Uusi maailmanjärjestys korvaa vanhan, joka oli synnin turmelema - uuden Maan pääkaupunki on Jerusalem, jonne Jumalan Pyhillä on täysi vapaus kulkea ulos ja taas takaisin sisään. Pyhien kotikaupunki Jerusalem kaikessa loistossaan on paikka, jonka portit ovat avoinna kaikkiin ilmansuuntiin eikä sen portteja suljeta laisinkaan. Lupaukset kaupungista, jonka rakentaja on Jumala ovat toteutuneet (Hebr.11:10) ja koti, jota Jumalan Pyhät uskollisesti ovat odottaneet, on heille valmistettu (Hebr 12:22, Gal 4:26). Uusi Taivas ja uusi Maa ovat korvanneet vanhan synnin turmeleman maailman - kaikki entinen on mennyt.

 

Ilm.21:1-4

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Johannes näkee näyssään Jumalalle uskollisten määränpään - uuden Taivaan ja uuden Maan sekä sinne laskeutuvan Uuden Jerusalemin joka on Kristuksen morsian. Uusi elämä Jumalan hallitsemassa Paratiisissa, jossa Korkeimman Pyhät saavat iankaikkisesti seurustella Luojansa kanssa sekä katsoa Kristusta kasvoista kasvoihin on todellisuutta, jonka Raamatun kokonaisvaltainen ilmoitus kauniisti maalaa silmiemme eteen. Jumalalle uskolliset eivät ole matkalla vain "jonnekin", vaan heillä on selvä määränpäänsä, joka tulee kerran olemaan yhtä todellista kuin kaikki se, minkä nyt inhimillisin silmin näemme sekä koemme. Aivan samalla tavalla kuin Aadam ja Eeva saivat seurustella Pyhän Jumalan kanssa Paratiisissa ennen syntiinlankeemusta (1 Moos.2:7-25), saavat Korkeimmalle uskolliset siirtyä uskosta näkemiseen, aivan kuten Apostoli Paavali on kirjoittanut: "Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin" (1 Kor.13:12), "Me saamme aina olla Herran kanssa" (1 Tess.4:17). Uskollisten voitto-osa, eläminen tulevaisuuden Paratiisissa on todellisuutta josta ilmestyskirjan kaksi viimeistä lukua kertoo hämmästyttävän tarkasti - se on kerran koittavaa todellisuutta Jumalan Pyhille aivan samalla tavalla kuin nyt hengitettävä ilma tai maan tomu, jota voimme käsin kosketella. Se ei ole "pilven reunalla istumista", eikä jonnekin tyhjyyteen siirtymistä - kuten jotkut mielikuvituksensa vallassa ajattelevat - vaan se on todellista elämää uudessa Taivaassa sekä uudessa Maassa joka tullaan kerran Korkeimman toimesta luomaan kaikkia niitä varten, jotka ovat uskollisesti palvelleet maanpäällisenä elinaikanaan Pyhää Jumalaa, jotka ovat seuranneet Kristusta ja pitäneet Jumalan käskyt (Ilm.12:17).

Ilmestyskirja on piirtänyt eteemme kuvan hyvän sekä pahan taistelusta, joka alkoi jo Taivaasta siirtyen maanpäälle (Hes.28:14-15, Jes.14:12-15, Luuk.10:18, 1 Piet.5:8). Saatana sai ensimmäisen ihmisparin lankeamaan syntiin ja täten oikeuden hallintavaltaan maanpäällä (1 Moos.3:4-24, Matt.4:8-9), ihmiskunnan lankeemuksen tähden koko luomakunta joutui orjuuteen (Room.8:20-22) mutta Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli maan päälle tekemään tyhjäksi perkeleen teot, aivan kuten Apostoli Johannes on kirjoittanut: "Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot" (1 Joh.3:8). Jumala ei jättänyt ihmiskuntaa yksin taistelemaan paholaista vastaan, joka kieroudella oli anastanut itselleen hallintavallan, vaan heti ensimmäisen ihmisparin langettua antoi lupauksen Pelastajasta (1 Moos.3:15) ja tästä Vanhan Liiton Pyhät saivat voimansa palvella Korkeinta - jokainen uhri Vanhan Liiton aikana kuvasi Kristusta, jonka välityksellä luotu sai elävän yhteyden Luojaansa ja täten takaisin ihmisenä sen oikeuden, joka Aadamin kautta menetettiin. Vuosituhansia sen lankeemuksen jälkeen, joka Paratiisissa tapahtui, lähetti Jumala Poikansa maanpäälle: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita" (Joh.3:16-18). Taistelu Kristuksen ja paholaisen välillä on ollut todellisuutta - vaikka saatana on ollut näkymättömänä, niin sen toiminta vaikutukseltaan on ollut hyvin todellista: se on pyrkinyt salakavalasti saamaan puolelleen koko ihmiskunnan. Tässä se ei ole kuitenkaan täydellisesti onnistunut, sillä Kristuksen ansiosta kaikki jotka haluavat, pääsevät vapaiksi saatanan pakkovallasta. Koska Jeesus voitti saatanan vallan Golgatalla ja täten mursi kuolemallaan sekä ylösnousemisellaan synnin hirvittävän kirouksen Hän raivasi myös tien kaikille seuraajilleen ennalleen asetettuun Paratiisiin, jonka hallintavallan Aadam sekä Eeva menettivät, mutta joka luodaan kerran uudeksi ilman saatanan läsnäoloa - tämän Johannes näkee nyt näyssään katsellessaan uutta Taivasta sekä uutta Maata. Koko Jumalan pelastussuunnitelma on nyt viety täydellisesti päätökseen - saatana joukkoineen on tuhottu ja Jumalan Pyhät saavat omistaa Uuden Valtakunnan. Jumalan lasten perintöosa näytetään näyssä Johannekselle, tästä on kirjoittanut myös Apostoli Paavali: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä - siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan" (Ef.1:3-11). Jumalan pelastussuunnitelma on täydellisesti toteutunut - viimeistä sanaa ei sano kuolema vaan elämä, viimeinen sana on Jumalan eikä paholaisen. Apostoli Johanneksen sanoin: "Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme." (1 Joh.5:4). Johannes näkee näyssään lopullisen tuloksen: Kristus on täydellisesti voittanut kirouksen jonka sielunvihollinen aikaansai koko luomakunnan ylle - Kaikkivaltias Pyhä Jumala sanoo viimeisen sanan. Kristus on voittanut ja uskolliset Hänen kanssaan (Ilm.17:14).

Johanneksen saama näky uskollisten perintöosasta ei valitettavasti vielä ole toteutunut - nyt elämme aikaa, jossa odotamme ilmestyskirjan mainitsemia vainon aikoja. Tämän päivän kasvavan moraalittomuuden keskellä todelliset Kristuksen seuraajat odottavat aikaa, jolloin sielunvihollisen petoksella haltuunsa hankkima maailma saadaan palautetuksi Pyhälle Jumalalle - ja Johanneksen saama näky uudesta Taivaasta sekä uudesta Maasta toteutuu. Kaikki kyyneleet, jotka kautta historian aina näihin päiviin asti ovat vuotaneet Jumalan kansan kasvoilla - ja jotka tulevat vuotamaan tulevissa maailmanlaajuisissa vainoissa, tullaan kerran kuivaamaan sekä murheet jotka niin useasti ovat vallanneet Uskollisten sydämet tulevat kerran olemaan taaksejäänyttä elämää. Kuoleman läsnäolo täällä kyynelten laaksoissa sekä kaikki erilaiset kivut tulevat kerran lakkaamaan, sillä Jumalan Pyhien perintöosassa - uudessa Taivaassa ja uudessa Maassa - kaikki entinen on mennyt. Johannes sai välitettäväkseen ilmestyksen kautta sanoman Kristuksen seuraajille, joka päällisin puolin lukemalla saattaa monesta tuntua pelottavalta, mutta jonka tarkoitus kuitenkin on ollut kautta sen historian rohkaista Jumalan kansaa - vaikka pahuus näyttää vain kasvavan ja suurimmat taistelut ovat vielä edessäpäin, on Korkein kuitenkin pitävä huolta omistaan. Vaikka kuolema niittää satoaan, vaikka murheet sekä kivut ovat arkipäivää Kristuksen seuraajien elämässä, niin kuitenkin kerran on koittava aika, jolloin kaikki tämän maailman vääryydet oikaistaan ja vanhurskaat saavat periä maan (Ps.37:29).

 

Ilm.21:5-8

"Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Jumalan lapsi on perillinen - perintöä ei voi ansaita (Luuk.15:11-32). Jumalan lapseksi kuitenkin tullaan aidon katumuksen sekä uudestisyntymisen kautta (Joh.3:3) ja Jumalan lapsena pysytään kuuliaisuudessa Korkeimman ilmoitusta kohtaan aivan kuten Apostoli Jaakob on kirjoittanut: "Pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne." (Jaak.1:21-22). Johannes näkee näyssään Jumalan lasten sekä jumalattomien osan - Kristukselle uskolliset saavat omistaa uuden Taivaan sekä Uuden maan, mutta jumalattomat tuhotaan tulijärvessä, joka on toinen kuolema. Kaikki ihmiset eivät tule pelastumaan, vaan pelkurit, epäuskoiset, saastaiset, murhaajat, huorintekijät, velhot, epäjumalanpalvelijat sekä kaikki valhettelijat tuhotaan täydellisesti. Vaikka perintöä ei voi ansaita vaan osalliseksi siitä tullaan aidon katumuksen sekä uudestisyntymisen kautta, se voidaan kuitenkin menettää ja tästä varoittaa Hebrealaiskirjeen kirjoittaja: "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi." (Hebr.12:14-17). Vaikka ihminen armosta saa mahdollisuuden tulla Taivaan perilliseksi uskomalla Kristuksen sovitustyöhön tämä voi menettää osuutensa elämällä vastoin Korkeimman asetuksia pilkaten elämällään Pyhää Jumalaa: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Gal.6:7). Kun Johannes näkee näyssään jumalattomien joukon, se koostuu niistä, jotka elämässään ovat tehneet Jumalan tahdon vastaisia tekoja, eivätkä ole katuneet syntejään, vaan jatkaneet loppuun asti itsekästä vaellustaan täällä kuoleman varjojen laaksoissa. Tämä ilmestyskirjan kohta kuvaa selvästi sitä tosiasiaa, että "nimikristillisyys", joka ei tuota Korkeimman tahdon mukaisia hedelmiä joutuu Jumalan vihan kohteeksi - se ei ole aitoa Kristuksen seuraamista ja siksi sen edustajat sekä itse perkele tuhotaan täydellisesti.

Todellisia Kristuksen seuraajia ovat ne, jotka pyrkivät vaeltamaan kuten Hän vaelsi, aivan kuten Apostoli Johannes on kirjoittanut: "Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi." (1 Joh.2:4-6). Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa aitojen Kristuksen seuraajien sydämissä, sillä he tahtovat elää kuuliaisina Jumalan ohjeille: "Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat." (Apt.5:32). Apostoli Paavali opetti kirjeessään roomalaisille, kuinka Pyhän Hengen kautta Kristukselle uskollinen palvelija saa kokea varmuutta tulevasta perintöosastaan: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä" (Room.8:16). Nyt Johannes näkee näyssään Jumalan lasten perinnön toteutuvan: "Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani" (j,7).

Kun Jumala tekee uudeksi kaikki, kun Kaitselmus antaa voittajille perintöosan, silloin Korkeimman Pyhät saavat uskollisuutensa palkaksi elää todeksi profeetta Jesajan kauneimmat näyt: "Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." (Jes.35:10), "Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa." (Jes.32:18), "Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajaisi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi. Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi." (Jes.60:18-19) ja "Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren." (Jes.11:6-9). Se näky, minkä Daniel näki jo paljon ennen Jeesuksen ensimmäistä tulemusta, toteutuu kirjaimellisesti tässä Johanneksen näkemässä näyssä Jumalan lasten perintöosasta:"Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti - iankaikkisesta iankaikkiseen." (Dan.7:18).

Jeesus kutsui Häneen uskovia veljikseen (Luuk.8:21, Mark.3:34-35, Matt.28:10) ja nyt Johannes näkee näyssään, kuinka Jumala kutsuu niitä jotka ovat voittaneet Hänen pojikseen - tämä on täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, mitä Apostoli Paavali on aikaisemmin kirjoittanut: "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta." (Gal.4:4-7). Vaikka Jumalan lasten perintö odottaa yhä lunastustaan ja tämän päivän Kristuksen todelliset seuraajat ovat matkalla ankariin maailmanlaajuisiin vainoihin, voi jokainen Korkeimman lapsi sydämessään riemuita siitä ihanasta tulevaisuudesta, jonka Johanneksen ilmestyksen loppuluvut maalaavat silmiemme eteen - uusi Taivas ja uusi Maa on varattu jokaiselle, joka uskollisesti palvelee Mestaria. Apostoli Paavalin sanoin, joka mestattiin Keisari Neron toimesta Roomassa, tulee jokaisen Kristuksen oman katsoa näkyväisten sijasta näkymättömiä ja näin saada voimaa tulevien vainojen keskellä:"Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia." (2 Kor.4:17-18).

 

Ilm.21:9-27

"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon." Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi; siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan."

Rikkaudet eivät sinällään merkitse hyvää saatikka pahaa, sillä kuvaillaanhan tässä Johanneksen ilmestyksen kohdassa Uutta Jerusalemia - Kristuksen morsianta - helmien, kullan sekä kaikkinaisten kalliiden kivien symboliikalla. Kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä, sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen - sen kadut ja se kokonaisuudessaan oli puhdasta kultaa. Uuden Jerusalemin loisto ylittää moninkertaisesti voimakkaimmankin mielikuvituksen ja tästä uskollisten perintöosasta Apostoli Paavali kirjoitti: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." (1 Kor.2:9). Kaikki rikkaudet Uudessa Jerusalemissa ovat kaikkien Jumalan Pyhien yhteistä omaisuutta ja se juuri erottaa tämän kaupungin Babylonista, jota kuvailtiin luvussa 18 ja jota myös koristivat "kulta, jalokivet sekä helmet". Rahanahneutta ei Uudessa Jerusalemissa ole, yksikään sinne päässyt ihminen ei haali itselleen itsekkäästi omaisuutta - sillä kaikki on yhteistä. Jumalan on kullat sekä hopeat, Hän omistaa kaiken (1 Kor.10:26) ja Uudessa Jerusalemissa perilliset ovat tulleet osallisiksi tästä Taivaallisesta perinnöstä, josta jo pakanain Apostoli Paavali kirjoitti omana aikanaan Korintolaisille: "Sillä kaikki on teidän... teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän." (1 Kor.3:21-22). Johannekselle näytetään Karitsan vaimo, Uusi Jerusalem, joka laskeutui Taivaasta Jumalan tyköä - kaupunki ei tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen lamppu on Karitsa. Kaupungin rikkautena eivät ole kauniit jalokivet saatikka kulta, vaan Herra Jumala ja Karitsa joiden kanssa Jumalan Pyhät saavat seurustella loputtomasti kasvoista kasvoihin. Uudessa Jerusalemissa ei ole temppeliä, kuten ei ollut ennen syntiinlankeemusta Paratiisissakaan ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihminen voi kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin - temppeli Jumalan kohtaamispaikkana on tarpeeton. Ylkä ja Morsian ovat saaneet vihdoin toisensa ja tässä kaupungissa he elävät loputtomasti harmonisessa keskinäisessä rakkaudessa - maailman kaunein rakkaustarina saa onnellisen lopun.

Uuden Jerusalemin symboliikka - luku 12 Jumalan Valtakunnan lukuna - toistuu useasti tässä Johanneksen näyn kuvauksessa: 12 porttia joissa Israelin 12 heimon nimet, porteilla vartiossa 12 enkeliä, muurissa 12 peruskiveä ja niissä 12 apostolin 12 nimeä, kaupungin koko 12 000 stadionmittaa ja perustusten koristeina 12 erilaista jalokiveä. Samassa kaupungissa asustavat niin vanhan kuin uudenkin Liiton Pyhät - porteissa 12 Israelin heimon nimet ja peruskivinä 12 apostolin nimet kuvaavat täydellistä sopusointua juutalaisuskovien sekä pakanakristittyjen kanssa. Tässä kaupungissa asuu Jumalan Israel - kaikki ne, jotka ovat laittaneet toivonsa Kristukseen Jeesukseen, eikä yksikään kulttuurinsa tai lihallisen perimänsä tähden ole ollut eriarvoisessa asemassa kanssaveljiinsä nähden - vain uskolla Kristukseen on ollut merkitystä. Tämä Johanneksen ilmestyksen kuvaus Uudesta Jerusalemista tuo kiistatta esille sen tosiasian, jota olemme aikaisemmin tässä kirjassa laajasti käsitelleet, että Jumalan silmissä ei ole olemassa kahta kansaa - juutalaisuskovat ja pakanauskovat - vaan yksi kansa, joka koostuu kaikista niistä, jotka ovat laittaneet toivonsa Maailman Vapahtajaan, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan Jeesukseen Kristukseen. Pyhä Jumala on oikeudenmukainen ja kaikki ihmiset ovat täydellisen samanarvoisia Hänen edessään.

Kristuksen Morsian koostuu vain Hänelle uskollisista, eikä Uuteen Jerusalemiin pääse kuin ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan Elämänkirjaan. Nimi jonkin kirkkokunnan tai herätysliikkeen (lahkon) jäsenkortistossa ei merkitse mitään - vaikka valitettavan monet niin luulevat. Uskonnollisuus on aina elävän uskon vastakohta - ihmisten keksimät tavat, tottumukset sekä erilaiset traditiot ovat pahin vihollinen todelliselle Jeesuksen opetuslapseudelle - ja täten este Uuteen Jerusalemiin pääsylle. Uskollisuus Raamatun kokonaisvaltaiselle ilmoitukselle joka on uskollisuutta Kristukselle tulisi olla jokaisen itseään uskovana pitävän ohjenuora - omantunnon vapautta ei saa säädellä yksikään kirkkokunnan tai herätysliikkeen pappi saatikka saarnamies eivätkä näiden edustamat opinkappaleet.

Uusi maailmanjärjestys korvaa vanhan, joka oli synnin turmelema - uuden Maan pääkaupunki on Jerusalem, jonne Jumalan Pyhillä on täysi vapaus kulkea ulos ja taas takaisin sisään. Pyhien kotikaupunki Jerusalem kaikessa loistossaan on paikka, jonka portit ovat avoinna kaikkiin ilmansuuntiin eikä sen portteja suljeta laisinkaan. Lupaukset kaupungista, jonka rakentaja on Jumala ovat toteutuneet (Hebr.11:10) ja koti, jota Jumalan Pyhät uskollisesti ovat odottaneet, on heille valmistettu (Hebr 12:22, Gal 4:26). Uusi Taivas ja uusi Maa ovat korvanneet vanhan synnin turmeleman maailman - kaikki entinen on mennyt. Todellinen yhteys Jumalan kanssa on poistanut kaiken sen, mikä teki synnin turmeleman maaplaneetan kärsimyksen sekä surun paikaksi. Maaplaneetan murhenäytelmät, kaikki surut sekä tuskat, maailmankansojen synkkä epätoivo ja kaikki pahuus on taaksejäänyttä elämää. Suru on lakannut eikä kukaan ole onneton - on alkanut uudenlainen olemassaolo. Tällaisen kuvan Kristukselle uskollisten perintöosasta ilmestyskirja maalaa Johanneksen kautta silmiemme eteen ja tässä on koko sanoman ydin - vaikka vainot ovat edessäpäin, vaikka pahuus nyt jatkaa armotonta voittokulkuaan, on kerran koittava aika, jolloin Jumala luo uudeksi kaiken. Elävä usko kurkottaa voittopalkintoa kohti, ja vaikka tällä hetkellä elämme maailmanlaajuisten Jumalan lasten vainojen aattohetkissä, on todellisten Kristuksen seuraajien riennettävä lailla Apostoli Paavalin kohti päämäärää: "Yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil.3:13-14). Vaikka maailmanlaajuinen vainojen aalto pyyhkäisee yli todellisen Jumalan Seurakunnan, ei se voi ikinä viedä todellisilta Jumalan lapsilta sitä toivoa, jonka ilmestyskirjan sanoma piirtää silmiemme eteen uudesta Taivaasta sekä uudesta Maasta. Lukemattomat todelliset Kristuksen seuraajat joutuvat antamaan henkensä maailmanlaajuisissa tulevissa vainoissa, mutta se ei heitä pelota, sillä he saavat lohtunsa Pyhistä Kirjoituksista luoden katseensa aikaisemmin eläneisiin Jumalan Pyhiin, jotka ilomielin menivät kuolemaan Kristuksen tähden. Yksi tällainen oli Apostoli Paavali, joka jäähyväiskirjeessään Timoteukselle, vähän ennen marttyyrikuolemaansa kirjoitti: "Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt." (2 Tim.4:6-7).

 


 


Kirjan kirjoittaja:

 Asiattomat kommentit vieraskirjasta poistetaan välittömästi - sana on vapaa, mutta sananvapaudessa on
myös vastuunsa. Muistathan tämän?