nimi "Immanuel" (Jumala meidän kanssamme), ei tarkoita, että Jumala olisi ollut pukeutuneena Kristuksen hahmoon, vaan että Jeesus Kristus Jumalan Hengessä tuli omiensa keskuuteen!

Paavali oli hengessä läsnä Kolossalaisten keskuudessa, vaikka olikin ruumiillisesti poissa, Kol.2:5"Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen". Miksi kolminaisuusopin puolestapuhujien mielestä tuntuu oudolta, että Jumala olisi ollut samalla tavalla läsnä Jeesuksessa Kristuksessa?

Jeesus Kristus on meidän kanssamme, vaikka onkin ruumiillisesti poissa (Fil.4:9)! Jumala on meidän kanssamme, vaikka ei olekaan persoonallisesti läsnä (2 Kor.13:11)! Herra on läsnä Hengessä, 2 Tess.3:16"Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne". Kun Jumalan enkeli ilmoitti Joosefille unessa, että lapsen nimeksi tulisi antaa "Immanuel">>Jumala meidän kanssamme>>, se tarkoitti sitä, että Jumala Hengessä (ainutlaatuisella tavalla) Jeesuksen Kristuksen kautta tulisi ilmoittamaan ihmiskunnalle täydellisesti oman tahtonsa ja tulisi sovittamaan maailman synnit Jeesuksessa Kristuksessa. Se ei tarkoittanut sitä, että Jumala itse olisi tullut alas taivaasta Jeesuksessa Kristuksessa, vaan että Jumala olisi täydellisesti läsnä Jeesuksessa Kristuksessa HENGENSÄ KAUTTA!

Nimen "Immanuel" merkityksen meille kertoo parhaiten Apostoli Pietari, (ei katolinen kirkko kolminaisuusoppineen), Apt.10:38" te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa".

Jeesus itse kertoi ihmisille, että Jumala oli Hänet lähettänyt! Hän ei kertonut itse olevansa Jumala, vaan että Jumalan voima lepäsi Hänen päällänsä. Kertaakaan Raamatussa Jeesus ei julista olevansa Jumala, Joh.8:28-29"Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."

Jeesus ei ollut, eikä ole Jumala, eikä tule koskaan olemaan Jumala, vaan läpi iäisyyden Hänet tullaan tuntemaan Jumalan ainosyntyisenä Poikana. Jeesus on Jumalan Sana, mutta ei silti Jumala, vaikka kolminaisuusopin puolestapuhujat niin väittävätkin perustellen oppiaan Johanneksen Evankeliumin ensimmäisen luvun ensimmäisellä jakeella>> Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, Sana oli Jumala>>.

Kun ymmärrämme, mitä Sana käsitteenä pitää sisällään, niin silloin myöskin tiedämme, että Kristus, elävän Jumalan elävä Sana ei ole kuitenkaan itse Jumala, vaan Jumalan ainosyntyinen Poika! Ote; Aapeli Saarisalo / sanakommentaari/ Mikro-rabbi: "Israelilaisille s. merkitsi paljon enemmän kuin jonkin esineen tai asian nimen suullista ääntämistä tai kirjoittamista. S. ei ollut vain esineen merkki, vaan erottamaton osa siitä itsestään. Henkilö tajuttiin samaksi kuin hänen nimensäkin, niin että hän vaikutti siinä, missä hänen nimensä mainittiin. "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä", «Matt. 18:20». Hepreassa dabar merkitseekin sekä s:aa että esinettä, oliota, asiaa. Heprean kielessä s. on myös esineellisesti, aineellisesti olemassa. Sillä on paikkansa käsitteen ja aineellisen todellisuuden välimailla. Tämä s:lle annettu erikoinen arvo tehostuu vielä enemmän, kun on puhe Jumalan s:sta, joka lähtee Jumalan persoonasta ja vaikuttaa luovana voimana. Raamatun alkuluvun mukaan Jumalasta lähti s:n voima, joka loi näkyvän maailman, «1. Moos. 1:3-30». Samoin Jumalan s. tulee profeetalle, «Jes. 1:10», ei vain ilmoittamaan tulevaisia tapahtumia, vaan myös toteuttamaan ne. "Minä valvon s:aani toteuttaakseni sen", «Jer. 1:12». "Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun s:ni, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin", «Jes. 55:10» s. S:lla on hedelmöittävä voima, ja se vaikuttaa myös historian vaiheissa. "Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle s., ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan: sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se s. ja ymmärrä näky", «Dan. 9:23». UT:ssa s:lla on sama olennainen arvo Jeesuksen opetuksessa. Hän varoittaa turhista s:oista, jotka vaikuttavat tuomiolle asti, «Matt. 12:36» s. S:n kautta päästetään valloilleen arvaamattomat voimat hyvän tai pahan palvelukseen, «Jaak. 3:5» s. Jeesuksen s. on voiman kantaja, samoin kuin Jumalan s. oli VT:ssa. Hän parantaa sairaat s:llaan. "Sano ainoastaan s., niin palvelijani paranee", «Matt. 8:8». Jeesus sanoo: "Minun s:ni eivät koskaan katoa", ne eivät lakkaa vaikuttamasta, ennen kuin ne ovat toteuttaneet asiansa, «Matt. 24:35»; «Mark. 13:31»; «Luuk. 16:17»; «Luuk. 21:32». Johanneksen evankeliumista näemme selvästi, miten Jeesuksen s. edustaa häntä itseään. Hänen s:nsa vastaanottaminen vei ihmisen yhteyteen hänen kanssaan. Hänen s:nsa ovat henki ja elämä, «Joh. 6:63», «Joh. 6:68». S:nsa mukana Jeesus antaa hengen ja elämän opetuslapsillensa. S:ssa on elämää kasvattava voima, niin kuin siemenellä kylväjän vertauksessa, «Matt. 13:18-23».

Johanneksen evankeliumin alussa, «Joh. 1:1-5», puhutaan luomisen ja ilmoituksen s:sta samoin kuin VT:ssa. Tässä yhteydessä on usein suoritettu vertailua kreikkalaisen filosofian kanssa. Stoalaisuudessa oli keskeisenä oppi s:sta (logos). Tämä oppi on voinut saada alkunsa VT:sta, sillä mainitun filosofian suunnan perustajat olivat kotoisin idästä, ja ainakin muutamat heistä olivat juutalaista syntyperää. Jeesuksen aikaan elänyt juutalainen ajattelija Filo koetti liittää stoalaisuutta ja juutalaisuutta lähemmäksi toisiaan. Tuonpuoleisena Jumala ei voi olla yhteydessä ihmisiin muuten kuin välittäjän, s:n kautta. Myös evankeliumissa puhutaan S:sta, joka on ollut Jumalan tykönä ikuisesti. Tämä S. on tullut lihaksi, «Joh. 1:14», ts. ihmiseksi. Muodon yhtäläisyys ei kuitenkaan vie sisällyksen yhtenäisyyteen. Aleksandrian ajattelijalle logos oli ajatusperäinen käsite, Johannekselle persoonallinen olento, Jumalan toimivan tahdon ja ilmoituksen edustaja. Evankeliumin esipuheen jälkeen "Sana" jää syrjään, sen tilalle astuu "Poika", Jumalan Poika. Vielä Ilmestyskirjassa Johannes kerran kutsuu Jeesusta S:ksi. "Ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan S.", «Ilm. 19:13». UT:ssa ei Jeesusta kutsuta tällä nimellä muualla, mutta samaa oppia voimme havaita myös Paavalin kirjeissä, «Ef. 1:3-10»; «Kol. 1:15-20». Hebrealaiskirjeen esipuheessakin, «Hepr. 1:1», soi sama sävel kuin Johanneksen evankeliumissa. Siinä puhutaan Pojasta, jonka kautta Jumala on maailman luonut ja joka kantaa kaikki voimansa s:lla. Juutalaisuus opettaa, että toora luotiin alussa ja se oli Jumalan tykönä ja kaikki on saanut syntynsä sen kautta. "Toora" on suomennettu sanalla "laki", mutta sen oikea merkitys on "opetus", "sana" (hepreassa on muita sanoja, jotka vastaavat meidän laki-käsitettämme). "Toora tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" siten että se kirjoitettiin kirjaan. Johanneksen evankeliumin esipuheessa tooran tilalla on S., joka tarkoittaa Kristusta.... Juutalaisuus antaa tooralle jumalallisen arvon, mutta ei voi sanoa tooraa kuitenkaan Jumalaksi....Kun Jumala kutsui palvelukseensa miehiä, joille hän puhui ja joita hän piti lähetteinään, tuli hänen sanansa ihmisten keskuuteen, «Jes. 51:16»; «Jer. 1:9»; «Hes. 1:3»; «Hoos. 1:1»; «Joel 1:11». Kristuksen opetustoimi jatkuu hänen sanansaattajiensa työssä; heidänkin s:nsa on Jumalan s:aa, koska se on otettu hengessä vastaan Kristukselta, «1. Tess. 2:13»; «1. Kor. 2:12» s. S. on puhtautta niille, jotka ottavat sen vastaan, «Joh. 15:3», Jumalan voima, «1. Kor. 1:18»; «Room. 1:16», lapseuteen uudestisynnyttävä, «1. Piet. 1:23»; «Jaak. 1:18», «Jaak. 1:21», meissä uskoa herättävä, «Room. 10:8», «Room. 10:17». Jumalan valtakunta ei ole s:oissa, vaan voimassa, «1. Kor. 4:20». Tarkoittaen sellaista s:n omistamista, että s. kyllä kuullaan, mutta ei tulla s:n alamaiseksi uskossa, Hebrealaiskirje muistuttaa Jumalan s:n tuomiovallasta: se ei salli rankaisematta halveksia itseään, «Hepr. 4:12»".

Jeesus, Jumalan Sana, niinkuin edellä mainitusta Aapeli Saarisalon tekstistä huomasimme, ei tarkoita sitä, että Jumalan Sana ja Jumala olisivat yksi ja sama persoona, vaan yksinkertaisesti sitä, että Jeesus oli, ja on, Jumalan Sana siinä mielessä, että Hän täydellisesti ilmoitti Jumalan tahdon ja eli täydellisesti Jumalan tahdossa!

Kolminaisuusopin puolustajat perustelevat oppiaan, mm. seuraavalla Raamatun paikalla, 1 Moos.1:26"Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat." Tällä Raamatunpaikalla he pyrkivät selittämään julistuksensa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>.

Edellä mainittu Raamatunpaikka ei millään tavalla osoita, että Jumalassa olisi kolme persoonaa, vaan yksinkertaisesti sen, että esim. Jumala ja Jeesus keskustelivat keskenään ja heidän ympärillään saattoi olla iso joukko taivaan enkeleitä. Tuo Raamatunpaikka ei yksinkertaisesti kerro meille mitään muuta kuin sen, että taivaassa keskusteltiin! Siinä ei ole pienintäkään viittausta kolminaisuuteen!

Ei Jeesus tullut perustamaan uutta uskontoa, eikä johdattamaan ihmisiä palvelemaan Häntä itseään Jumalana. vaan Jeesus tuli johdattamaan ihmisiä Jumalan luokse. Jeesus itse selitti, mitä tarkoittaa se, että Hän ja Isä ovat yhtä! Lue tarkasti seuraavat rivit, rakas lukijani, niin huomaat, että kolminaisuusoppi on perkeleestä! Luokaamme katseemme Totuuteen, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, joka kertoo meille totuuden siitä, mitä tarkoittaa se, että HÄN JA ISÄ OVAT YHTÄ! Joh.17 luku:"Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; ...Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun - ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin....Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.... He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.... ...Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

Samoin kuin me, Jumalan lapset olemme Hengessä yhtä "Hänen seurakuntanaan", samalla tavalla on Jumala ja Jeesuskin yhtä! Niin kuin mekään Jumalan lapsina emme ole sama persoona, vaikka olemmekin yhtä kuuluen Hänen seurakuntaansa, niin samoin eivät myöskään Jumala ja Jeesus ole sama persoona!

Samoin kuin Jeesus Kristus asuu tänä päivänä jokaisessa Hänen omassaan, sinussa ja minussa, samoin Jumala oli Jeesuksessa Hänen vaeltaessaan maan päällä n.2000 vuotta sitten. Vaikka Jeesus asuukin meissä, me emme ole silti Jeesuksia! Jeesus asuu meissä tänä päivänä Henkensä kautta, niinkuin aikoinaan Jumala asui Jeesuksessa Henkensä kautta. Edellä mainitussa Johanneksen Evankeliumin 17 luvussa Jeesus itse selittää meille tämän tosiasian erittäin selkeästi.

Jeesus on Jumalan Poika, ei yhtään enempää, eikä yhtään vähempää! Kolminaisuusoppi, joka on katolilainen oppi, on perkeleestä, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean Raamatullisen opetuksen kanssa! Jokainen, joka julistaa, että Jeesus on Jumala, sortuu väärään julistukseen. Jokainen, joka julistaa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki> elää valheessa joko tietäen tai tietämättään. Johanneksen Evankeliumin 17 luku kertoo meille, mitä tarkoittaa se, että Jeesus ja Jumala ovat yhtä ja siksi uskokaamme Jeesuksen omiin sanoihin, ei Katolisen kirkon kolminaisuusjulistukseen!

Vain Jumala pystyy synnyttämään uutta elämää! Jos Jeesus on Jumala, eikä vain Jumalan Poika, niin silloin Hän pystyisi synnyttämään uutta elämää. Missään kohdin Raamatussa ei kuitenkaan kerrota, että Jeesus olisi "omassa voimassaan" tehnyt yhtään ihmettä! Jeesus itse sanoi, Joh.5:30"En minä itsestäni voi mitään tehdä". Joh.14:10"... Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen".

Jeesus opetti aina ihmisille, että heidän tulisi uskoa Jumalaan, Mark.11:22"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan". Jumala on kaikki kaikessa! Jeesus kuoli Golgatalla, jotta me saisimme yhteyden Jumalaan. Jos Jeesukselle Jumala oli tärkein, sen tulisi silloin olla meillekin. Kolminaisuusoppi on tehnyt uuden uskonnon, Jeesus uskonnon, mutta tätä ei Jeesus itse halunnut! Jeesus ei missään Raamatunkohdassa julista olevansa Jumala, vaan Jumalan Poika! Miksi ihmiset kuitenkin uskovat enemmin katolisen kirkon kolminaisuusoppia, kuin itse Jeesusta?

Tiedätkö sinä, kuka Jeesus oli? Uskotko enemmän kolminaisuusoppiin kuin Jeesuksen itsensä sanoihin? Uskotko enemmän kirkkokuntasi opettajiin, kuin Raamattuun? Niin, mihin sinä oikein uskot? Uskotko mihinkään...

1 Joh.4:15"Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa". Tunnustatko sinä Jeesuksen Jumalan Pojaksi, vai uskotko, että Jeesus on Jumala? Valinta on sinun...Jeesus Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika, jossa kaikki on luotu, luopui kirkkaudestaan ja tuli syntiseen maailmaan kantaakseen maailman synnit harteillaan Golgatan keskimmäisellä ristillä. Jumalan Poikana Hän tuli kertomaan Isästään. Hän rakasti Isäänsä ja oli valmis ristinkuolemaan, koska Hänen Isänsä niin tahtoi. Hänen ei olisi ollut mikään pakko tulla kantamaan ylipäätänsäkään kenenkään syntejä, mutta Hän kuitenkin tuli...

Hän opetti maanpäällisen elämänsä aikana ihmisiä tuntemaan Isänsä. Hän uhrasi kaiken aikansa vain kertomalla ihmisille, että Jumala on rakkaus ja että maailman Luoja lähetti Hänet, jotta maailma tulisi tietämään Jumalan suuren armon, Joh. 3:16"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä".

Jeesus ei koskaan ottanut kunniaa itselleen, vaan antoi sen Jumalalle. Kuitenkin, n.600 vuotta myöhemmin, ne, jotka julistivat olevansa Jeesuksen opetuslapsia, kehittivät kolminaisuusopin selittämään, että Jeesus olisi ollut Jumala. Epäonnistuiko Jeesus tehtävässään, jossa Hän itse piti tärkeimpänä Jumalan nimen ja tahdon esilletuomisen, vai ymmärsivätkö ihmiset väärin Hänen opetuksensa?

Katolinen kirkko, joka syntyi vähän yli 300 vuotta jälkeen Kristuksen, on laiminlyönyt lähes tulkoon kaikki Jeesuksen opetukset ja vääntänyt ne kieroon, omaksi turmiokseen. Jeesuksesta se on tehnyt Jumalan ja Mariasta, Jeesuksen äidistä, pyhimyksen, jolla on valta antaa syntejä anteeksi! Katolinen kirkko on sotkenut perusteellisesti Raamatullisen arvomaailman ja sen tilalle tarjonnut uskonnollisuuden! Paatunut ihmiskunta on ottanut kaiken kiitollisin mielin vastaan ja siksi katolilaisia on maailmassa todella paljon ja nekin, jotka eivät luokittele itseänsä katolilaisiksi, kuitenkin elävät suuressa määrin katolilaisissa opeissa. Paavin valta on siis todella suuri! Näyttämö saatanan viimeiselle suurelle eksytykselle on siis valmistettu...

Pääsiäisen vietto, jonka olisi tullut loppua jo ajat sitten, sillä onhan pääsiäislampaamme Kristus teurastettu, jatkuu ja saa yhä lisää suosiota uskonnollisuuden piirissä. Joulun vietto, joka on täysin pakanallista alkuperää on saavuttanut valtavan suosion, niin kristittyjen kuin muunkin maailman keskuudessa. Kolminaisuusoppi, joka on yksi suurista harhaopeista, ollaan mielletty Raamatun oppiin ja sitä julistetaan kaikkialla, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä Jeesuksen oman julistuksen kanssa!

Katolisen kirkon harhaopetuksia ovat edellä mainittujen lisäksi lapsikasteoppi, helvettioppi, oppi sielun kuolemattomuudesta, Maria-ilmestykset jne. Katolinen kirkko Paavin johdolla kulkee siis voittokulkueessa, vaikka kristikunta, samoin niinkuin aikoinaan Luther, nimittääkin Paavia antikristukseksi! Monet uskovat katolisen kirkon opetuksiin, useasti tietämättään, ja samanaikaisesti julistavat katolisen kirkon olevan porttokirkko. Ristiriitaako...

Katolinen kirkko ei ole luonut vain edellä mainittuja harhakäsityksiä Raamatusta, vaan se on rohkeasti tarttunut myöskin Jumalan kymmeneen käskyyn ja muuttanut lepopäivän lauantaista sunnuntaiksi. Jumalan laki, jonka tulisi olla pyhä, ja näin ollen arvokas Jumalan kansalle, ollaan tallattu katolisen kirkon toimesta jalkoihin ja sen alkuperäisille asetuksille nauretaan. Hymy tulee kyllä hyytymään viimeistään silloin, kun Herramme Jeesus Kristus on saapuva kunniassaan...

Katolinen kirkko on muuttanut lepopäivän lauantaista sunnuntaihin ja ikään kuin se ei olisi riittänyt, se on itse keksinyt kaikenlaisia juhlia, vedoten kierosti Raamattuun. Ei ole väärin sanoa, että tätä maailmaa johtaa Paavi-eli saatana. Paavi on todellinen antikristus, sillä kaikki merkit viittaavat häneen. Lopunajan näyttämöllä katolinen kirkko tulee näyttelemään suurta roolia yhdessä Amerikan Yhdysvaltojen kanssa. Uskokaa tai älkää, niin silloin ovat vitsit vähissä, tosin vain niillä, jotka uskaltavat julistaa totuutta, eli Jumalan Sanaa...

Vietätkö sinä lepopäivää? Jos vietät, niin minä päivänä viikossa? Miksi vietät lepopäivää? Tiedätkö, miksi lepopäivä annettiin? Tiedätkö ylipäätänsä mitään...

Sapatti- Jumalan antama lepopäivä

2 Moos.20:8-11" Muista pyhittää lepopäivä. kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on herran , sinun jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. sillä kuutena päivänä herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähdenä herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."

Jeesus Kristus tuli maailmaan täyttämään lain, ei laiminlyömään sitä. Jeesus ei yhdessäkään opetuksessaan kehottanut ihmisiä laiminlyömään Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä, Matt.5:17-18"älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan , vaan täyttämään. sillä totisesti minä sanon teille;kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."

Suuri kristikunta viettää sapattia, Jumalan antamaa lepopäivää sunnuntaina, vastoin Raamatun selkeää opetusta (tarkastelemme "oikeaa päivää" myöhemmin tässä luvussa). Jotkut eivät vietä lepopäivää ollenkaan! Jumalan laki, jonka Hän antoi kansalleen Siinailla, ei harhaopettajien mielestä kuuluu tämän päivän uskoville millään tavalla ja he opettavat, että elämme "armotalouskaudessa", jossa Jumalan laki on taaksejäänyttä elämää. Jumalan antamassa laissa Hän kehottaa omiaan viettämään sapattia. Opettaessaan lain olevan taaksejäänyttä elämää, harhaopettajat tallaavat jalkoihinsa myös yhden Jumalan käskyistä, eli lepopäiväkäskyn. Jeesus kuitenkin kielsi ketään opettamasta siten, että kyseenalaistaisi Jumalan lain, Matt.5:19"sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa".

Katolisen kirkon vaikutuksesta, joko tietäen tai tietämättään, ovat monet kautta aikojen pyrkineet milloin milläkin Raamatunkohdalla kyseenalaistamaan sapatin vieton. Mm. Room.14:5, Paavalin kirjoittaessa, että ei ole tärkeää, kuka pitää minkäkin päivän toistaan parempana ovat harhaopettajat pyrkineet osoittamaan, että Jumalan antama lepopäivä ei kuuluisi "Uuden-liiton" uskoville. Edellä mainittu Raamatunkohta, niin kuin ei mikään muukaan kohta Raamatussa, kumoa Jeesuksen antamaa ohjetta opettajille, jossa tulisi julistaa lakia ja itse elää siinä. (Room.14:5 kohtaa käsittelemme myöhemmin).

Jeesus Kristus itse vietti sapattia, Luuk.4:16" ja hän saapui nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu , ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synägoogaan ja nousi lukemaan." Kaikki Uuden-liiton uskovat viettivät sapattia. Paavali, pakanoiden apostoli vietti sapattia ( Apt.13:42 ). Apt.17:2" ja tapansa mukaan Paavali meni heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa , lähtien kirjoituksista".

Sapattia eivät viettäneet vain juutalaiset Kristinuskoon kääntyneet, vaan myöskin kaikki pakanat, jotka uskoivat Jeesuksen olleen Jumalan Poika. Sapattina, Jumalan lepopäivänä, kokoonnuttiin synagogiin ja mukana oli pakanakristittyjä. On väärin väittää, että sapatin vietto ei kuulu pakanoille, jotka ovat tulleet uskoon, koska Raamattu kertoo meille, että niin pakanakristityt kuin juutalaiskristitytkin viettivät sapattia, Apt.13:43"kun synagogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaa pelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta".

Edes silloin, kun Mestarimme ja Herramme Jeesus Kristus oli kuollut, eivät Häneen uskovat uskaltaneet laiminlyödä sapatin viettämistä, Luuk.23:53-56"Ja otettuaan sen alas (Jeesuksen) hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan".

Sapatin viettäminen on aina kuulunut myös pakanauskoville, jotka ovat kääntyneet palvelemaan elävää Jumalaa. Harhaopettajien väittämä, jonka mukaan sapatti kuuluisi vain Israelin kansalle on täysin mielivaltainen yritys vääntää Jumalan Sanaa kieroon. Jumalan antama laki, jonka Hän antoi kansalleen Siinailla on aina kuulunut ja tulee aina kuulumaan kaikille niille, jotka palvelevat Häntä. Ihonvärillä eikä kansalaisuudella ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan mitään merkitystä, 2 Moos. 20:10"mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi joka sinun porteissasi on".

Jes.56:1-7"Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa! Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu." Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi".

Raamattu ei missään kohtaa kehota laiminlyömään Jumalan lakia, eikä täten myös sapatinkaan viettämistä. Raamatun viimeinen kirja, ilmestyskirja, kertoo meille Jumalan Pyhästä kansasta, joka tulisi myös lopun aikana pitämään sapatin ja Jumala käskyt, Ilm.14:12"tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon".

Kuulutko sinä tuohon Pyhään kansaan? Pidätkö sinä pilkkanasi Jumalan käskyjä uskoen harhaopettajiin, jotka väittävät, etteivät Jumalan käskyt kuulu "Uuden-liiton" uskoville? Nauratko sinä Jumalan käskyille ja tallaat maahan Jumalan lain samalla kun julistat olevasi Jeesuksen opetuslapsi? Muistathan, "Jumalan käskyt" JA "Jeesuksen uskon"! Et koskaan voi erottaa Jumalan armoa Hänen laistaan. Se on mahdotonta, se on hulluutta. Jeesus tuli maanpäälle kertomaan Isänsä tahdosta. Hän tuli julistamaan, että Jumala on rakkaus. Hän tuli kertomaan Jumalan valtakunnan periaatteista. Hän tuli kertomaan kymmenestä käskystä, Jumalan rakkauden laista! Hän tuli luomaan seuraajilleen ihanteet, joihin jokaisen tulisi pyrkiä.

Ihminen tarvitsee päämääriä, ihanteita! Ihminen ilman päämääriä on kuin laiva ilman peräsintä. Ihminen ilman ihanteita, on kuin suunnistaja ilman karttaa. Jeesuksen aikana fariseukset tulivat kysymään Jeesukselta, mikä olisi suurin käsky laissa. He tulivat toisin sanoen kysymään, mitkä olivat Jeesuksen ihanteet, Matt.22:34-40"Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat".

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi ja rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi, vastasi Jeesus. Mutta mitä se tarkoittaa? Miten tulisi rakastaa Jumalaa ja miten lähimmäistään? Jeesus itse viittasi Jumalan kymmeneen käskyyn, selittäen, että Jumalan laki kiteytyi näiden kahden asian ympärille. Rakastat Jumalaa kun noudatat näitä käskyjä, jotka Jumala antoi Siinailla, 2 Moos.20:2-11"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Rakastat lähimmäistäsi, kun noudatat seuraavia käskyjä, jotka Jumala antoi Siinailla, 2 Moos.20:12-17" Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Älä tapa. Älä tee huorin. Älä varasta. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."

Edellä mainituissa käskyissä pitäisi olla jokaisen uskovan ihanteet! Jokaisen, joka väittää olevansa Hänen omansa, tulisi pyrkiä koko sielustaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään. Rakkaus ei suinkaan ole vain jokin tunne, vaan puhuttaessa "Jumalan antamasta rakkaudesta", se on Jumalan periaatteiden noudattamista. Jos rakastat Jumalaa, et tietenkään aseta esim. Hänen tilalleen epäjumalia ja samoin jos rakastat lähimmäistäsi, et tietenkään esim. varasta häneltä. Näin haluat tehdä, jos olet Jumalan lapsi, siitä huolimatta, miltä sinusta tuntuu! Rakkaus on enemmän kuin tunne! Todellinen rakkaus on Jumalan antamien periaatteiden, Jumalan antaman rakkaudellisen lain noudattamista! Tai ainakin pyrkimistä siihen...

Raamattu ei missään kohdin opeta, että Jumalan rakkauden laki tulisi joskus väistymään. Päin vastoin, jo Vanhassa-testamentissa, profeettojen ennustuksissa käy hyvin selville se, että Uuden-liiton uskoville Jumalan rakkauden laki annettaisiin Pyhän Hengen kautta heidän sydämiinsä. Jumalan kymmenen käskyä eivät siis enää olisi vain "lain kivitauluissa", josta ne sitten kirjoitettiin Tooraan, vaan Hänen omiensa sydämissä, Jer.31:31-33" Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".

Suuri kristikunta, joka julistaa, etteivät Jumalan kymmenen käskyä kuulu enää millään tavoin Uuden-liiton uskoville, sotivat itse Jumalaa vastaan opetuksillaan. Maailmassa on kristittyjä hyvin paljon ja samanaikaisesti väkivalta ja ahneus lisääntyy. Kristityissä maissa ei ole mitään Jumalallisia pelisääntöjä ja maailma, väärän Raamatun opetuksen tähden, on sellaisessa tilassa kuin me kaikki, sinä ja minä, sen nyt tänä päivänä näemme. Kristittyjen, joiden olisi tullut julistaa koko totuutta, mutta jotka kuitenkin sotivat Jumalan lakia vastaan, ovat omalla toiminnallaan saaneet aikaiseksi enemmän pahaa Jumalan sanomalle, kuin yksikään maallinen järjestö tai organisaatio. Tämä on todellisuutta, jota ei yksikään Raamattunsa hyvin tunteva voi väittää valheeksi.

Julistamalla ihmiskunnalle, etteivät Jumalan kymmenen käskyä ole enää voimassa millään tavalla, ovat nämä valheveljet ja valhesisaret omalla toiminnallaan olleet lisäämässä väkivaltaa ja ahneutta tähän maailmaan. Julistamalla vain armoa armon päälle, ovat he vain julistajia, joilla ei ole mitään sanomaa tälle hukkuvalle maailmalle. Julistamalla, ettei Jumalan laki ole enää voimassa, he todellisuudessa, sen sijaan, että olisivat antaneet Jumalan kansalle todellisen vapauden, ovatkin vain lisänneet taakkaa monien hennoille harteille.

Tänä päivänä monikaan kristitty ei tiedä, mitä synti on. Jumalan kymmenen käskyä, joka selkeästi luettelee synnin, luo jokaiselle Jeesuksen opetuslapselle selkeät käsitykset oikeasta ja väärästä. Nyt kuitenkin, koska moni ei tiedä Jumalan rakkauden lain periaatteita, ovat he joutuneet kaikenlaisten harhaopettajien armoille. Monien ihmisten hennoille harteille ollaan lisätty taakkaa luokittelemalla synniksi esim. jokin harrastus tai joku muu tärkeä tekijä heidän elämässään, vaikka se ei olisikaan syntiä. Kahvinjuonti, syöminen tai jokin liikuntaharrastus puhumattakaan kilpailutoiminnasta ollaan monen harhaopettajan opetuksen tuloksena luokiteltu automaattisesti synniksi, vaikka ne eivät välttämättä sitä olisikaan. Pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että väärän opetuksen tuloksena on moni väsynyt vaeltamaan Hänen yhteydessään siitä syystä, että mikään ei tunnu olevan luvallista ja kaikki on kiellettyä. Jos ihmiset todella tietäisivät mikä on syntiä, jos he todella tutkisivat Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä, niin he saisivat kokea Jeesuksessa Kristuksessa sen vapauden, minkä Herra on jokaiselle Hänen omalleen luvannut. Mutta väärän opetuksen tuloksena moniakaan ei kiinnosta tutkia Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä, ja siitä syystä tänäkin päivänä harhaopettajat kulkevat talosta taloon tuomitsemassa ja luokittelemassa synniksi milloin mitäkin...

Synniksi ollaan luokiteltu se, mikä ei syntiä ole ja taas toisaalta synti, jonka Jumalan laki selvästi osoittaa synniksi, ollaan tehty luvalliseksi ja sitä suorastaan ihannoidaan. Tämän päivän kristikansa on todellisuudessa kuin laiva ilman peräsintä ja ajelehtii jossakin, tietämättä itsekään edes, että missä!

Adventtikirkko on ainut kirkkokunta maassamme, joka on ylläpitänyt oikeaa suhtautumista Jumalan kymmeneen käskyyn. Se on ahkerasti ja uutterasti ollut taistelemassa harhaopettajia vastaan silloin, kun kysymyksessä on ollut Jumalan kymmenen käskyä. Se on ihannoitavasti taistellut seitsemännen päivän sapatin, Jumalan antaman lepopäivän puolesta vääriä Raamatun tulkintoja vastaan. Kaikki muut kirkkokunnat maassamme ovat sortuneet katolilaiseen tulkintaan, jonka mukaan Jumalan kymmenen käskyä eivät kuulu meille Uuden-liiton uskoville, ainakaan sellaisenaan, kuin Jumala ne aikoinaan Siinailla ilmoitti.

Tämän päivän suuri kristikunta julistaa vain armoa, ja näin ollen tekee tekoja, jotka Jumalan laki selvästi osoittaa synniksi. Heidän julistuksensa on menettänyt merkityksensä, siinä ei ole mitään suolaa, eikä se voi auttaa todellisuudessa ketään tämän päivän ahdingossa olevaa. Suuri kristikunta selittää tekemisiään, että kyllä Jumala ymmärtää, eivätkä "valheellisessa vapaudessaan" käsitä, että vaikka Jumala ymmärtää, niin Hän ei kuitenkaan hyväksy! Jumala ei ole koskaan hyväksynyt syntiä, eikä tule sitä koskaan hyväksymään. Mutta koska suuri kristikunta on hyljännyt Jumalan lain, eivät he edes tiedä, mikä on syntiä ja täten todellinen parannuksen teko jää heille vain haaveeksi, niinkuin taivaspaikkakin...

Suuri kristikunta julistaa armoa, eikä kuitenkaan osaa selittää, että mistä Jumalan pitäisi armahtaa. Synti on heille vain jonkinlainen käsite, jota he eivät sen paremmin osaa selittää. He julistavat, että olemme syntisiä ja tarvitsemme armoa, mutta eivät kuitenkaan osaa selittää, että miksi olemme syntisiä! Kukaan ihminen, joka ajattelee omilla aivoillaan, ei voi tulla heidän julistuksensa kautta todelliseen synnintuntoon, saatikka Jumalan lapseksi, ja tämän valitettavan tosiasian kyllä jokainen huomaamme, katsoessamme tämän päivän kristikuntaa. Oikean ja väärän ymmärtäminen kun on suurelta kristikunnalta taaksejäänyttä elämää ja todellista moraalia, todellista käsitystä oikeasta ja väärästä pitävätkin tänä päivänä maailmassa yllä monet avustusjärjestöt, eivät suinkaan kristilliset yhteisöt. Ei ole siis ihme, että uskoville nauretaan ja heitä pilkataan, sillä hyljätessään Jumalan lain on suuri kristikunta kääntänyt kylmästi selkänsä Jumalalle ja näin menettänyt todellisen voitelunsa...

Ei ole siis epäselvää, miksi todellista Jumalan lepopäivää vietetään niin vähän. Kun Jumalan laki ollaan tallattu jalkoihin, ollaan samalla tallattu tuo siunauksellinen lepopäivä, jonka Jumala aikoinaan antoi kaikille Hänen omilleen päiväksi, jolloinka jokainen Hänen omansa voisi kokea lepoa ja todellista rauhaa kaikista elämän kiireistä.

Toisaalta taas, katolinen kirkko julistaa, että Jumalan laki kuuluu uskoville, mutta että sapatti, Jumalan antama lepopäivä, vastoin Raamatun selkeää opetusta, olisi siirretty sunnuntaille. Suuri kristikunta elää katolilaisen opetuksen valheessa, viettäen sapattia sunnuntaina, tai ei ollenkaan. Erilaisia tulkintoja Jumalan antamasta sapatista on paljon, niinkuin koko Jumalan laista. Suurta kristikuntaa ja katolista kirkkoa yhdistääkin yksi yhteinen tekijä, nimittäin, se pyrkii aina, tavalla tai toisella, kieltämään Jumalan koko lain ja tätä kautta myöskin oikean sapatin viettämisen ajankohdan.

Sapatti, Jumalan antama lepopäiväkäsky, on monille kristityille täysin vieras "käsite". Harhaopettajat ovat ottaneet milloin minkäkin Raamatunpaikan osoittaakseen, ettei sapatti kuulu Uuden-liiton uskoville, tietämättä edes itsekään, että aina kun Raamatussa puhutaan "sapatista" ei tarkoiteta Jumalan antamaa lepopäivää, joka tulisi viettää kerran viikossa ja josta puhutaan Jumalan kymmenessä käskyssä.

Nimittäin, juutalaisuudessa oli paljon erilaisia sapatteja. Oli olemassa: Pääsiäistä seuraavan happamattoman leivän juhlaviikon ensimmäisen päivän juhlasapatti, (3 Moos.23:7). Happamattoman leivän juhlaviikon seitsemäs päivä, (3 Moos. 23:8). Viikkojuhla eli helluntai, (3 Moos. 23:15-21). Maallisen vuoden uusivuosi eli pasuunainsoiton päivä, (3 Moos.23:23-25). Suuren sovituspäivän eli "Jom Kippurin" juhlasapatti, joka vietetään Israelilaisten keskuudessa täydellisessä levossa ja paastossa, (3 Moos.23:26-32). Lehtimajanjuhlaviikon ensimmäinen päivä, (3 Moos.23:33-39). Lehtimaja-juhlaviikon yhteydessä oleva kahdeksas päivä eli Tooran ilon juhla, (3 Moos.23:39).

Jumalan antaman lepopäivän vastustajat, liittävät julistukseensa aina seuraavan Raamatun kohdan, osoittaakseen, ettei "seitsemännen päivän" pyhittäminen kuulu Uuden-liiton uskoville, vaikkakaan eivät itse ymmärrä, että Paavali ei kirjoita seuraavassa kirjeessään Kolossalaisille ollenkaan Jumalan antamasta lepopäivästä, josta voimme lukea Jumalan kymmenestä käskystä. Sillä niinkuin edellä olemme huomanneet, sapatteja oli paljon juutalaisten keskuudessa, ja mikään ei osoita, että Paavali kirjeessään kolossalaisille puhuisi juuri "seitsemännen päivän" pyhittämisestä eli lepopäiväkäskystä, Kol.2:16"älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta".

Paavali sanoo edellä mainitussa Raamatunkohdassa myöskin, että ei saa tuomita juomisen johdosta. Onko meidän ymmärrettävä asia niin, mikäli tulkitsemme edellä mainittua kohtaa, niinkuin sapatin vastustajat tulkitsevat, että kyllä me saisimme juoda, ei kukaan saa sitä tuomita? Sillä kirjoittaahan Paavali edellä mainitussa jakeessa, ettei saa tuomita juomisen johdosta tai syömisen tai ylipäätänsä minkään juhlan viettämisen johdosta. Edellä mainitun Raamatunkohdan perusteella uskovat voisivat puhtaalla omalla tunnolla viettää myöskin kaikkia pakanallisia juhlia, koska ei saa tuomita minkään juhlan viettämisen johdosta. (Näin ymmärrämme tietenkin vain, jos tulkitsemme samalla periaatteella edellistä Raamatun kohtaa kuin sapatinvastustajat).

Jos me otamme mistä tahansa Raamatunkohdasta vain jakeen sieltä ja jakeen täältä, emmekä katso asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukaisesti, sorrumme varmasti vääriin tulkintoihin, niinkuin lepopäivän vastustajille on käynyt. Edellä mainittu Paavalin kirjeen kohta kolossalaisille ei millään tavalla osoita todeksi sitä, etteikö Jumalan antama lepopäiväkäsky kuuluisi Uuden-liiton uskoville, vaikka harhaopettajat sen niin tulkitsevatkin!

Jos Jumalan lapsi viettää sapatin, Jumalan antaman lepopäiväkäskyn, niin suuri kristikunta tuomitsee tällaisen ihmisen heti lain alla olevaksi "ei-kristityksi". Sapatin viettäjiä syytetään myöskin siitä, että he olisivat ajautumassa juutalaisuuteen. Todellisuus on kuitenkin, että Jumalan kymmenen käskyä ollaan annettu ihanteeksemme ja näitä rakkaudellisia käskyjä noudattamalla, joihin kuuluu myös sapatin vietto, osoitamme maailmalle ja Jumalalle, että haluamme alistua Jumalan tahdon alle "omasta vapaasta tahdostamme", jonka on tehnyt meille mahdolliseksi vain Jeesus Kristus, syntiemme sovittaja ristinkuolemallaan.

Todellisuudessa jokainen, joka pitää ihanteenaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä on ymmärtänyt Jeesuksen sovituskuoleman todellisen merkityksen, sillä Jeesus pelasti meidät noudattamaan kymmentä käskyä ja vain Hän tekee meidät voimalliseksi siihen. Jeesus itse alistui Isän lain alle ja jos Jeesus asuu meissä, niin silloin mekin suhtaudumme lakiin samalla tavalla kuin Herramme Jeesus Kristus. Me emme pysty noudattamaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä 100%:sti, mutta Jeesus meissä pystyy! Me emme koskaan itse pysty noudattamaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä, mutta kuitenkin sen pitäisi olla ihanteemme, Hebr.6:1"Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta...".

Syy siihen, että Jumalan antamaa lakia vieroksutaan, johtuu siitä, ettei olla ymmärretty, miksi Jumala antoi lain? Näetkö sinä, Jumalan antaman rakkauden lain vain ikävinä asetuksina, jotka Jumala antoi Siinailla vain osoittaakseen, että Hänen tahtoansa on mahdoton toteuttaa? Niin...mikä on sinun suhteesi Jumalan kymmeneen käskyyn?

Luuletko, että jos alistuisit Jumalan kymmenen rakkaudellisen käskyn alle, joutuisit toimimaan vastoin omaa tahtoasi? Ajatteletko kenties näin: Minä en voi varastaa, voi harmi, varastaisin kyllä mielelläni, mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minä en voi huorata, voi harmi, huoraisin kyllä mielelläni, mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minä en voi tappaa ihmistä, voi harmi, tappaisin kyllä mielelläni...mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minä en voi pitää muita jumalia, voi harmi, pitäisin kyllä mielelläni, mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minä en voi valehdella naapuristani, voi harmi, valehtelisin kyllä mielelläni, mutta kun se ei ole Jumalan tahto. Minun pitää viettää sapattia, voi harmi, en kyllä viettäisi, mutta kun se on Jumalan tahto. Mutta onneksi en olekaan lain, vaan armon alla, ja siksi voinkin nyt saman tien kertoa sinulle naapuristani, joka...

Vai uskotko Jumalan kymmenen käskyn kuuluvan Uuden-liiton uskoville? Jos uskot ja olet "sisäistänyt" lain oikein, niin silloin ajattelet näin: Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse varastaa, koska mitä muilla olisi sellaista, mitä minulla ei ole, sillä onhan minun sydämessäni Jumalan Pojan veren sinetti ja se riittää minulle vallan mainiosti! Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse huorata, sillä mitä iloa se minulle antaisi, koska kaikkein paras ilo minulle on, kun saan elää Hänen lapsenaan! Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse tappaa, sillä mitä niin pahaa muut olisivat minulle tehneet, jota minä en ole tehnyt muille ja koska Jumala on antanut minulle anteeksi, annan minäkin jokaiselle lähimmäiselleni anteeksi! Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse pitää muita jumalia, sillä minulle riittää yksi todellinen Jumala! Kiitos Jumalalle...minun ei tarvitse valehdella naapuristani, sillä myös hän on Jumalan luoma ihminen, ja koska Jumala rakastaa minua, rakastaa Hän myöskin naapuriakin! Kiitos Jumalalle...minä saan viettää sapatin, sillä silloin saan levätä kaikesta arkirutiinista ja saan vastaanottaa Jumalan erikoislaatuiset siunaukset!

Jumala antoi kymmenen käskyä ihmisten parhaaksi varjellakseen ihmisiä. Jos maailmassa noudatettaisiin kymmentä käskyä, ei olisi olemassa sotia eikä rikkaiden ja köyhien välistä syvää kuilua, niinkuin nyt valitettavasti on. Suuri kristikunta kieltäessään Jumalan lain, on ymmärtämättömyydessään ollut luomassa maapallosta "hirviöiden planeettaa", jota asuttavat kaksijalkaiset moraalittomat ihmishirviöt, jotka eivät välitä muusta kuin itsestään! Ihmiskunta kääntämällä selkänsä Jumalan rakkauden lain periaatteille, on kääntänyt kylmästi selkänsä myös itse Jumalalle. Elämästä on muodostunut näin ollen ikään kuin vain jokin peli, jossa ei ole mitään sääntöjä! Kun ei ole mitään sääntöjä, on se puolestaan luonut turvattomuutta ja pelkoa joka on synnyttänyt valtavan epätoivon. Epätoivo on vaikuttanut sitten niin, että koko ihmiskunta, epätoivossaan, on sortunut tekemään epätoivoisia tekoja, joista me itse kukin saamme päivittäin lukea lehdistä ja katsella television uutislähetyksistä. Kääntämällä selkänsä Jumalan laille, on ihmiskunta saavuttanut tilan, jota Jeesus aikoinaan kuvaili, Luuk.21:26"Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät".

Ihmiskunta on saavuttanut lähestulkoon täydellisen rappiotilan, mutta siitä huolimatta, suuri kristikunta halveksii todellista auttajaansa, kaiken maailman Luojaa, joka antoi oman rakkaan Poikansa lisäksi meille myöskin rakkaudelliset peli-ohjeet, Jumalan kymmenen rakkaudellista käskyä. Harhaopettajat vääntävät Jumalan Sanaa kieroon minkä ehtivät, ja selittelevät, että emme tarvitse mitään peliohjeita. Näin heistä on tullut vain "sokeita sokeain taluttajia", jotka eivät todellisuudessa voi Raamatunopetuksillaan ketään johdattaa valoon, eikä se ole mikään ihmekään, itse kun vielä elävät pimeydessä...

Maapallon tila on seurausta vain siitä, että ollaan laiminlyöty Jumalan rakkaudelliset pelisäännöt. Kuitenkin, harhaopettajat, sen sijaan, että heräisivät todellisuuteen, pyrkivät milloin milläkin Raamatun paikalla kumoamaan Jumalan kymmenen käskyä. Näin he, sen sijaan, että johdattaisivat ihmisiä tuntemaan Jumalan koko totuuden, estävät todellisuudessa monilta ihmisiltä pääsyn Hänen kirkkauteensa. Heistä on tullut Jumalan vihollisia, vaikka he tietenkin väittävät olevansa jotain aivan muuta....

Harhaopettajat julistavat, että Kristus on lain loppu (Room.10:4), väittäen, että laki olisi kumottu Golgatalla ja ettei sitä enää tarvitse noudattaa. Lakia ei kuitenkaan ole koskaan kumottu, vaan se on täytetty! Kristus täytti lain, ei kumonnut sitä (Matt.5:17)! Ajatellaanpa, että ajat ylinopeutta alkoholin vaikutuksen alaisena ja jäät poliisiratsiassa kiinni "itse teosta". Sinut pyydetään tietenkin oikeuteen vastaamaan teoistasi. Asiaa käsiteltyään tuomari sanoo tuomion; "1 vuosi ja 8 kuukautta"! Kuitenkin, yllättäen oikeussalin perältä nousee mies, joka sanoo: "Minä olen kärsinyt tuon tuomion hänen puolestaan ja siksi hänet tulee vapauttaa". Asia sovitaan niin ja olet vapaa lähtemään oikeussalista "puhtain paperein".

Tarkoittaako tämä sitä, että saat taas vetää pääsi täyteen ja ajaa ylinopeutta? Tarkoittaako tämä, että sinun ei tarvitse noudattaa enää liikennesääntöjä? Ei tietenkään, ei ne liikennesäännöt ole mihinkään kadonneet! Sinä olet yhä liikennesääntöjen alainen liikkuessasi liikenteessä.

Samalla tavalla, kuin edellisessä esimerkkikertomuksessa, me kaikki, niin sinä kuin minäkin olemme "töppäilleet" elämän valtatiellä ja me jokainen ansaitsemme tuomion. Tuomarin (Jumalan) Poika, Jeesus Kristus, on kuitenkin Golgatalla jo kärsinyt tuomion meidän puolestamme. Me saamme uuden mahdollisuuden, meidät on päästetty vapaiksi kaikista laittomuuksistamme ja virheistämme. Me olemme vapaat jatkamaan matkaamme elämän valtatiellä. Mutta Raamattu ei missään kohdin kehota meitä tekemään lisää syntiä, vaan päinvastoin, kehottaa meitä tekemään parannusta ja elämään Jumalan ohjeiden mukaan, Hebr.10:26"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä".

Tai kysynkin sinulta: saako uskovainen varastaa? Vastaat: Ei tietenkään! No, minä hämmästyneenä: Miksi ei?Sinä vastaat: Koska Raamattu sanoo niin. Minä uteliaana: Missä siellä sellaista lukee? Silloin sinä joudut sanomaan ( mikäli tunnet Raamattua); Kymmenessä käskyssä! Arvaa mitä...vastasit oikein! Näin yksinkertaista se on, miksi siis tehdä lain ja armon suhteesta tämän vaikeampaa. Pieni lapsikin ymmärtää, että ei laki ole minnekään kadonnut! Taivaalliset peliohjeet ovat tietenkin olemassa, vaikka olemmekin armosta pelastuneet! Minne ne olisivat hävinneet, sillä sanoihan Jeesus aikoinaan; "kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut"!

Jumalan laki on voimassa, vaikka sitä noudattamalla ei kukaan pelastu, mutta toisaalta, pysyy kyllä pelastuksen tiellä, 1 Kor.7:19 "ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen". Usko Jeesukseen Kristukseen ei kumoa Jumalan antamaa kymmentä käskyä, Room.3:31 "Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain".

Tunnetko sinä syvää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan siksi, että olet saanut uskoa syntisi anteeksi Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman kautta? Jos olet todellakin Jeesuksen opetuslapsi, niin silloin ymmärrät, että tuo syvä kiitollisuus Jumalaa kohtaan vaikuttaa sinussa sen, että haluat kiitosmielin elää Hänen lakinsa mukaisesti! Sillä nyt, Jumalan tahto on sinun lakisi koska rakastat Häntä (Room.6:1-2)! Vai rakastatko...

Ei kukaan ihminen voi tarvita Jeesusta Kristusta, jos ei ole ymmärtänyt omaa syntisyyttään. Laki osoittaa ihmisen aina syntiseksi, sillä jos emme tiedä mitä Jumala haluaa meidän tekevän, niin emme voi myöskään tietää, epäonnistuttuamme siinä, että missä olemme loppujen lopuksi epäonnistuneet? Laki on kuin kaksiteräinen miekka, toisaalta se osoittaa epäonnistumisemme ja toisaalta se luo meille "elämämme ihanteet", Room.3:20"...lain kautta tulee synnin tunto". / Room.4:15"...missä ei lakia ole, siellä ei ole rikkomustakaan". / Room.7:7"...syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta...". / Room.7:8"...ilman lakia on synti kuollut". Toisin sanoen, jos laki ei olisi tänä päivänä voimassa, niinkuin harhaopettajat väittävät, niin yksikään ihminen ei voisi tulla synnintuntoon! Evankeliumin saarnaaminen olisi tällöin täysin turhaa, koska ei kukaan haluaisi ottaa elämäänsä Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen, jos ei tietäisi, mistä Jeesus on tullut meidät vapauttamaan ! Jos ei ihminen tiedä, että on tehnyt väärin, ei hän silloin tarvitse auttajaakaan! Kuitenkin niin monet saarnaavat pelastusta jostakin, vaikkakaan eivät itsekään tiedä, että mistä....

Raamattu osoittaa meille kiistattomasti, että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa ( Hebr.10:15,16 / Matt.5:17-19 / Room.3:31 / Room. 7:22 / Room. 8:4 / 1 Kor.7:19 / 1 Joh.5:3, 2:4 / 1 Piet.2:21,22). Kuitenkaan, emme suuren kristikunnan opettajien mielestä ole lain, vaan armon alla. Mitä mielettömyyttä...

Jos kymmenen käskyä oltaisiin voitu tehdä tyhjäksi ja mitättömäksi, ei Jeesuksen olisi ikinä tarvinnut kuolla Golgatan keskimmäisellä ristillä syntiemme tähden. Kaikki ne ihmiset, jotka vähättelevät Jumalan kymmentä käskyä ja täten myöskin sapattikäskyä, herjaavat Herraamme Jeesusta Kristusta! Sillä jos Jumalan antama laki olisi ollut niin mitätön, niinkuin he antavat ymmärtää, niin silloinhan Jeesus olisi kuollut turhaan.

Jumala joutui antamaan oman rakkaan Poikansa kuolemaan meidän syntiemme edestä ja se on juuri selvin osoitus siitä, että lakia ei voida kumota! Jos se olisi voitu kumota, ei Jeesuksen olisi tarvinnut kuolla. Jos laki olisi voitu tehdä tyhjäksi, jos käskyt olisi voitu kumota, silloin Golgata olisi ollut vain turha ja merkityksetön näytelmä...

Jumalan laki on kaikilta osin voimassa, myöskin lepopäivä- käsky! Sapatin viettäminen kuuluu Jumalan kansalle. Se on kiistaton tosiasia, jota vastaan on hulluutta taistella, sillä silloin taistelisimme itse Jumalaa, lain asettajaa vastaan. Kuitenkin monet tekevät niin..

Luokaamme hetkeksi katseemme niihin Raamatun paikkoihin, joilla harhaopettajat pyrkivät "vesittämään" Jumalan lain ja tätä kautta laissa mainitun sapattikäskyn. Yksikään ihminen ei pelastu lakia noudattamalla, vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, syntiemme sovittajaan. Harhaopettajat perustelevat Galataiskirjeen kohdalla 3:10-13, että laki ei kuuluisi Uuden-liiton uskoville. Kyseinen Raamatunkohta ei kuitenkaan tarkoita, että laki olisi kumottu eikä sitä enää tarvita, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kukaan ihminen ei voi pelastua omilla teoillaan. Kristus kärsi Golgatalla kuoleman meidän syntiemme tähden, jotta meillä olisi pelastus Hänen vanhurskautensa tähden. Me saamme lahjaksi Hänen vanhurskautensa vaatteet ja vain Häneen uskomalla me pelastumme!

Apt:15:28-29"sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät; että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin...". Monet puolustavat sapattikäskyn laiminlyömistä tällä Raamatunkohdalla. Tämä Raamatunkohta ei puhu kuitenkaan mitään sapatinvietosta. Kun apostolit tulivat kyseiseen tulokseen kokouksessaan Jerusalemissa, niin meidän on hyvä tietää, että kysymyksessä ei ollut kiista sapatinvietosta, vaan siitä, että juutalaiset kristityt olisivat halunneet ympärileikata pakanakristityt (Apt.15 luku). Kiista ei siis noussut sapatti-asiasta, vaan ympärileikkauksesta ja siksi päätöksessä ei mainita sapattisanaa ollenkaan.

Alkukristityt pyhittivät seitsemännen päivän, se oli heille "itsestäänselvyys", ja siksi siitä ei tarvinnut kiistellä. Myöskin, jos otamme tuon Raamatun kohdan tarkempaan käsittelyyn, huomaamme, että tuon päätöksen perusteella ( jos se ymmärretään samalla tulkintaperiaatteella, kuin harhaopettajat opettavat, että kaikki olisi luvallista mitä tuossa kokouksessa ei olisi päätetty kiellettäväksi) pakanat voisivat esim. varastaa. tappaa, juoda viinaa jne...Tämä tällainen tulkintaperiaate ei tietenkään tee oikeutta kokonaisvaltaiselle Raamatun tulkinnalle, vaikkakin juuri tällä tulkintaperiaatteella Jumalan lain vastustajat Raamattuansa tulkitsevat ja opettavat...

Ei Jumala kehota Jeesuksen opetuslapsia juomaan viinaa tai tappamaan saatikka varastamaan. Jokainen Raamattunsa hyvin tunteva tietää, että Raamattu toisaalta kertoo miten Jumala suhtautuu varastamiseen tai muihin edellä mainittuihin asioihin. Sama pätee myös sapattiasiaan. Meidän täytyy vastaus etsiä muualta Raamatusta, niistä kohdista, joissa puhutaan sapatista ja sen vietosta, eikä sortua vääntämään Raamattua kieroon, liittäen milloin mitäkin jakeita selittämään jotakin sellaista, mihin ne eivät oikeasti liity millään tavalla! Siksi emme voi edellä mainittuun Raamatunkohtaan (Apt:15:28-29), perustaa yhtään Jumalan lain vastaista väitettä, sillä eihän siinä mainita sapatista mitään! Se olisi hulluutta, koska silloin meidän täytyisi unohtaa kokonaan muu Raamatun ilmoitus! Näin kuitenkin tekevät harhaopettajat väittäessään edellä mainitun Raamatun paikan perusteella, ettei sapatti kuuluisi Jumalan kansalle!

Room.14:5" toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma". Tämäkään Raamatunkohta ei puhu mitään sapatista, vaikka tällä Raamatun paikalla harhaopettajat, nuo kiivailijat, jotka vastustavat Jumalan rakkaudellisia käskyjä ja täten itse Jumalaa, pyrkivätkin perustelemaan käsityksensä oikeaksi. Sapattisanaa siinä ei mainita lainkaan! On myöskin syytä panna merkille, että vaikka siinä mainittaisiinkin sapattisana, niin mistä tietäisimme kuitenkaan, että siinä puhuttaisiin Jumalan antamasta lepopäiväkäskystä sillä "juutalaisuudessa" oli paljon erilaisia sapatteja.

Vaikka ajattelisimmekin lailla harhaopettajien, että Paavali kirjoittaisi tässä sapateista, (mikä on kyllä harhaanjohtavaa), niin on mielenkiintoista huomata, että tuo kyseinen kohderyhmä, jolle Paavali kirjoitti, "pyhitti" joko yhden päivän tai sitten kaikki päivät. Eli toisin sanoen, "vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin"! Siis vielä kerran- vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin!

Joten edellä mainittu Raamatunpaikka, samalla tulkintaperiaatteella kuin sapatin vastustajat sen tulkitsevat, päinvastoin kuin luullaan, yllättävää kyllä, tukee sapatinviettämistä! Sillä vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin! Edellä mainittu Raamatunpaikka ei kehota siihen, että emme pyhittäisi yhtään päivää, vaan päinvastoin, kehottaa pyhittämään ainakin yhden päivän! Myöskin, kun muistamme, että vain Jumalan kymmenen käskyä kuuluu Uuden-liiton uskoville, eivät mitkään muut juutalaisille annetut ohjeet, niin on sanomattakin selvää, että tuo yksi päivä, joka tulisi vähintäänkin pyhittää, on tietenkin Jumalan kymmenessä käskyssä mainittu lepopäivä, eli viikon seitsemäs päivä! Toisin sanoen, edellä mainittu Raamatun paikka, jolla harhaopettajat pyrkivät perustelemaan sapatinvastaista opetustaan, heidän oman tulkinta periaatteensa mukaisesti, kehottaa Uuden-liiton uskovia viettämään Jumalan kymmenessä käskyssä mainittua lepopäivää.

Vaikka Raamattu erittäin selkeästi kehottaa viettämään lepopäivää ja osoittaa täten myöskin, että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa, niin kaikesta tästä huolimatta harhaopettajat pyrkivät mitä erilaisimmilla ja mielivaltaisimmilla Raamatun tulkinnoillaan sotimaan kokonaisvaltaista Jumalan selkeää ilmoitusta vastaan. Seuraava Paavalin kirje Galatalaisille on yksi heidän suosituimpia Raamatun kohtiaan, jota hyväksi käyttäen he omalla mielivaltaisella tulkinnallaan pyrkivät eksyttämään ihmisiä, julistaen, ettei sapatti ja täten kymmenen käskyä kuuluisi enää Uuden-liiton uskoville, Gal.4:10-12 "Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt. Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet".

Edellä mainittu Raamatun paikka, niinkuin eivät monet aikaisemmatkaan, mainitse sanallakaan seitsemännen päivän sapattia, Jumalan antamaa lepopäivää. Paavali tässä kohdin tarkoittaa, että uskonnollisia muotomenoja noudattamalla ei kukaan ihminen voi pelastua ( jotkut Galatalaiset luulivat niin, kts.jae 21 ja luku 5 jae 4). Huomaamme myös, että edellä mainitussa kirjeessään Galatalaisille Paavali pyytää galatalaisia muuttumaan hänen kaltaisekseen. Paavali itse vietti sapattia ja täten kehottaessaan galatalaisia ottamaan oppia hänestä, sen sijaan, että kieltäisi sapatin vieton, kehottaa lukijoitaan viettämään seitsemännen päivän sapattia! Toisin sanoen, edellä mainittu Raamatun paikka ei missään nimessä sodi Jumalan lakia, sen enempää kuin seitsemännen päivän sapatin viettämistäkään vastaan, vaan on itse asiassa Paavalin ehkä tärkein puolustuspuhe Jumalan antaman lepopäiväkäskyn viettämisestä. On suoranainen hulluus, että sapatin vastustajat pyrkivät käyttämään edellä mainittua Raamatunkohtaa opetuksessaan, sillä näin he itse tuomitsevat oman mielivaltaisen käsityksensä sapatin vietosta, tai tarkemmin sanottuna, he antavat Paavalin tehdä sen...

Myöskin tulkittaessa edellä mainittua Raamatunkohtaa, tulee muistaa, että Galatian alue (nykyisessä Turkissa) oli pakanaseutua, jossa epäjumalanpalvelus ja pakanakulttuuri kukoisti. Kun Paavali saarnasi evankeliumia Galatian alueella, tulivat monet pakanuudessa ja epäjumalanpalveluksessa elävät ihmiset uskoon. Nämä uskoon tulleet alkoivat kuitenkin pian tekemään "kompromisseja" pakanallisten uskontojen kanssa ja olivatkin palaamassa takaisin epäjumaliensa palvontaan. Pakanallisiin tapoihin kuuluivat esim. tiettyjen päivien ja vuosien ja kuukausien ns. palvonta. Näinä päivinä suoritettiin erityisesti pakanallisia tapoja ja näistä Paavali heitä varoitti. Edellä mainitussa Raamatun paikassa ei ollut kyse Raamatullisista juhla-ajoista, vaan pakanallisista juhlista joita Galatalaiset niin mielellään viettivät!

On siis selvää, että seitsemännen päivän sapatti kuuluu Jumalan kansalle, tänäänkin. Monet eivät kuitenkaan vietä sapattia tai jos viettävätkin, niin vääränä ajankohtana. Katolilainen kirkko ja tätä kautta lähestulkoon kaikki kirkkokunnat maailmassa opettavat, että Jumalan lepopäivä tulisi viettää sunnuntaina, mutta tälle opetukselle ei ole mitään Raamatullisia perusteita.

Harhaopettajat väittävät, etteivät alkukristityt viettäneet seitsemännen päivän sapattia juutalaisen tavan mukaan. Heidän väitöksellään ei ole kuitenkaan mitään todellisuuspohjaa ( kts.Apt.13:43), sillä jos alkukristityt olisivat viettäneet sapattia sunnuntaina eli viikon ensimmäisenä päivänä, niin miksi sitten Rooman Keisarin Konstantinuksen piti "erikseen" säätää lepopäivä sunnuntaille? Miksi siirtää jotakin sellaista, joka siellä jo on? Itse asiassa Rooman Keisarin toiminta on selvä todiste siitä, että alkukristityt viettivät sapattia lauantaina, eli viikon seitsemäntenä päivänä.

Alkukristityt viettivät myöskin "Herran päivää" ( 1 päivä), tästä voimme lukea Apt.20:7 /1 Kor.16:1-4. Herran päivä ei missään vaiheessa ole kuitenkaan syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapattia! Raamatussa ei ole ainuttakaan mainintaa tästä. Alkuseurakunnassa vietettiin viikon ensimmäistä päivää (sunnuntai) uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Viikon ensimmäinen päivä oli myöskin "yhteinen keräyspäivä". Mutta viikon ensimmäinen päivä (sunnuntai) ei ole kuitenkaan se Jumalan antama lepopäivä, jota Jumala kymmenessä käskyssään käskee viettämään. Herran päivä (viikon ensimmäinen päivä, eli sunnuntai) ei ole koskaan syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapattia, joka tulee viettää viikon seitsemäs päivä (lauantai), eikä Raamatun mukaan tule syrjäyttämäänkään.

Harhaopettajat, jotka vastustavat seitsemännen päivän sapattia ja selittävät, että "Herran päivä" olisi tullut sen tilalle, väittävät, että Jeesus asetti ehtoollisen sapatin tilalle. On muistettava, että Jeesus asetti ehtoollisen torstai-iltana, eikä suinkaan sapatin, vaan pääsiäisen tilalle.

Ote kirjasta, Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys , s.246: "On havaittava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, Roomalaisen käytännön mukaan. ...Messias mitä ilmeisemmin nousi kuolleista viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, oltuaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Tämän perusteella on ilmeisesti niin, että sunnuntaita tarkalleen ottaen ei voida viettää Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska se tapahtui lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa. Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesti sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooassa viikon ensimmäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää ja ehtoollista viettämään. (jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niinkuin monet ovat virheellisesti ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta sitten mursi leipää uskovien kanssa, Apt.20:7-11) Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivänmurtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päättyessä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa (kun kolme keskivahvaa tähteä on tullut näkyviin taivaalle), lauantai - iltana, juutalaiset viettivät sapatin päättämisseremonian, havdalan ( havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä seremonialla), rukouksineen joko kotona tai synagogassa kokoontuneena. Toisekseen viikon ensimmäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtamiseen."

Ote kirjasta, Antikristuksen eksytys ja apostolinen seurakunta, s.227-228: "3 Moos. 23:27,32" tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa herralle uhri...se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti."...Raamatun järjestelmän mukaan vuorokausi vaihtuu illalla, auringon laskiessa. Kun luomiskertomusta tutkitaan, siellä toistuu sama ilmaisu; tuli (oli) ehtoo (ilta)ja tuli (oli) aamu, ensimmäinen päivä, toinen päivä, kolmas päivä jne. Kolmannessa Mooseksen kirjassa, luvussa kaksikymmentä kolme, Jumala antaa juhla-aikamääräykset Israelin kansalle. Suuri sovituspäivä määrättiin pidettäväksi seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä, jo alkaen yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan. Nämä Raamatunpaikat osoittavat sen, että Jumalan asetuksen mukaan Raamatullinen vuorokausi eli päivä vaihtuu illalla, auringon laskiessa, eikä keskiyöllä, kuten Roomalainen järjestelmä on sen muuttanut. Raamatullinen vuorokausi on siis illasta iltaan, auringon laskusta auringon laskuun, Jumalan säätämyksen mukaan". (lainaus kirjasta Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys loppuu).

Jumalan antama lepopäivä, seitsemännen päivän sapatti tulee viettää Raamatullisen kalenterin mukaan, eli perjantai illasta (auringonlaskusta) lauantai iltaan (auringonlaskuun) eli viikon seitsemäs päivä! Katolinen kirkko on kuitenkin muuttanut lepopäivän sunnuntaille, vastoin Raamatun selkeää opetusta.

300-luvun alussa Roomalaiset siirsivät sapatin viikon ensimmäiselle päivälle, eli sunnuntaille. Näin toteutui Danielin profetia, Dan.7:25"... hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi".

Ote Fredrik Nielsen, kristillisen kirkon historia 1:s.173"Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä "auringon, helioksen päivä", koettivat he kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittivät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkoittamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä "auringonpäivä". Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2,3 jne. Pakanallisia kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin ( sunnuntai, maanantai). Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi....turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainoaa lausuntoa, joka tukisi käskyn soveltamista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi".

Ote samaisesta kirjasta, s.324: "Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittäminen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo v.321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnia-arvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunkilaisten käsityöläisten lepopäiväksi".

Laodiken kirkolliskokous (katolinen kokous) v.364 määräsi: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä (sunnuntai) päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea pois Kristuksesta." Se, että tällainen asetus piti asettaa, tarkoittaa sitä, että siihen aikaan kristityt pitivät sapattia lauantaina.

Jotkut haluavat kumota lauantaisen sapatin vieton Ilm.1:10 kohdalla, jossa Johannes oli "Hengessä Herran päivänä", väittämällä, että kyseessä oli sunnuntai. Sellainen johtopäätös ei kuitenkaan ole oikeutettu, sillä kristityt eivät käyttäneet nimitystä "Herran päivä" sunnuntaista, kuin vasta paljon myöhemmin. Ensimmäiset luotettavat viittaukset sunnuntaihin "Herran päivänä" ajoittuvat toisen vuosisadan lopulle. Myöhempiä asetuksia: Maconin synodi kielsi 585 peltotyöt sunnuntaina / Bonifacen synodi antoi määräyksen sunnuntain pyhittämiseksi 680 / samoin Frankfurtin synodi 794 / samoin Rooman synodi 826 / samoin Pariisin synodi 829 / Paavi Leo IV;n aikana määrättiin kirkolliskokouksessa 853, että sunnuntaita oli noudatettava "herran päivänä".

Kukaan kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkkoisistä ei pane sunnuntain vieton alkuperää Kristuksen tai apostolien tiliin. Augustus Neander, kristillisen ajan merkittävimpiä historioitsijoita kirjoittaa:"sunnuntain juhlapäivä, niinkuin muutkin juhlapäivät, oli aina vain ihmisten laatima säädös, eikä apostolien mieleenkään tullut saada tässä kohdin aikaan jumalallista käskyä; eikä varhainen apostolinen seurakunta aikonut siirtää sapattilakeja sunnuntaille. ehkä toisen vuosisadan lopulla tällaista soveltamista alkoi ilmetä; sillä näihin aikoihin ihmiset näyttävät pitäneen työntekoa sunnuntaina syntinä". ( lainaus: The History of the Christian religion and churc,s.186). Näin siis kirkko muutti sapatinviettopäivän sunnuntaille.

Reggion arkkipiispan mielipide oli, että perimätiedon on oltava Raamatun yläpuolella, koska kirkko pelkän perimätiedon arvovallalla oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi. Näin hän sanoo: "tämän ajan harhaoppisten tila on se, että he eivät luota mihinkään muuhun enempää kuin siihen, että he Jumalan Sanan varjolla kumoavat kirkon arvovallan; aivan kuin kirkko, Hänen ruumiinsa, voisi olla Kristuksen Sanaa tai kirkon Päätä (Kristusta) vastaan. Päinvastoin, Raamattuhan mitä selvimmin havainnollistaa kirkon arvovallan; sillä samalla kun kirkko toisaalta suosittelee Raamattua, julistaa sen jumaliseksi, antaa sen meidän luettavaksemme, se epäselvissä asioissa selittää sitä uskollisesti, ja tuomitsee kaiken mikä on sen vastaista; toisaalta Herran opettamat lain määräykset Raamatussa on saman arvovallan nojalla lakkautettu. Sapatti, lain suurenmoisin päivä, on muutettu Herran päiväksi...näitä ja muita samanlaisia asioita ei ole lakkautettu Kristuksen opetuksen nojalla ( sillä Hän sanoo tulleensa lakia täyttämään, ei kumoamaan), vaan ne on muutettu kirkon arvovallalla. Jos kirkko tosiaan pantaisiin viralta (koska harhaoppeja täytyy aina olla), kuka kuuluttaisi totuutta, kuka saattaisi harhaoppisten itsepintaisuuden häpeään?" ( Ote: Mansi sc, 33. osa, kappaleet 529, 530, kursivointi lisätty)

Region arkkipiispa 18.1-1562: "kirkon arvovaltaa ei voitaisi sen tähden sitoa Raamatun arvovaltaan, koska kirkko oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi, ei Kristuksen käskystä, vaan oman arvovaltansa nojalla".(Canon and tradition, s.263, kursivointi lisätty)

Augsburgin tunnustus, vuodelta 1530: "He (katoliset) viittaavat myös sapattiin, joka kymmenen käskyn vastaisesti näyttää siirretyn vietettäväksi Herran päivänä. Mistään muusta esimerkistä ei tehdä niin suurta numeroa kuin sapatin muuttamisesta. Näin he korostavat äärimmilleen kirkon valtaa, koska se on kyennyt myöntämään vapauksia jopa kymmenen käskyn määräyksestä". (Augsburgin tunnustus, toim. Kaarlo Kalliala, 1980, s.45)

Merkittävä historioitsija Dean Stanley kirjoittaa: "Vanhan pakanallisen nimen "dies solis" eli "sunnuntai" säilyminen kristillisen viikottaisen juhlapäivän nimenä johtuu suurelta osalta pakanoiden ja kristittyjen näkemysten ykseydestä, jonka vuoksi Konstantinus suositteli viikon ensimmäistä päivää alaisilleen, niin pakanoille kuin kristityillekin, "auringon kunnianarvoisena päivänä"....Se oli hänen tapansa saada valtakunnan erilaiset uskonnot sopusointuun yhden yhteisen käytännön johdolla". (Lectures on the eastern churh, luento 6, s.291)

Seuraavaksi virallisesta katolisesta julkaisusta kohta:

"Kaikissa virallisissa opillisissa kirjoissaan protestantit väittävät, että heidän uskontonsa perustuu Raamattuun ja yksin Raamattuun, ja he kieltävät perimätiedolla olevan minkäänlaista osaa uskonsa perustana. Uudessa- testamentissa ei ole missään selvää mainintaa, että Kristus muutti lepopäivän lauantailta sunnuntaille. Kuitenkin kaikki protestantit, seitsemännen päivän adventisteja lukuun ottamatta, viettävät sunnuntaita. Viettäessään sunnuntaita protestantit seuraavat perimätietoa". (our sunday visitor, 11.7-1950)

Niin kuin olemme tulleet huomaamaan, Jumalan laki ja myöskin lepopäiväkäsky kuuluu Jumalan kansalle, tänäänkin. Sapatti, joka tulee viettää perjantai-illasta lauantai-iltaan (auringonlaskusta auringonlaskuun) on katolisen kirkon toimesta siirretty sunnuntaihin. Suuri kristikunta, joko tietäen, tai tietämättään on niellyt katolisen kirkon harhaopetuksen. Samanaikaisesti kun suuri kristikunta nimittää Paavia antikristukseksi, se kuitenkin viettää vääränä aikana Jumalan lepopäivää katolisen opetuksen mukaisesti. Niin, kuka tässä onkaan eksyksissä ja ketä sopisi nimittää antikristukseksi?

Tänä päivänä on saatavissa kaikennäköistä hengellistä kirjallisuutta. Kalevi Lehtinen on kirjoittanut kirjan "Armosta". Tuo kirja sotii Jumalan lakia vastaan ja täten myöskin sapatin viettämistä vastaan. Luokaamme hetkeksi katseemme tuon kirjan sisältöön, ja sallithan minun, oi rakas lukijani, kertoa sinulle totuus tuon kirjan harhaopillisesta näkemyksestä.

Kalevi Lehtinen on suosittu puhuja maamme monissa kirkkokunnissa. Häneltä on ilmestynyt monia kirjoja ja häntä arvostetaan. Monet pitävät häntä "armoitettuna" sananjulistajana uskoen kaiken, mitä hän joko kirjoittaa tai sanoo, valitettavasti...Sain erään hänen kirjansa käsiini, kun kuuluin Imatran Helluntaiseurakuntaan. Sen toi minulle eräs "vanhemmistoveli", siksi, että ymmärtäisin Jumalan armon. Tuo kyseinen vanhemmistoveli piti kirjaa hyvänä opetuksena ja niinkuin arvata sopii, hän ei itse kunnioittanut Jumalan lakia yhtään, vaan uskoi, että olemme "armon alla", vailla mitään Raamatullisia peliohjeita.

Todellisuudessa, tuo vanhemmistoveli tuotuaan Kalevi Lehtisen kirjan minulle, osoitti vain oman tyhmyytensä ja osaamattomuutensa suhteessa Raamattuun. Luettuani Kalevi Lehtisen käsityksiä Jumalan laista ja armosta, en voinut muuta kuin tuntea Pyhää vihaa tuota harhaopetusta kohtaan. Kalevi Lehtinen kirjoittaa kirjassaan, ettei yksikään pakana, joka oli tullut Israelin Jumalan valta piiriin, siten, että olisi alkanut palvelemaan Aabrahamin Jumalaa, olisi pyrkinyt noudattamaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä. Sivulla 198 hän mm. kirjoittaa: "...ei heistä tullut juutalaisia eikä heitä pantu kymmenen käskyn eikä muunkaan lain alle". Tässä yhteydessä hän vetoaa kiistaan, joka käytiin ympärileikkauksesta Jerusalemissa, Apt:15:28-29"sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät; että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin..

Tuossa kyseisessä kiistassa Pietari vetosi tapaukseen, joka tapahtui Korneliuksen talossa Apt.15:7-9 / Apt.10:1-48. Kornelius pyrki noudattamaan, jo ennen tuota tapausta, Jumalan kymmentä käskyä. Kalevi Lehtinen kuitenkin väittää, ettei yksikään pakana, käännyttyään kristinuskoon, pyrkinyt noudattamaan lakia. Jos Kalevi olisi vaivautunut tutkimaan Raamatussa mainittua Korneliusta, edes tuota yhtä tapausta, niin olisiko hän siitä huolimatta väittänyt kirjassaan, että yksikään pakanauskova ei pyrkinyt noudattamaan lakia? Tai ehkä Kalevi Lehtinen on tutkinut Korneliuksen tapausta, mutta ei vain halunnut käsitellä sitä? Raamattu kertoo meille Korneliuksesta. Kornelius ei ollut juutalainen, mutta hän kuitenkin palvoi Israelin Jumalaa. Pyrkikö Kornelius noudattamaan lakia?

Ote, Aapeli Saarisalo / sanakommentaari / Mikro-rabbi:" Kornelius oli ns. Italialaisen kohortin päämies Kesareassa. Olematta varsinainen proselyytti Kornelius oli omaksunut uskon Israelin Jumalaan. Hän ei ollut vain itse vilpittömän hurskas ja hyväsydäminen, vaan piti koko perheväkensä Jumalanpelossa". Kornelius oli hurskas eli pyrki noudattamaan Jumalan antamaa kymmentä käskyä, vaikka ei ollutkaan juutalainen!

Ote, Aapeli Saarisalo / sanakommentaari / Mikro-rabbi:"Hurskaus Vt:n aikana tarkoitti sitä, että ihmisen suhde Jumalaan oli oikea, koska hän oli "vaeltanut kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomana", «Luuk. 1:6»; «Room. 10:5»; «Fil. 3:6». Vt:n aikanakaan ei ajateltu hurskasta synnittömäksi, «Saarn. 7:20», vaan hurskas oli se, joka syntiensä tähden pitäytyi lain säännöksiin ja uskossa uhrasi määrätyt uhrit, esim. «3. Moos. 4:27-35»."

Kornelius on hyvä esimerkki siitä, että ei tarvinnut olla juutalainen pyrkiäkseen noudattamaan Jumalan kymmentä käskyä. Kalevi Lehtinen väittäessään kirjassaan, etteivät Jumalan käskyt kuuluneet pakanauskoville, ei joko tiedä todellisuutta, tai sitten tarkoituksella pyrkii sotimaan Jumalan lakia vastaan, käyttäen vilpillisiä keinoja. Yksi harhaopettajien käyttämä menetelmä kun on jättää jotakin "oleellista" kertomatta...

Monet pitävät Kalevi Lehtistä koko totuuden julistajana, mutta näin ei valitettavasti ole. Luokaamme vielä katseemme Korneliukseen, jotta ymmärtäisimme, että Kalevi Lehtinen julistaessaan vain armoa, on sortunut siihen, mihin moni muukin Jumalan lain vastustaja, nimittäin, sotimaan itse Jumalaa vastaan!

Apt.10:2-4 " hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!" Tämä loi katseensa Häneen ja sanoi peljästyneenä: "mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä".

On itsestään selvää, että Kornelius tullessaan uskoon, pyrki noudattamaan Jumalan rakkaudellista lakia, sillä ennen uskoontuloaankin, (täyttymistä Pyhällä Hengellä) hän oli pyrkinyt elämään Jumalan tahdon mukaan. Nyt, kun hän oli saanut kokea, että hänen rukouksiinsa vastattiin, niin on sanomattakin selvää, että hän tunsi syvää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta Häneen halusi entistä enemmän vaeltaa Hänen tahdossaan.

On tyhmää väittää, että Kornelius olisi kääntänyt selkänsä Jumalan rakkaudelliselle laille kohdattuaan Kristuksen, sillä nyt, jos koskaan, hän ymmärsi tuon lain kultaakin kallisarvoisemmaksi! Kornelius ymmärsi, että oli rikkonut Jumalan tahtoa, Jumalan lakia vastaan, siitäkin huolimatta, että oli yrittänyt parhaansa, ja koska Jumala joutui antamaan Aino syntymisen Poikansa syntien sovitukseksi, oli se varma osoitus siitä, että laki oli Pyhä ja ettei sitä voinut kukaan koskaan kumota. Jumala antoi oman Poikansa, jotta tämä täyttäisi lain ja se oli selvä osoitus Korneliukselle, että laki tulisi pysymään niin kauan, kunnes perustettaisiin uusi taivas ja uusi maa. Edes siellä ei laki olisi taaksejäänyttä elämää, sillä miten Jumala voisi tahtonsa erottaa itsestään, sillä laki on sama kuin Jumala. Jumalan Sana on sama kuin Jumala itse.

Myöskin Kornelius ymmärsi, että hänen ei enää koskaan tarvitsisi uhrata lukemattomia eläinuhreja syntiensä vuoksi, koska Jumala oli lähettänyt oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kertakaikkiseksi uhriksi hänen syntiensä edestä. Nyt jos koskaan, tunsi Kornelius syvää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan ja se sai hänet entistä innokkaammin palvelemaan lakia. Hän ymmärsi, ettei saanut pitää pilkkanaan kertakaikkista uhria, Jeesusta Kristusta, ja juuri siksi, pyrki tekemään elämässään nyt parannusta enemmän kuin koskaan aikaisemmin, eli pyrki ojentautumaan Jumalan tahdon eli kymmenen käskyn mukaisesti, Hebr.10:26-27" Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat".

Olemme jo edellä käsitelleet sitä, että Jumalan kymmenen käskyä kuuluvat Jumalan kansalle, tänäänkin, ja siksi on itsestäänselvyys, että myös Kornelius suhtautui lakiin samoin kuin kaikki tämän päivän todelliset Jumalan lapset; suhtautumalla nöyrästi Jumalan rakkaudellisiin käskyihin ja pyrkien elämään niiden mukaan....

Kalevi Lehtinen kirjassaan tuo esille apostolien kiistan Jerusalemissa. Hänen mielestään tuossa kokouksessa kumottiin kymmenen käskyä! Todellisuudessa tuossa kokouksessa ei käsitelty Jumalan rakkaudellista lakia, vaan ympärileikkausta. Jokainen tuohon kokoukseen osallistuja ymmärsi, että pelastus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen ( Apt.15:11), eikä laista siksi tarvinnut väitellä. Ympärileikkauksesta sen sijaan käytiin kovaa kiistaa. Kalevi Lehtinen kirjassaan painottaa sitä, että kaikki tulee tarkasti perustella Jumalan Sanalla ( mm. sivut 215 ja 207). Kirjassaan hän useasti kertoo tilanteista, joissa hän on sanonut toisinajatteleville ihmisille, että näyttäkää Raamatusta, lukeeko siellä sanatarkasti niin. Mielestäni Kalevin ohje on hyvä, ja siksi itsekin sitä nyt käytän. Esitän kysymyksen: lukeeko Apostolien tekojen viidennessätoista luvussa sanatarkasti, että Jumalan kymmenen käskyä olisi kumottu? Jos ei lue (niinkuin ei luekaan), niin silloin on kenenkään turha alkaa väittämään, että tuossa kokouksessa oltaisiin kumottu 10-käskyä! Niin kuin huomaat, Kalevi, jos tätä kirjaa luet, että oma käytäntösi petti sinut, sillä et sinäkään voi vaatia muilta sellaista, mihin et itsekään pysty...

Kalevi Lehtinen selittää kirjassaan sivulla 200, että edes kymmentä käskyä ei pantu heidän kannettavakseen, tarkoittaen taas edellä mainittua kokousta Jerusalemissa. Tällaiselle tulkinnalle ei löydy kuitenkaan Raamatullisia perusteluja. Todellisuudessa Apostolien kokous Jerusalemissa vahvisti lain, ei kumonnut sitä. Nimittäin, Raamattu kertoo meille, että Jumalan laki on kokonaisuus, Jaak.2:10-11"Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä Hän, joka on sanonut: "älä tee huorin", on myös sanonut: "älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja".

Apostolien kokouksessa Jerusalemissa vahvistettiin eräitä lain osia ja täten myös koko laki, Apt.15:23-29"...ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me Apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin, niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. jääkää hyvästi!"

Kokouksen lopputulos oli, että osa 10;stä käskystä kuitenkin laitettiin heidän kannettavakseen. Haureus on lueteltu 10;ssä käskyssä. ja myöskin epäjumalien palvonta (epäjumalille uhrattu liha oli epäjumalien palvontaa)! Kymmenen käskyä kieltää selvästi epäjumalien palvomisen missä tahansa muodossa, 2 Moos.20:3-6 "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni".

Kymmenen käskyä kieltää selvästi myöskin haureuden, joka lueteltiin Apostolien julistuksessa asiaksi, jota tuli välttää, 2 Moos.20:14"Älä tee huorin". Niin kuin huomaamme, kaksi käskyistä vahvistettiin Apostolien kirjeessä (kiellettiin epäjumalien palvonta ja haureus) ja kun Raamattu ilmoittaa meille, että laki on kokonaisuus, niin todellisuudessa Jumalan kymmenen käskyä vahvistettiin tuossa kokouksessa, ei suinkaan kumottu, niinkuin Kalevi Lehtinen valheellisesti väittää kirjassaan sivulla 200: "Pakanuudesta kristinuskoon kääntyneet vapautettiin kaikista lain vaatimuksista". Jos Kalevi Lehtinen itse elää, niinkuin muita opettaa, niin mahtaa hänen elämänsä olla täynnä valheellista vapautta....

Kalevi Lehtinen kirjassaan pyrkii tekemään naurunalaiseksi koko Jumalan rakkaudellisen Pyhän lain, selittäessään sivulla 203 mm." Miten kaikkitietävä Jumala ikinä olisi voinut antaa ihmisille niin kurjan ja huonon pelastuskeinon, ettei se olisi tepsinyt yhdenkään ihmisen elämässä"?

Lehtisen mielestä laki on huono ja kurja. Raamattu puhuu meille kuitenkin toisenlaista kieltä, 1 Tim.1:8 "Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään" / Room.7:12 "Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä" / Ps.119:71-72"Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata" / Ps.19:8"Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät".

Kalevi Lehtinen ei ole ymmärtänyt Jumalan rakkauden lakia ollenkaan ja luultavasti hänen faninsa (opetuslapsensa) vielä vähemmän. Lehtinen antaa ymmärtää kirjassaan, että Jumalan laki oli niin surkea, ettei sitä kukaan olisi pystynyt noudattamaan. Tälläkään väittämällä ei ole todellisuuspohjaa, sillä Jeesus Kristus, puuseppä Nasaretista, omalla elämällään osoitti, että laki on hyvä ja että sitä pystyy noudattamaan, jos vain haluaa...

Jumala ei ole koskaan antanut lakia siksi, että sen kautta pelastuttaisiin. Jumala on suuressa armossaan ensin armahtanut ja sitten vasta antanut rakkaudelliset ohjeet. Näin Hän menetteli Israelin kansan kanssa, ja näin Hän menettelee myöskin meidän kanssamme. Jeesuksessa Kristuksessa me pääsemme Jumalan yhteyteen ja eläessämme Jumalan yhteydessä meillä on pelisäännöt, ohjeet, Jumalan kymmenen rakkaudellista käskyä, joita Hän tahtoo, että pyrkisimme noudattamaan.

Jumala antoi lain Mooseksen kautta Israelin kansalle. Jumala oli ensin kuitenkin itse valinnut tuon kansan, ja vasta sitten antoi heille rakkauden lakinsa, kymmenen käskyä. Jumalan valitsi Israelin kansan armosta elämään Hänen tahdossaan. Samoin tänäkin päivänä Jumala kutsuu ihmisiä pelastukseen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa elämään Hänen yhteydessään, elämään Hänen tahdossaan, elämään Hänen ohjeidensa mukaista elämää....

"Ajatellaanpa, että menet käymään jonkun luona kylässä. Astuessasi talon kynnyksen yli, olet talon isännän ehdoilla. Jos haluat kylässä pitempään olla, niin tietysti noudatat isännän ehtoja ja kaikki sujuu hienosti. Jos taas haluat olla kylässä omilla ehdoillasi, piittaamatta pätkääkään talon isännän tahdosta, niin lopputulos on luultavasti se, että sinut heitetään tuosta talosta ulos. Mutta tottahan toki sinä haluat elää kylässä talon isännän ehdoilla. Miksikö, no tietysti, koska sinä kunnioitat häntä ja haluat että "homma pelaa", koska sinä rakastat häntä. Sinulle jäi kyllä valinnan mahdollisuus, eihän sinun olisi ollut pakko mennä tuonne kylään. Kaikki tapahtuu siis vapaan tahdon mukaan. Isännän säännöt ovat kullanarvoisia, koska ne takaavat sen, että talossa säilyy järjestys"!

Samoin on laita, kun käsittelemme 10;tä käskyä. Israelin kansa oli astunut sisään "Jumalan huoneeseen". Ilman kutsua, väkivalloin, se ei olisi voinut sitä tehdä. Jumala oli heidät kutsunut. Kun tuo kansa astui "ovesta sisään" Jumalan huoneeseen, oli selvää että he toimisivat Jumalan ehdoilla. Jumala antoi nämä ehdot Siinain vuorella 10;n käskyn muodossa. Israelin kansan tuli näitä ehtoja noudattaa (toisin kuitenkin kävi). Jumala ei antanut lakia, että sitä talon ulkopuolella noudatettaisiin. Laki kuului talon sisä puollelle, koska siellä vasta astuu voimaan talon isännän ehdot. Siis ymmärrätkö, lain tehtävänä ei ole koskaan ollutkaan ketään pelastaa. Kaikki on tapahtunut vain armosta, niin Israelin, kuin meidänkin kohdalla. Lakia noudattamalla emme pääse Jumalan huoneeseen, mutta lakia rikkomalla pääsemme kyllä helposti ulos tuosta huoneesta.

Kalevi Lehtinen pyrkii kirjassaan tekemään Jumalan antaman lain syypääksi syntiin. Sivulla 203 hän mm. mainitsee:"Sen sijaan, että laki pyhittäisi, se herättää halun tehdä syntiä".Edellä mainitun väittämän hän pyrkii perustelemaan seuraavalla Raamatunkohdalla, Room.7:5 "sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle",

Ajatellaanpa, että ajat autolla liikenteessä. Siellä on erilaisia liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia. Saako nuo kieltotaulut sinut ajamaan ylinopeutta? Ajatko sinä ylinopeutta siksi, että nuo kieltotaulut antoivat sinulle siihen aiheen? Jokainen täysijärkinen tietää, että nuo kieltotaulut ovat tarpeellisia! Niillä on se vaikutus, että liikenne sujuu. Ilman noita tauluja , olisi liikenne erittäin vaarallista ja todellinen kaaos vallitsisi maanteillämme.

Elämän valtatiellä on myös säännöt, ja niitä tulee jokaisen pyrkiä noudattamaan. Jumala antoi rakkaudelliset kymmenen käskyä, jotta liikenne elämän valtatiellä sujuisi hyvin. Kalevi Lehtinen kuitenkin väittää kirjassaan, että Jumalan antamat säännöt (Jumalan kymmenen käskyä) olisivat syypäät syntiin ja laittomuuksiin. Kalevin mielestä säännöt synnyttävät halun rikkoa niitä. Eikö sääntöjä siis tarvita? Eikö liikennesääntöjä tarvita?

Entä Suomen laki? Onko maassamme esiintyvä rikollisuus lain asettajien vika? Kalevi Lehtisen mielestä ei tarvita mitään sääntöjä, sillä jos sääntöjä ja ohjeita ei tarvita Jumalan valtakunnan alaisuudessa eläville ihmisille, ei niitä tarvita silloin missään muuallakaan, ei myöskään liikenteessä niinkuin ei valtiossammekaan. Sama logiikka tulee päteä kaikkeen.

Toisin sanoen, jos Jumalan laki saa ihmiset enemmän tekemään syntiä, saavat myöskin liikenteessä olevat kieltotaulut tekemään enemmän liikennerikkomuksia puhumattakaan maamme laista, joka saman logiikan mukaan saa ihmiset tappamaan ja varastamaan. Mitä mielettömyyttä...

Room.7:5 "sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle". Edellä mainittu Raamatun paikka tulee tarkastella siten, että luemme myös seuraavat jakeet, jotta hahmottaisimme kokonaisuuden. Ei ole oikein, että Raamatusta otamme jakeen sieltä ja jakeen täältä, emmekä tarkastele asiaa kokonaisuudessaan.

Laki ei saa ketään tekemään syntiä, vaan laki osoittaa rikkomuksemme! Tämän huomaamme lukemalla edellä mainitun Raamatunkohdan seuraavia jakeita, Room7:7 "Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "älä himoitse".

Palatkaamme jo aikaisemmin mainittuun liikenne-esimerkkiin. Maanteillämme olevat nopeusrajoitukset ja kieltotaulut herättävät ihmisessä hänen ajettuaan ylinopeutta sen, että hän tiedostaa rikkoneensa lakia. Ihminen ajaessaan 110 km/ h;ssa nähdessään 80 km/ h;ssa kieltotaulun, herää siihen tosiasiaan, että hän on rikkonut lakia ( liikennesääntöjä)! Niin maanteillä olevat kieltotaulut kuin maassamme oleva Suomen lakikaan, eivät saa ketään tekemään vääryyttä, vaan luovat ihanteet ja toisaalta myöskin saavat lainrikkojat tiedostamaan syyllisyytensä. Se on yksi lain ja asetusten tehtävä. Vaikuttaa ihmisissä sen, että he tiedostavat rikkoneensa lakia, jos toimivat vastoin vallalla olevia sääntöjä eli-peli ohjeita.

Jumalan antamat 10 käskyä eivät vaikuta meissä niin, jos me olemme todellisia Jumalan lapsia, että haluamme entistä enemmän rikkoa Hänen rakkaudellista lakiaan, niinkuin ei autoilijassakaan, jos hän on normaali, kieltotaulut vaikuta sitä, että hän entistä enemmän haluaa ajaa ylinopeutta. Sama pätee myöskin maassamme vallalla olevaan Suomen-lakiin. Kaunis maamme tarvitsee lain, samoin kuin maantiemme tarvitsevat kieltotauluja ja asetuksia. Niin myös Jumalan lapset tarvitsevat Jumalan rakkaudellisen lain elääkseen Hänen tahtonsa mukaista elämää. Rikkomuksiin ja laittomuuksiin eivät ole syynä kiellot ja ohjeet vaan ihmisten väärä asennoituminen. Ei kukaan voi syyttää asetuksia ja ohjeita, rikkoessaan lakia, vaan asetukset ja ohjeet syyttävät lain rikkojaa. Sillä ilman yhteisiä pelisääntöjä ei kukaan tietäisi rikkoneensa lakia....

Kalevi Lehtinen väittää kirjassaan sivulla 205, että "laissa ei ole voimaa pyhittää ketään. Päinvastoin se saa synnin enenemään eikä vähenemään".

Jumalan antama laki ei todellisuudessa saa syntiä enenemään, vaan osoittaa meidät ihmisinä syyllisiksi rikkomuksiimme. Jos ei Jumalan lakia olisi, ei kukaan olisi syyllinen mihinkään! Jos ei suomen lakia olisi, ei täällä olisi rikollisuuttakaan, ja samoin, jos ei kieltotauluja ja asetuksia olisi maanteillämme, ei olisi myöskään liikennerikkomuksia. Miksi ei olisi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että lait ja asetukset osoittavat syyllisen syylliseksi, jos hän on rikkonut yhteisiä pelisääntöjä vastaan. Lait ja asetukset maassamme eivät saa rikollisuutta lisääntymään, niinkuin ei Jumalan antama lakikaan saa ihmisiä tekemään enemmän syntiä. Jos kaikki lait ja asetukset poistettaisiin maastamme, eläisimme todellisessa kaaoksessa. Samoin, jos Jumalan rakkaudellinen laki ei olisi enää voimassa Hänen omiensa keskuudessa, kukaan ei tekisi enää hyvää, vaan kaikki ihmiset eläisivät itsekästä elämää laiminlyömällä lähimmäisensä.

On muistettava, että Suomen laki, niinkuin kaikkien kristittyjen maiden laki, on aikoinaan perustunut Jumalan kymmeneen käskyyn (Älä tapa, Älä varasta, Älä tee huorin, Muista pyhittää lepopäivä, Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä jne.).Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun maassamme oli rangaistava teko, jos pilkkasi Jumalaa. Samoin kauppoja ei saanut pitää auki sunnuntaina, lepopäivänä ( vaikka tuo lepopäivä ollaankin muutettu katolisen kirkon toimesta lauantaista sunnuntaihin). Avioeroa ei saanut, jos ei puoliso ollut uskoton. Jotakin on kuitenkin vielä kristityn maan laista jäljellä (Kristitty maa on sellainen, jonka laki perustuu Jumalan kymmeneen käskyyn), sillä vielä tänäkin päivänä tappaminen on rangaistava teko, samoin varastaminen jne.

Kuitenkin, saatanallinen ajattelutapa on vaikuttanut maamme päättäjissä siten, että Suomen laki, joka on alunperin perustunut Jumalan kymmeneen käskyyn, (niinkuin kaikkien kristittyjen maiden laki), on kokenut haaksirikon. Jumalaa ei enää kunnioiteta, niinkuin menneisyydessä, ja maamme lakiin ollaan tehty muutoksia. Nyt kaupat saavat olla auki sunnuntaisin, saa pilkata avoimesti Jumalaa ja avioeron saa, kunhan sitä viitsii vain hakea, puhumattakaan kaikista niistä muista muutoksista, joita lakiimme ollaan tehty. Miten tämä on vaikuttanut ? Onko se, että lakia ollaan "löysennetty", vaikuttanut niin, että maamme moraalinen tila olisi mennyt parempaan suuntaan? Onko tänä päivänä maassamme parempi elää kuin esim. 50 vuotta sitten? Vapaus, joka maassamme vallitsee, todellinen luopumus Jumalan rakkaudellisesta laista, onko se tehnyt yhteiskunnastamme paremman paikan elää? Vastaa, Kalevi Lehtinen...

Jos Jumalan laki saa ihmiset rikkomaan entistä enemmän lakia, niin silloin maassamme olisivat nyt paremmin asiat kuin viisikymmentä vuotta sitten, nimittäin, nyt me Suomen kansalaisina saamme elää todella vapaata elämää, me olemme kansalaisina lähestulkoon kokonaan vapautettu Jumalan kymmenestä käskystä! Ei ole säädöksiä lepopäivästä, ei avioliitosta, puhumattakaan sananvapaudesta. Nyt saa jokainen julkisesti herjata Jumalaa niin paljon kuin tykkää, tämänhän olemme huomanneet jo monista televisio-ohjelmista. Tänä päivänä rikollista suojellaan enemmän kuin uhria. Kaikki ollaan lähestulkoon käännetty päälaelleen ja todellinen vapaus Jumalan kymmenestä käskystä vallitsee maassamme, vaikka vielä kutsummekin maatamme kristityksi maaksi. Kalevi Lehtinen, jos tätä kirjaa luet, vastaa minulle, mihin tämä kaikki on johtanut? Vieläkö kehtaat väittää, että Jumalan laki saa ihmiset tekemään enemmän syntiä ja laittomuutta?

Todellisuudessa, jos ei ole mitään lakia, ei ole rikkomustakaan, mutta se ei tarkoita sitä, että silloin ihminen olisi parempi, vaan se tarkoittaa sitä, että silloin ihminen julistaa itse olevansa oma jumalansa ja tekee laittomuuden tekoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Ihminen on luontaisesti paha, ihmisellä on halu tehdä pahaa, ja jos ei ihmiselle aseteta mitään rajoja, hän aina silloin toteuttaa itseään, eli tekee pahaa minkä ehtii. Tämä on valitettava tosiasia ja siksi tarvitaan lakia, myös Hengellisessä elämässämme. Me tarvitsemme Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä viitoittamaan meille tietä taivasten valtakuntaan. Me tarvitsemme ohjeita ja neuvoja osataksemme elää Jumalan tahdon mukaista elämää.

Jokainen yhteiskunta tarvitsee lain, samoin Jumalan valtakunnan perilliset tarvitsevat Jumalan rakkaudellisen lain (kymmenen käskyä). Jokainen Jeesuksen opetuslapsi kuuluu Jumalan "yhteiskuntaan" ja on velvollinen toimimaan tuon "yhteiskunnan" lakien mukaisesti. Ei yksikään valtakunta voi pysyä pystyssä, jos sillä ei ole selkeitä ohjeita, yhteisiä pelisääntöjä, eli lakia. Vain hullu voi väittää, etteivät Jumalan lapset tarvitse Jumalan kymmentä käskyä! Kalevi Lehtinen, ethän sinä ole hullu, ethän....

Kalevi Lehtinen menee kirjassaan todella pitkälle pyrkiessään poistamaan Jumalan lain kokonaan Uuden-liiton uskovilta. Sivulla 205 hän kirjoittaa: "Tässä on Raamattu. Näytä minulle, koska ja missä laki on annettu pakanakansoille"

Ensinnäkin kiitän Jumalaa siitä, että minulla on tuo kyseinen kirja- Raamattu. Kiitän Jumalaa myöskin siitä, että Raamatun Sanalla, Jumalan Sanalla, voimme Hänen lapsinaan tukkia harhaopettajien suut. Sen tekee Jumala Sanansa kautta, ei yksikään ihminen...Joten..

2 Moos. 20:10 "Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on".